Sibeliuksen päivänä...

Joulukuun kahdeksas on niitä uusimpia liputuspäiviä. Virallisena suosituksena  lippu liehui ensimmäisen kerran Sibeliuksen 140-vuotissyntymän kunniaksi jokunen vuosi takaperin. Viralliseksi liputuspäiväksi se tosin merkittiin vasta tämän vuoden eli 2011 kalenteriin! Eli eläköön uudelle juhlapäivälle!

Pidän kovasti Sibeliuksen musiikista ja yhdistän sen tietysti myös kiinteästi itsenäisyyspäivän viettoon. Sibelius kuitenkin sävelsi huomattavan paljon  myös jouluun liittyvää musiikkia. Joululaulut onkin merkitty Sibeliuksen sävellysluettelossa opus nro ykköseen. Esimerkkeinä näistä lauluista mainittakoon "On hanget korkeat nietokset", "Jo joutuu ilta" ja "Joulu saapuu portin luo." Kaikista tunnetuin lienee kuitenkin "En etsi valtaa loistoa." Todella kaunis  sävelkulku, säestys ja sanatkin! Hiljennytäänpä kuuntelemaan sitä tänään Sibeliuksen kunniaksi!

En etsi valtaa loistoa-kappaleeseen sanat on muuten tehnyt itse Sakari Topelius. Sibelius sävelsi jo edellisen vuosisadan loppupuolella tehdyn tekstin lauluksi vuonna 1909.

Kerrotaan, että Sibelius yleensä säesti joululauluja itse, mutta poikkeuksen teki juuri tämä joululaulu. Tätä kyseistä joululaulua säesti aina rouva Aino Sibelius. 

Joulukuun kuudes

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Mielissäni suomen itsenäisyys on niin kallisarvoinen asia, että  siinä on aina oma juhlallinen tunnelmansa. Tätä Suomen 94:ttä itsenäisyyspäivää vietämme kotona. Isompi poika kävi aamulla kiskomassa hulmuavan lipun salkoon ja pienempi poika sytytteli sinivalkoisia kynttilöitä. Perheen isoin miespuolinen katselee telkusta talvisotaa...

Omat lapsuuteni ja  nuoruuteni itsenäisyyspäivät olivat yleensä kiireisiä. Monenlaisia juhlallisia tilaisuuksia, joissa sain olla mukana tekemässä yhteistä juhlaa.  Nuorina partiolaisina olimme monena vuonna kynttiläkulkueessa mukana kävellen kotipitäjämme teitä pimenevässä illassa. Itsenäisyyspäivinä sytytettiin paikkakunnallamme myös perinteisesti iso joulukuusi kynttilöihin...Sitä täytyi aina käydä katsomassa. Monena vuonna tähän aikaan oli paukkupakkaset ja paljon lunta. Muistan tosin myös joulun, kun äidin ja pikkusiskon kanssa kuljimme kaatosateessa kuraisia teitä  kynttilänsytytystä katsomaan.

Nuoruudessani taisimme esiintyä kansanmusiikkiyhtyeemme kanssa aika usein joulukuun kuudes paikkakuntamme itsenäisyysjuhlassa. Muistan kerrankin erään vanhemman miehen, joka istui tyytyväisen näköisenä katsomon eturivissä ja juhlan jälkeen liikuttuneena totesi, että se oli paras esitys, mitä hän on ikänään nähnyt:) Ehkä me nuoret neitoset  tyylikkäästi kansallispuvuissa vetosimme johonkin suomalaisuuden syvimpään olemukseen:)))

Äsken alkoi juuri ripotella kevyitä lumihiutaleita - ehkä sittenkin saamme vielä valkean lumipeitteen sinisen taivaankannen seuraksi! Hyvää ja juhlallista itsenäisyyspäivää!

Jouluyön rauha

Tänä joulunalusaikana olen tehnyt tavallista suuremman työn erään musiikkikappaleen parissa. Kollegani soitti jokunen viikko sitten minulle ja innoisssaan hihkui että eiköhän oteta tällekin joululle haasteellinen tehtävä...
Kuuntelimme ees ja taas cd:ltä "Jouluyön rauha-kappaletta. Sanat eivät eihan joka kohdasta selvinneet...Hieroimme älynystyröitämme, että miten ihmeessä...

Kollegani soitti sitten erään ammattimuusikon vaimolle ja kyseli, löytyisikö heiltä suomenkielisiä sanoja tähän lauluun. Ja löytyihän heiltä!

Seuraavassa vaiheessa minulla oli nelisivuinen nuotti ja italiankieliset sanat lauluun "Con te partiro":/ Lopulta saatiin suomenkieliset sanat erillisellä paperilla. Muutama ilta meni Youtubessa kuunnellen kappaletta kuulokkeet korvilla ja tuijotellessa monisteen sanoja: Jouduin kirjoittamaan nuotinnokseen suomaaiset sanat tavu tavulta, jotta osaisin opettaa sen muillekin...

Tänä jouluna koulun joulujuhlassa saavat sitten kuulla Jouluyön rauhaa...Isommat oppilaat laulavat laulun ja ovat jo aivan innoissaan. Välituntisinkin kuuluvat sitä hoilaavan:) Kannatti ottaa haaste vastaan!

Adventtihartaudessa

Perjantaina kiiruhdimme heti ruokailun jälkeen koululaisten kanssa kaupunginosassamme sijaitsevaan kirkkoon. Meillä oli tämän vuoden adventtihartaus kirkon tiloissa. Useammin olemme viettäneet sitä koulun salissa, mutta molemmissa on puolensa...

Joulun ajan tilaisuuksiin on aina kiva mennä, koska kirkko on silloin tavallistakin juhlavamman näkönen joulukuusineen ja joulumusiikkeineen.

Juhla alkoi tietystikin hyvin perinteisellä "Nyt sytytämme kynttilän"-lastenvirrellä. Tai perinteisellä ja perinteisellä - totesin oppilaille, ettei kyseistä laulua ollut vielä olemassakaan omassa lapsuudessani. Hyvin se on silti paikkansa lunastanut. Samalla syttyi ensimmäinen adventtikynttilä.

Laulut olivat keskeisessä osassa hartaustamme. Minä sain kunnian toimia kirkossa kanttorina. On helpompaa sillä tavalla, koska lapset ovat tottuneet laulamaan säestystyylini mukaisesti:) ... Olen aina pitänyt kirkossa soittamisesta ja laulamisesta erinomaisen akustiikan  sekä juhlavien puitteiden vuoksi.

Lauloimme hartaudessa lisäksi seuraavat laulut ja virret: Ratsastaja, Tiellä ken vaeltaa, Kuule isä taivaan ja Kuningasten kuninkaalle. Tietysti hartaudessa lauloimme myös Hoosiannaa ja se jos mikä on ihana (vaikkakin haasteellinen soitettava). Hoosianna-virrellä on pitkät perinteet, tosin se tuli suomalaiseen virsikirjaan vasta viimeisen virsikirjauudistuksen myötä vuonna 1986. Itse virsi on sävelletty kuitenkin jo 1700-luvulla.

1Hoosianna!

G. J. Vogler n. 1795

-Matt. 21:9 pohjalta. Suom. 1871. Virsikirjaan 1986 (Virsipohja lainattu täältä.)-

 Hartaus päättyi siihen, kun 4. luokan oppilaani tulivat kirkon eteen laulamaan "Taivas sylissäin." Kaunista...

Joulutunnelma lähtee aina tästä!

Joulunavauksessa

Lehdet toitottivat koko viikon Kokkolan joulunavauksesta, niin ihan pakkohan sitä oli lähteä kurkistelemaan menoon mukaan!Kaverikseni sain houkuteltua mukaan nuorimmaiseni.
Jouluvalot ennättivät jo syttyä keskustan kadulle ennen saapumistamme, mutta mitäpä moisesta.



Huvittavaa oli, että juuri kun saavuimme paikalle, alkoi sataa ripotella pienia lumihahtuvia - ihka ensimmäisiä tänä talvena! Sopi kylllä hienosti tunnelmaan. Hupaisaa tosin, että kadunvarsilta saattoi bongata täysin kukassa olevia ruusuistutuksia! Enpä muista moista...



Lämmin glögi kuitenkin maistui hyisessä marraskuun säässä...




Aivan ihanan näköinen oli jonkun seurakunnan kävelykadulle pystyttämä jouluseimi! Kerrassaan loistava idea.

Monta muutakin paikkaa tuli tämän päivän aikana kierreltyä, mutta tässä kai ne tärkeimmät tältä erää. Voi, kun aamulla olisi maa aivan valkoinen!

Tunnustuksesta tunnustuksia...

Kiitos ja kumarrus ihka ensiksi saamastani tunnustuksestani Tealle Joulunajan taikaa-blogiin!

Luen silloin tällöin innoissani blogeja, kun sattuu sopivaa ylimääräistä aikaa. En kuitenkaan ole ilmoittanut itseäni yhdenkään blogin lukijaksi. Tää vaan on mun elämäntyylini - nautiskelen niin monenlaisista asioista, että lista olisi hetken kuluttua loputon:)

Päätinkin antaa tunnustuksen matkata eteenpäin sellaisille bloggaajille, joiden sivuilla on viimeksi ollut kiva piipahtaa... Ja ihan tarkoituksellisesti ajattelin olla muka avarakatseinen ja valkata listalleni myös muita kuin jouluaiheisia blogeja!

1. Äijäblogi II

2. Alfheim valokuvamaailmani

3. Lauran verstas

4. Kirjava kammari

5. Lastenkirjahylly

6. Linnea Talvi Seikkailee
7. Mielen lumoa

8. Seimen äärelle

Ja lopuksi kahdeksan satunnaista asiaa. Mietin tähän 8 asiaa joulunajoista elämäni varrelta. Mukana on niin iloa kuin suruakin...Eli tunnelmasta toiseen mennään:

1. Mieliinpainuvin joulu oli vuonna 1990, kun vietin sen poikakaverini - nykyisen mieheni  ja vanhempieni kanssa erämaamökillä. Aatonaattona tein koko päivän lumitöitä metrisellä hangella lammen jäällä, jotta pääsisin aattoaamuna luistelemaan... Kun aamulla heräsin, satoi vettä kaatamalla ja kaikki lumi oli sulanut pois! Seuraavana aamuna nukuimme pommiin joulukirkosta, mutta lähdimme ajamaan kuitenkin mutkat suorina, josko sittenkin ehtisimme... Tie oli mutkainen ja täysin jäinen ja savuimme kirkon pihalle juuri ennen Jumalanpalveluksen loppumista. Emme kehdanneet enää mennä sisään, vaan köröttelimme hiljakseen takaisin nukkumaan erämaamökille:) Joulu, jolloin kävin kääntymässä kirkon portailla...

2. Surullinen joulu oli ollessani noin 10-vuotias. Aatonaattona kissamme katosi. Sitä etsittiin joka paikasta. Ikinä ei löytynyt. Itkimme pikkusiskon kanssa niin kovasti, että vanhempamme päättivät antaa meille lohdukkeeksi  yhden paketeista päivän etuajassa. Loppuilta pelattiin yhdessä Aliasta. Peli on minulla vieläkin tallessa ja muistan kissani aina kun sitä pelaan lasteni kanssa.

3. Mummoni kuoli yllättäen vuonna 1991 juuri ennen joulua. Mummo oli paketoinut lahjat kaikille ennen kuolemaansa ja ne löytyivät kaapista - niitä sitten availimme itku silmissä aattona... Minun paketistani paljastui kuparinen koristekahvipannu, joka on minulla edelleen tallessa.Hautajaiset pidettiin  joulun jälkeen. Kirkossa veisattiin "Maa  on niin kaunis." Sillä virrellä on minulla edelleen erityinen merkitys.


4. Joulu jota jälkeenpäin on naurussa suin muisteltu: olin poikakaverini luona ekaa kertaa joulua viettämässä, olisiko ollit vuosi 1988. Ukkoni on isosta maatalosta kotoisin. Kesken aattoillan jouluaterian appiukko lähti käväisemään navetassa, josko lehmä pian poikisi. Hän ryntäsi hakemaan meidät kaikki apuun, sillä lehmän kohtu oli irronnut ja se riippui ulkopuolella...Koko porukka juostiin pyhävaatteissa navettaan. Eläinlääkärikin saapui aikanaan, mutta hän antoi ohjeeksi, että kohtu ei saa pudota ennen hänen tuloaan maahan. --> Alle uunista ritilä ja vuorotellen kaksi perheenjäsentä pitämään kohtua sen varassa ilmassa. Olihan urakka! Vasikka ja lehmä pelastuivat lopulta, mutta lautasille kylmentynyt ruoka ei enää maistunut kenellekään:/


5.  Nuorimmaiseni (nyt jo 9v) on herättänyt hilpeyttä vuosien mittaan pohdiskelemalla monenlaista elämää suurempaa. Tässä pohdinta 4-vuotiaana:"Äiti, voiko joulupukit kuolla?":)))


6.  Rakastan  joulunajan näytelmiä, runoja, lauluja ym. Tämä juontaa juurensa omista innokkaista alakoulun opettajistani 1970-luvulta. Yleensä minä ja kaverini olimme joka vuosi pääosissa; välillä Tiernapoikina, joskus Tonttu Vilkkaana tai mitä lie - en vieläkään ymmärrä että miksi:))) Mutta sen saman tunteen  -esiintymisen ilon - haluaisin siirtää omille oppilailleni!


7. Ensimmäinen muistamani joulunaika on ajalta, jolloin olin 6-vuotias. Pikkusiskoni makasi sängyn alla ja jalat pilkotti päiväpeitteen alta - oli tyhjentänyt kerralla elämänsä ekan joulukalenterin. Voi sitä syyllistä suklaahymyä!  Samana jouluna siskoni (3v.) paketoi äidille ekan joululahjansa; tyhjän wc-paperirullan...


8. Nuorimmainen keksi 4.5-vuotiaana oman joululaulun:"Joulu on tullut, laulavat hullut..." Olisikohan tässä ainesta tämän vuoden jouluhitiksi?