Faktaa Korvatunturista

Tiesitikö tämän Joulupukin kotitunturista eli Korvatunturista:

*Korvatunturi on 483 metriä korkea tunturi Suomen Lapissa Savukosken kunnassa 135 km pohjoiseen  Savukosken keskustasta  Suomen ja Venäjän rajalla.

 *Korvatunturin länsipuoli kuuluu Savukosken kuntaan. Itäpuli puolestaan kuuluu venäläiseen Verhetulomskin taajamaan, joka on saanut nimensä Jäämereen laskevasta Tulomajoesta.

*Autolla pääsee 20 km etäisyydelle Korvatunturista Kemihaaraan saakka.

*Kemihaarasta lähtee merkitty retkeilyreitti Korvatunturin Murustalle. Se on pituudeltaan 18 km  ja matkalla voi yöpyä Vieriharjun autiotuvassa.

*Korvatunturiin voi tutustua talvella osallistumalla paikallisen matkailuyrittäjän moottorikelkkamatkalle rekikyydillä .

*Periaatteessa Korvatunturiin voi tehdä omatoimimatkankin, mutta ensin on hankittava rajavyöhykelupa[ www.raja.fi tai www.suomi.fi . Lupa ei maksa mitään  ja samalla luvalla voi matkata useampia samassa ryhmässä liikkuvia henkilöitä. Lupa oikeuttaa kertaluontoiseen, lyhytkestoiseen käyntiin Korvatunturilla.

*Joulupukin asuinpaikka ei kai aina ole ollut Korvatunturi, mutta jo Sakari Topelius kertoi Sampo Lappalainen-sadussaan, että joulupukki asuu Suomen Lapissa. Radion lastentunnin kuuluisa Markus-setä paljasti vuonna 1927 ohjelmassaan, että joulupukki asuu Korvatunturilla, kun hän vastasi pienen lukijan kirjelaatikkoon  lähettämään kysymykseen joulupukin kodista. Näin tuli Korvatunturista tärkeä osa Suomen kansallista tarinaa ja suomalaista identiteettiä.

*Jo Sakari Topelius sijoitti sadussaan "Sampo Lappalainen" joulupukin  Suomen Lappiin asumaan . Kuuluisa radion Lastentunnin Markus-setä kertoi sitten lopulta tarkoin vuonna 1927 lapsille, että joulupukki asuu Korvatunturilla.

*Korvatunturi on saanut nimensä tunturin muodosta. Tunturilla vaikuttaa olevan korvat, toisin sanoen rajalla sijaitsevaa korkeinta lakea reunustaa kaksi matalampaa huippua, joista toinen kuuluu Suomelle, toinen Venäjälle.


LÄHTEET:

Hs.fi. Korvatunturi, menetetty mahdollisuus. [http://www.hs.fi/sunnuntai/a1356149858754] Luettu 2.8.2015.

Santa Park. Tiesitkö tämän joulupukista? [http://www.santapark.com/joulupukki/tiesitko-taman-joulupukista/] Luettu 2.8.2015.

Savukoski. Erämatkailun Korvatunturin maa. Korvatunturi. [http://matkailu.savukoski.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=112&Itemid=25} Luettu 2.8.2015.

Tunturisuden Joulusivut. [http://www.tunturisusi.com/joulu/korvatunturi.htm] Luettu 2.8.2015.

Voiko joulupukit kuolla?

Noin kysyi nuorimmaiseni hädissään muutaman vuoden ikäisenä. Tuskin, taisin vastata silloin. Mutta nyt vastaisin, että  tavallaan voi..

Kosti Kotiranta oli suomalaisille vuosia se pukki, jonka lähes jokainen muistaa Joulupukin kuuma linja - tv-ohjelmasta vuosilta 1991–2005 ja 2007–2011.

Tuo ohjelmahan kiirii koteihin Suomessa aina jouluaattoaamuisin. Sen voisi sanoa olevan monessa perheessä vallan joulutraditio. Ohjelmassa suloiset lapset soittelevat Joulupukille ja kertovat kuulumisiaan.

Tässä  opettavainen videokippi vuodelta 1993.

Muusikko, juontaja  ja opettaja Kosti Kotiranta menehtyi heinäkuussa 2015 vaikeaan sairauteen.

Kopion Vauva.fi-sivustolta muutamia kommentteja ainoan oikean joulupukin menehtymisuutisen jälkeen. Sitä palstaa lukevilla lienee  tavattomasti muistoja hänestä... Varmaan suurin osa meistäkin löytää noiden kommenttien  alta jotain omia joulumuistoja:

Ihan itku kyllä pääs kun ton uutisen luin! :'( Lapsuuden vietin joka joulu häntä kuunnellen, soittaa en saanut, mutta joka joulu kuuntelin hänen turinoitaan. Ihan kuten aikuisenakin joka joulu laitoin telkkarin päälle ja hän sai pölöttää taustalla kun tuusailin kaikkee muuta.. Ikävä häntä tulee!! :'( Levätköön rauhassa! ❤

                                 *
Voi ei! Mulla on lapset jo isoja, mutta silti jopa ärsyynnyin, kun viime jouluna oli väärä pukki linjoilla. Aivan ihanan ihmisen kuvan antoi itsestään.

                                 *
Mulle Kosti jäi mieleen samanlaisena 80-luvun lapsuuden ikonina kuin Camilla Mickwitzin kuvitukset, Ransu, Röllipeikko ja Pelle Hermanni. Voi kun olisi Kosti saanut lukea tämän ketjun kauniita muistoja hänestä.
                                 
                                 *
En tajua, ei joulupukki voi kuolla.

                                *
R.I.P ainoa oikea Joulupukki Kosti "Komo" Kotiranta. Todella lämminhenkiset ja tunnelmalliset muistot vuosien varrelta jouluaattoaamun Kuumalinja ohjelmasta ja sen taitavasta Joulupukista. Osasi todella taitavasti lasten kanssa jutella ja luoda Joulun aaton ja juhlan odottelun tunnelmaa. Hän sai lapset somasti laulamaan ja kertoilemaan. Kuitenkin Kostin poisnukuttua ohjelman tulisi silti jatkua jouluaattoaamun lämminhenkisenä perinteenä. Jotenkin ajattelen poismenneen  oikean virallisen Joulupukinkin niin ajatelleen. Kiitokset Kostille!
                
                                 *
Ainoa, oikea Joulupukki
Joulu ei ole enää aivan sama joulu.:/


LÄHTEET:
Vauva.fi. Aihe vapaa.Kosti kotiranta on kuollut:( [http://www.vauva.fi/keskustelu/4535823/ketju/kosti_kotiranta_on_kuollut] Luettu 2.8.2015.

Joululomalla

Kiitokset matkaamisesta blogini kanssa jouluun!

Nyt on aika lepäillä, olla ja nauttia vapaapäivistä.

Paljon kauniita joulumuistoja saatiin kokea tänä vuonnakin.

Aaton juhla kotona isolla sukulaisporukalla oli vaikuttava.

Taivaan valkea ja jouluseimi

Tämän kertaiset kuvat tulevat viime lauantaina vietetystä koululaisten joulukirkosta. Olemme halunneet vaalia tätä perinteistä kirkkoa lukukauden lopussa. Siitä on tullut itsellekin jouluperinne- jopa niin, että kollegani, joka oli lomautettuna joulukirkkopäivänä,  kiisi paikalle ihan omasta tahdostaan. Ei kukaan voi kieltää kirkkoon tulemasta -ei edes työnantaja:)

 

Ymmärrän hyvin kollegaani, jouluinen tilaisuus kirkossa on itsellekin mahdollisuus rauhoittumiseen ja hiljentymiseen kaiken se jouluhysterian  ja - hälinän keskellä.

 

 

Minulle koulun  joulukirkko on joka kerta mieliinpainuva- jo siitä syystä, että yleensä toimin kanttorina. Niin tänä vuonnakin. Kotona tapaan soittaa  etukäteen tilaisuuden virret parin kertaan läpi. Mielestäni on yleisön kunnioittamista, että hoitaa tehtävänsä huolella ja hallitsee hommansa.  

 

Aamuyhdeksältä tämän kanttorin ääni ei ollut vielä aivan iskussa. Ajattelen niin, että kanttorin tehtävänä on myös johtaa laulua ja antaa kirkkokansalle rohkeutta laulaa. Itselle tutuimmissa virsissä on mahtavaa laulaa akustiikaltaan upeassa kirkossa. Mieleen palaa  aina ne lapsuuden kultaiset vuodet - hyvän kaverini isä oli kirkkoherra ja meidät pyydettiin  usein pikapikaa kirkkoon laulamaan  tai keräämään kolehtia tai mitä milloinkin... jos jonkinmoisiin tilaisuuksiin. Siksi varmaan en pelkää kirkossa musisointia, olen kasvanut siihen ja se tuntuu ihanalta...Oppilaille olen moneen kertaan sanonut että jokaiselle ihmiselle soisin kokemuksen kirkossa yksin laulamisesta...

 

 On jotensakin outoa istua  kirkon edessä  - näköalapaikalta näkee tilaisuuden niin toisin päin kuin kirkon penkeissä istuvat. Näkee myös yleisön ilmeet ja puuhastelut penkeissä:)

 

Pappi puhui kaunisti joulun lahjasta. Hän avasi kaksi pakettia joulusaarnassaan. Ensimmäinen sisälsi muistilapun JOH. 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että...

 

Toisesta paketista kuoriutui joulupuhe. Oppilaille hän kertoi, että jouluna meitä käsketään  olemaan kilttejä, jotta saisimme lahjoja, mutta Taivaan Isä ottaa vastaan kaikki, ne ilkeätkin ja kiukuttelevat.  Lapset kuuntelivat tarkkaan -  olisipa päässyt lukemaan, millaisia ajatuksia pienissä ihmismielissä tämä puhe herätti...

 

Paketista löytyi myös pieni Jeesus-lapsi, joka kapaloitiin ja pantiin  seimeen nukkumaan. Pappi kertoi, että on joulu on Jeesuksen syntymäpäivä. Siksi sitä juhlimme.

 

 

 

 

Tilaisuuden lopuksi oppilaamme lauloivat upeasti joulujuhlassammekin esitetyn "Taivaan valkeat". Pappi totesi minulle tilaisuuden jälkeen, että hän hurmaantui niin laulusta, että meinasi sännätä hakemaa sakastista kännykkäkameraansa, jotta olisi saanut esityksen äänitettyä:)))

 

Liitin tähän laulun - tosin ennen kirkkoreissua jo nauhoitetun. Kaunis, Samuli Edelmanin levyltä löytyvä laulu...Sen myötä HYVÄÄ JOULUA!

 

 

Kauniita koristeita

Tänään laitan teille nähtäväksi kollegani somistelemia asioita työpaikallani. Mikä ilo tullakaan töihin, kun  on kaunista---ja joulutunnelmaa...

Tässä kuvia kahvipöytämme somistuksesta tältä joululta.

 

Kiiltävää...

Suloisia eläinhahmoja...

Ja blingblingiä pelkistettyjen havujen kanssa. NIIN kaunista!

 

Ovensuussa tulijaa tervehtii elävä kynttilä ja sammalasetelma. Tästä kuvasta puuttuu enkeli, joka yleensä makoilee tuossa sammalten päällä...

Lucia

13.12. Lucianpäivä. Tänä vuonna olen päässyt mukaan kolmeen erilaiseen Luciajuhlaan. Ensimmäisen juhlan aika oli jo eilen, kun naapuruskoulumme ruotsinkieliset oppilaat kutsuivat koulumme katsomaan heidän Luciajuhlaansa. Kulkue oli kaunis. Ruskeatukkainen Lucia kantoi ylväästi aitoa kynttiläkruunuaan.  Pojista koostunut lauluryhmä esitti muutaman  ruotsinkielisen laulun. Tässä juhlassa oli panostettu erityisesti  äänentoistoon ja valaistukseen. Lopuksi kulkue lauloi yhden suomenkielisenkin laulun.

Tänä aamuna oli poikani koulussa  yhdistetty Lucia- ja joulujuhla. Hieman haikein tunnelmin, sillä  se oli samalla nuorimmaiseni viimeinen alakoulun joulujuhla. Lisäksi opettajakunta on vaihtunut aika lailla, vanhat konkarit ovat eläköityneet ja vuosikymmeniä voimassa olleet traditiot muuttuivat rytinällä. Onneksi sentään Luciakulkue oli vielä jäänyt.

Pojan koulussa 6. luokka on etuoikeutettu Luciaroooleissa. Yleensä oppilaat ovat äänestäneet Lucian 6. luokan tyttöjen joukosta. Nyt tyttöjä oli vain kaksi ja he olivat keskenään saaneet sopia, kumpi ryhtyy Luciaksi. Koulussa on perinteisesti ollut iso osa lauluilla. Niin nytkin. Lisäksi  nuoremmat oppilaat muodostivat hienon tähtikujan, josta Lucia saapui juhlasalin eteen.

Minä olin varustautunut kunnolla. Varasin hyvän istumapaikan penkkirivin reunasta. Sitä olisi hyvä näkyvyys.  Mukana kamera pisimmällä putkella ja iso extrasalama. Kun  juhla alkoi, kaivoin kameran kassistani. Painoin ja painoin käynnistysnappia. Ei tapahtunut mitään. Samassa karu tosiasia puski esiin: illalla olin ladannut kameran akun ja se akku oli nyt suloisesti edelleen siellä piuhan päässä kotona.  Ei auttanut istumapaikka, ei pitkät putket tai extrasalama. Jupisin itsekseni. Tällaista ei ole koskaan ennen sattunut...Kaivoin nöyrtyneenä heikon kännykameran, jonka kuvat olivat tosi kulahtaneita.

No, joka tapauksessa tunnelma oli se tärkein. Poikani oli saanut erityistehtävän -hän soitti djemberumpua. Ja hyvin soittikin. Harmi ettei tullut sitäkään kuvaa...

Tänään illalla oli vuosien tauon jälkeen Kokkolan keskustassa Kokkolan Lucian kruunaus kirkossa. Kirkkoon en ennättänyt, mutta sain nuorimmaisen houkuteltua mukaan katsomaan kadun varteen ohi kulkevaa Luciaa.

Tällä Lucialla oli teknisemmät kynttilät ulkoillessa...

 

Lucia seurueineen matkasi kaupungin halki traktorikyydillä. Mukaan sai istahtaa kyytiin maksamalla...

 

Kadulla seurasi kulkuetta paljon ihmisiä. Isukin harteilla istui näköalapaikalla kenties tuleva Lucia...

 

En kiertänyt koko reittiä, missä Luciat kulkivat. Lopuksi he saapuivat kuitenkin Kauppatorin lavalle.

Tätä ennen hieman kauhuissani katselin pienten 2-5- vuotiaitten lasten touhua Luciaa odotellessa. Korkeahkon kivilavan reunalla oli pihasoihtuja ja vanhemmat antoivat pienokaistensa juoksennella siellä lavalla  ees ja taas ilman valvontaa...Aika hurjaa, mutta onneksi onnettomuuksilta tällä kertaa vältyttiin..

 

Luciat saapuivat lyhyelle käynnille lavalle. He lauloivat yhden laulun  tonttujen kanssa. Äänentoisto olisi ollut kova sana...

 

Lucioiden poistuttua kipitimme viereiselle kaupungintalolle. Siellä jaettiin lapsille kuumaa glögiä ja pipareita. Joulun tuoksut, mmm...