Voi kun ihanaa!

Istuskelimme äsken mieheni kanssa olkkarin sohvalla. Mies katseli ikkunasta ulos, sinne metsänlaidan "lintubaariin" päin ja hihkaisi innoissaan, että nyt on lintulaudallani punatulkkuja. Piti oikein vääntäytyä sohvalta hiljaa kurkkimaan ja luulin jo, että ukko juksaa. Vaan ei  - kolme pulleropalleroista punatulkkua napsi lintulautani herkkuja! Olen niiiin innoissani, sillä en ole koskaan aikaisemmin nähnyt niitä pihassamme, vaikka pienen metsän laidassa asutaankin. Harmi, etten ennättänyt kuvaa niistä napata.

Mies innoissaan totesi vielä "punatulkut tuo hyvää onnea seuraavalle vuodelle, jos niitä näkee jouluna!" Minä vähän, että mikäs juuri keksitty sanonta tuo on. Mutta mies väitti kiven kovaa, että kuuli tuon joulun aikaan ihan radiosta. Joten uskotaan, uskotaan... Ja toivotaan siihen hyvään uuteen vuoteen! :)

Äskeisestä innostuneena - täytyy lähteä viemään lisää apetta linnuille!

Kun joulu on...

Tänä vuonna pakkanen paukkuukin aattona tosissaan. Sanovat, että vuonna 1995 oli yhtä kylmä joulu, mutta ilmeisesti olen ollut sinä jouluna niin hurmoksessa, kun esikoinen on viettänyt ensimmäistä jouluaan, ettei pakkanen ole jääänyt mieliini...

Lapset kattelivat aamusella telkusta jouluohjelmia ja tappelivat aina välillä  - ilmeisesti pientä jännitystä ilmassa: ) Onneksi ovat nyt jo rauhoittuneet. Äsken syötiin tuhti jouluateria. Taas jaksaa muutaman tunnin tällä vatsalla: ´) Joulusaunassakin on jo käyty, parin tunnin päästä tupa on jo täynnä vieraita ja itse pukkikin lienee jo silloin paikalla.

Aamupäivällä kävimme miehen puoleisilla sukuhaudoilla sekä Kälviällä että Kokkolassa. Jännää, miten joka hautausmaalla on tietty omanlaisensa tunnelma.

Kälviällä





Kokkolassa



Kaunis perinne kuitenkin tuo kynttilöiden sytyttäminen. nykyään tietysti ongelmallista, kun niin monen haudat ovat kaukana asuinpaikoista. Tämän huomioiden kävin vanhempieni kanssa Lappajärven hautausmaalla jo viikko takaperin. Siellä oli lunta enemmän kuin koskaan muistoissani. Isoisäni sankarihauta oli täysin peittynyt lumeen... Onneksi löytyi pojan sinnikkään lumityön ansiosta...



Lappajärven hautausmaalla

Huomenna menemme poikien kanssa Evijärvelle yökyläilemään. Siellä aion käydä myös hautausmaalla. Silti jää vielä käymättä Isonjoen ja Merikarvian hautausmaat.  En osaa oikein hautausmaalla käydessäni sytyttää kynttilää siellä kaukana oleville omaisille niihin "muualle haudattujen  muistolle" tarkoitetuille kiville. Mieluummin sytytän kynttilän heille pihassani. Niin nytkin...

Hautausmaalta pois ajellessa piipahdimme vielä sisareni luona perinteisellä jouluglögillä. Siskon lapset ovat jo sen verran isoja, ettei pukkia heille ole tulossa. Sen sijaan kotiinpaluumatkalla meitä vastaan ajeli 3 joulupukkia. Aika huvittavan näköistä! Yhdestä nappasin kuvankin liikennevaloristeyksessä! Pukilla oli vähän hämillinen ilme...

                                                Nuorimmainen ei enää pukkiin usko, vaikka toisaalta vielä haluaisi. Heitteli takapenkiltä kirpeitä kysymyksiä, että mites sen nyt on vaihtanut autoa äskeisessä risteyksessä nähtyyn.... Perustelin, että tokihan pukinkin auto tällaisella pakkasella jäätyy ja on napannut jostain kadunvarrelta uuden: ) Totesin, että onneksi näytti lopulta löytäneen ison pakettiauton, niin mahtuu meidänkin kaikki lahjat sinne:/

Omat pukin varusteet on jo silitetty, isomman pojan kaveri tulee jo kolmatta vuotta peräkkäin meille pukiksi. Kiva antaa palkkio työstä  tuollaiselle miellyttävälle nuorelle miehelle, joka oikeasti tarvitsee (ja myös arvostaa) saamaansa  rahaa. Ennakkotietona, että pukkimme saapuu polkupyörällä ja sonnustautuu joulukuosiin autotallissamme: ))) Tässä sitä nyt odotellaan!

Aatonaattoiltana

Niin sitä mennään vauhdilla kohti joulua! Tänään oli sen verran kylmä, ettei ulkona tullut juurikaan käytyä. Sitä vastoin puuhastelin viimeisiä hommia ihan rennosti kotosalla. Innostuin vielä leipasemaan ihanaisen glögi-juustotortun, mikä meillä onkin ollut jo monena vuonna aattoillan kahvipöydässsä. Lisäksi pyöräytin lohirullia, kun poika niitä toivoi. Tiedän, tekevät kyllä kauppansa: ) Isompi poika savusteli itsekseen lohia ulkona ja siinä välissä leipaisi joulutorttuja ja lämmiteli puusaunaa. Meillä on sellainen pitkälämmitteinen puusauna, jota lämmitetään ensin monta tuntia ja sit siellä voi vastaavasti saunoa samoilla lämmöillä useaman tunnin... Harvoin tulee lämmitettyä, kun vie aikaa, mutta tällaisilla pakkasilla on järkevämpää olla tuhlailematta ylenmäärin sähköä...Eikä sähkösauna muutoinkaan kovin jouluiselta tunnu...

Kaupassa käytiin ukon ja nuorimaisen kanssa. Päällimmäisenä jäi mieleen, että vaikka kaupan piha olikin täynnä autoja ja kaupassakin ruuhkaa, niin ihmiset olivat oikein hyvillä mielin liikkeellä. Sain aivan joulumielen, kun kaupassa hyllyn takaa näin vanhan hoitolapseni, joka nyt on jo  liki parikymppinen. Tämä tyttö oli liikkeellä vanhempiensa kanssa ja keskustelu kuului seuraavasti:
Tyttö: "Äiti, ostetaan näitä" (tyttö osoittaa pähkinöitä hyllyssä)
Äiti: "Mitä ihmettä me noilla?"
Tyttö:"Ostetaan ne oraville!"
Äiti:"Mutta eihän meillä oo edes oravia!!!"

Pienestä voi näköjään tulla hyvälle tuulelle: ))) Vielä kotona kerroin pähkinätarinaa ja perheen miesväki puhkesi tarinani  kirvoittamana pähkäilemään, olisivatko oravat ilmestyneet, jos tyttö olisi saanut ostaa ne pähkinät:)))

Kaupassa näin myös  saman puliukon, josta sain vuosi sitten täydellisen hyvän joulumielen! Silloin kauppa oli täynnä äkeitä ja kiireisiä, tylyjä ihmisiä. Ja siinä hän istui - puliukko punaisine poskineen kaupan aulan penkillä vailla kiirettä. Ja hymyili korvasta korvaan. Silloin sain joulumielen hänen kiireettömyydestään ja  lapsenhymystään. Tänään hän käveli samassa aulassa samankaltaisen ystävänsä kanssa - sama hurmaava hymy karehti kasvoillaan. Vaikka elämänyylinsä ei muutoin ihan kohtaakaan, niin ainakin hänessä oli asennetta:) Kunpa meistä jokinen voisi vastaanottaa joulun samalla ilmeellä!

Iltapäivällä koristeltiin kuusi. Nuorimmainen ei meinannut millään malttaa odottaa h-hetkeen asti. Tässä tämä isännän ylpeys - tapaavat veljensä kanssa kisailla, kumpi onnistuu kaatamaan paremman kuusen:

Nuorimmainen koristeli kuusta aivan innoissaan. Niitä lapsuuden riemuja. Minäkin ripustin perinteisesti yhden joulukoristeen kuusen oksalle, sen mummoni vanhan keltaisen pallon... Ihana! Tämän joulun alla tulikin jo 23 vuotta mummoni kuolemasta. Hän kuoli juuri ennen joulua. Sinä jouluna tuntui oudolta jakaa lahjat, jotka mummo oli ennättänyt jo kaikille ostaa... Minä sain kuparisen kahvipannun, joka edelleen on tietysti tallessa. Mummo haudattiin joulun jälkeen ja hautajaisissa laulettiin "Maa on niin kaunis". Sen jälkeen joulu on alkanut minulle aina sen laulun laulamisesta...

Nuorimmainern koristeli tohkeissaan myös huonettaan. Joka joulu ilmestyy muutamia uusia koristeita koulusta - niin tänäkin jouluna.

Suuri unelmani uudesta jouluseimestä jäi edelleen odottamaan seuraavaa vuotta. Se ei haittaa, pidänkin sitä sellaisena iäisyysprojektina. Monta uutta osaa sain seimeäni varten kuitenkin hankittua. Noista vanhoista ja uudemmista seimen osasista kasasin tänä vuonna kaksi erillistä seimeä. Nuorimmainen rakastaa noita seimiä ja käy aina itsekseen vaihtamassa hahmojen paikkaa...

Sain lopulta myös joululiinani silitettyä. Ukko jo oli huolissaan, ettenkö ota niitä ollenkaan esille. Muisteli pojille, kuinka minä ompelin ristipistoja vielä silloin, kun olimme nuoria ja rakastuneita:) Kertoo kai sen, että nykyään harvemmin ennätän käsitöitä tekemään... Nuo liinat on kuuluneet elämäämme kauemmin kuin tää meidän nykyinen talo tai pojat. Tuon ylemmän liinan tein vuonna 1992 ja alemman liinan sain lahjaksi anopilta 1993. Ovat jotain sellaista, jota ilman joulu ei kai tulisi )

Siivoiluja, toivekkuutta ja jäälyhtyjä

Kiireinen päivä. Nukuin tosin myöhään, mutta sitten alkoikin vimmattu pesu ja puunaus. Uurastin siivouksineni yli iltakymmenen. Talo alkaa olla valmis vastaanottamaan joulun. Huomenna vielä joululiinojen silitystä yms. pientä viimeistelyä. Ja huomenna iltapäivällä tuomme kuusen tupaan. Meillä on aina aito kuusi, kun mies ei halua mitään muovikuusta nurkkiinsa. Kuusen koriselemme vasta iltapäivällä, kun mies on nukkunut ensin aamupäivän - hänellä kun on koko joulunpyhät yövuoro töissä... Ruokakaupassakin täytyy vielä pyörähtää.

Tässä juuri sadattelin hidasta tavaran toimittajaa. Tilasin nimittäin isälleni jo useita viikkoja siten kaikki lahjat netin kautta. Muutoin toimikin hyvin, mutta yksi paketti on edelleen jossain kateissa... Onneksi ei ollut ainukainen paketti, niin kestän tämän, mutta ärsyttää tuollaiset firmat, jotka ei toimita tavaroita lupaamassaan aikataulussa. Ja vielä se, ettei kuulu edes mitään pahoitteluja asiasta!  Onneksi tärkein tavara toimitettiin nopeasti. Täytyy vain todeta isälle, että onhan elämää joulun jälkeenkin. Juuri viikolla isän kanssa puhelimessa juttelin ja toivoi ainoastaan terveyttä lahjaksi...Kunpa sitä voisikin jostain tilata, niin ostaisin koko erän!  Isällä oli  viikolla useampia lääkärikäyntejä ja pitkän vaikean kauden jälkeen viimeinkin lääkärit olivat kaikki osaltaan toiveikkaampia. Tämä pelasti sekä vanhempieni että omankin jouluni! Toiveikkuus on ihana sana! Varsinkin juuri ennen joulua!

Melko kylmää ilmaa on pidellyt. Täällä oli tänään reippaat -24 astetta. Kerrankin on ollut otolliset jäälyhtyjen tekoilmat. Meillä onkin tehty monenkokoisia lyhtyjä, aion laittaa niitä pihalle aattoiltana. Kuvassa pienoinen, kakkumuottiin valettu jäälyhty, jota koristaa juhannuksen tienoilla keräämäni vihreät koivunlehdet... Ihania...

Huomenissa voisikin vielä tekaista muutaman vesiväreillä värjätyn lyhdyn noiden tavanomaisen kirkkaiden lisäksi!

Joululoman viettoon

Nyt se alkoi sitten 12 päivän joululoma! Aamukahdeksalta kokoonnuttiin vielä perinteisesti kirkkoon jouluhartauteen. Mielestäni kiva tapa hiljentyä viimeisenä koulupäivänä. Koska oltiin  omassa juhlassa niin ajoissa liikkeillä, ennätin vielä kuskailemaan omia ja naapurin  lapsiani kahteen eri kouluun ja sieltä kotia. Eli melko juhlapainotteinen aamu: ) Lumimyräkässä sai tosin olla auton kanssa tarkkana...

Sillä välin, kun odottelin isompaa joulujuhlasta, päätin ajella Kokkolan vanhassa kaupungissa. Se on tähän aikaan niin idyllinen ja  jouluinen - varsinkin aamuhämärissä.

Tämä vuonna alueen asukkaat ovat keksineetkin kivan idean - eri asuintalojen ikkunoille on tehty joulukalenteri. Kukin tehtävään osallistunut on itse saanut koristella oman ikkunansa mieleisekseen. Matkan varrelta kameraan tarttui luukku numero 11. Aika kiva idea, vai mitä!  Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin etsinyt kaikki luukut: )

Yhteiskristillisen  kirjakaupan ikkunassa oli kivan näköinen jouluseimiasetelma. Aamun hämärässä kuvaustekniikka ei vaan ollut ihan parhaimmillaan.

Kotiin päästyäni auoin oppilaila tulleita lahjoja ja kortteja. Omat lapseni perinteisesti läähätäävät tässä vaiheessa aina niskan takana:)

Nyt pitäisi lähteä vielä kuskailemaan poikaa syyslukukauden viimeiselle kitaratunnille. Sen jälkeen voisi aloittaa tarmokkaammat siivoukset ...

Ei huolta murhetta kenkään muista!

Tänään vähän erilainen joulupostaus. Aamu alkoi nimittäin vähän toisella tapaa, mitä olin suunnitellut. Tarkoitus oli nousta ajoissa ylös, tehdä viimeiset joululahjahankinnat, läträtä steariinin kanssa, siivota... Kamala työlista odotti...

Heräsin aamulla siihen, kun isompi poika ravasi talossa ees ja taas. Oli saanut jo illalla hammassäryn ja valvonut koko yön. Ei ollut muita kuitenkaan viitsinyt herättää, mutta kipeä oli varmaan ollut. Keskellä yötä oli käynyt pihallakin hakemassa hangesta lunta, että sai poskeensa jotain kylmää...

Eipä siinä muu auttanut, kuin unohtaa kaikki maalliset kiireet ja alkaa epätoivoinen hammaslääkäripäivystyksen etsintä.  Ja herätettävä pienempi poika mukaan, kun ukko oli tietysti työvuorossa...Tässä tunnelmia aamuhämärästä; siinä ärsytyksen huipulla soi radiosta tuo oheinen joululaulu, jonka yleensä olen kuullut kauniina, nyt tuntui lähennä ironian piikiltä  (nyt jo vähän naurattaakin) :)


Kun maas on hanki ja järvet jäässä ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä ja metsä autio, lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä, kun joulu on, kun joulu on.

Pakkasta on -16 ja kova viima. Auto on tietysti pihassa kylmänä kuin lumiukko. Ei ole aikaa pistää enää autoa lämmitykseen, sillä hammaslääkäripäivystys on auki aamusta vain kaksi tuntia...Nyt on mentävä! Kehvelin huonoa palvelua, muuten:  Lehdestä löytyy päivystyksen numero, joka tuuttaa ensimmäiset puoli tuntia varattua. Lopulta puhelin hälyttää ja pääsen asioimaan automaattiviestin kanssa, jonka tekstistä ei saa selvää. Päätän, että ajamme saman tie lääkäriin, kun aika käy jo vähiin.

Ei huolta, murhetta kenkään muista, ei tunnu pakkaset tuikeat,
vain laulu kaikuvi lasten suista, ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista, kun joulu on, kun joulu on.

Riemu on tästä aamusta kyllä kaukana. Auton lasit ovat paksua paksummassa jäässä, nuorimmainen rötköttää takapenkillä  unissaan ja viluissaan, isompi  on kipeä. Nousen autosta uudelleen krapaamaan laseja.

Lopulta olemme perillä ja saamme todeta, että emme ole ainoita hammaspotilaita. Vähän lystikäs ajatus nousee mieleeni: En muista, milloin olen viimeksi ollut kahta tuntia poikieni kanssa ihan rauhassa näin lähekkäin: ) Pitäisiköhän tästä sittenkin osata nauttia? Ehkä jokaisen olisi hyvä rauhoittua kunnolla jouluhulinan keskellä... 

Alkuun tunnelma odotussalissa on hieman jäykkä, odottelun myötä kielen kannat alkavat irrota ja lopulta täyden aulan täyttää jo melkoinen pulputus. Kipu voi näköjään yhdistääkin...Totean olevani onnekas, sillä kaukaisimmat päivystykseen tulijat ovat yli viidenkymmenen kilometrin takaa...

On äiti laittanut kystä kyllä, hän lahjat antaa ja lahjat saa,
vaan seimi pahnat ja tähti yllä ne silmiin kalleina kangastaa;
siks’ mieli hellä on kristityllä, kun joulu on, kun joulu on.

Reilun parin tunnin lääkärireissu on onnekkaasti ohi. Pojan hammasta kuitenkin jomottaa aika lailla edelleen. Joka tapauksessa saan kirittyä päivän urakointilistaa aika kivasti kiinni. Siivoukset tosin jäävät taka-alalle, mutta viis siitä. Nyt olemme aikeissa lähteä yökyläilemään poikieni kanssa vanhemmilleni. Isompi poika päätti äsken tehdä lohisalaattia vanhemmilleni tuliaisiksi. Ihan itse kokkaili koko sörsselin (ja hyvää tuli!).

Hiisku on liikkeellä!

Eilen sen näin!
Olin kulkeilla metsään päin:
Hangella suippoja jälkiä monta,
voi tuota hetkeä tavatonta!

Ja kun tarkemmin katselin ympäri pihan,
näin vilaukselta mä tonttusen hihan!
Pieni tonttupoika hiippaili siellä,
uskonko tonttuhin - no, enään en kiellä!



Puun takaa se minua kurkki,
sillä oli yllään tonttulasten turkki.
Sangen veikeä ilme kasvoillaan
se hiippaili hangella innoissaan.



Kovin leikkisä on tonttusten suku,
silloin kun päällä on oikea puku.
Hiisku - tonttunen pian keksi -
reippailu tekee iloiseksi!

Kovin ihmeellistä on tonttusten työ,
oli sitten päivä tai yö.
Nääs, kun ihmiset viettävät iltaa  talossa,
Hiisku se kylpee kuun valossa.

-Näin runoili illan ratoksi Minna: )-

Kiireellä mutta ajoissa!

Vähän jo paniikkin pukkasi, kun muistin eilisiltana, että joulukortit oli kyllä jo tehtynä, mutta tekstit ja osoitteet puuttuivat. Muutenkin oli kiire ilta, mutta ei auttanut muuta kuin pakon edessä ryhtyä hommiin - olihan  joulupostimerkit jo ostettu halvemman taksan mukaan...

Tänä vuonna itsetehdyt korttini eivät olleet mitkään esteettiset pläjäykset, mutta olkoon menneeksi; kukapa sitä täydellisyyteen jaksaisi pyrkiä. Ajatus ja ystävien muistaminen, se lienee itse tarkoitus! Jos ei muuta syytä olla tyytyväinen, niin enpähän ainakaan ostanut mitään materiaalia, vaan keräilin kaappien kätköistä vanhoja kartonkeja sun muuta; )

 Kolme viimeistä joulutervehdystä piti suunnata eri puolille maailmaa. Olin sen verran uuvahtanut  jo siinä vaiheessa, että menin hieman riman alta ja napsaisin Google kääntäjän päälle. Suolsin tekstiä kuin ruuneberi konsanaan ja vasta lopuksi tarkistelin kirjoitusta ihmismäisempään muotoon... Sujuikin tosi sukkelasti noin! Ja iltayhdeltätoista olin valmis! Aamulla töihin mennessä kurvasin postilaatikon kautta ja sielläpä ovat nyt jo matkalla!

Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa...

Tänään on sitten Lucian päivä. Meillä täällä rannikkoseudulla juhlaa vietetään ruotsinkielisten keskuudessa melko näkyvästi. Pienemmän pojan alakoulun perinteenä on, että koulun isoista tytöistä äänestetään yksi Luciaksi ja muutama muu  valkopukuinen pääsee mukaan kulkueeseen sekä jokusia tähtipojiksi tai tontuiksi. Oma poikani oli tähtipoika, eli heidän kielellään "stjärngosse":) Oli oikein vuorosanojakin opeteltavana:" När mörkret vilar tätast kring byggd och land och sjö, då kommer nodrens tärna läggendens ljusa mö."Esittivät kulkuettaan sitten omassa koulussa ja lopuksi matkasivat bussilla erääseen suomenkieliseen alakouluun myös esiintymään. Palkkioksi saivat tietysti koko koulu "Lussebullat": )

Meillä suomenkielisellä puolella juhlaa ei juurikaan vietetä, mutta ihana tuoksu tulvi kuitenkin aamulla keittolan ovista, sillä Luciapullat saimme mekin: )

Kuvassa oma pienoinen Luciakulkueeni, jonka löysin jokunen viikko sitten kirpparilta. Suloisia ovat, eikö: )

Tässä vielä Lucia-laulun sanat kotoisesti suomeksi, aika harvoin tätä kuulee missään nykyään laulettavan, vaikka oikein kaunis laulu onkin. Alimmaisissa kuvissa oppilaitteni tekemiä tähtösiä, jotka mielestäni sopivat kivasti tämän laulun yhteydessä näytettäviksi. Tehtiin ne vanhoista tapetinpalasista ja taittelun jälkeen leikattiin terävillä saksilla kuvioita. Pidän vuosi vuodelta enemmän aiheista, joihin ei tarvitse käyttää erikseen hankittuja kallita materiaaleja: )

Taivaalla tähtivyö

kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.



Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä Lucia.

Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä Lucia.

Kauneimmissa joululauluissa

Jo kolmas adventti! Aika juoksee kuin siivillä. Yleensä en käy pyhisin lainkaan kaupassa, mutta tänään tein poikkeuksen, kun kuskailin poikaa synttäreille. Oli sopivasti pari tuntia aikaa kierrellä. Enpä kummoisia lahjoja ostellut, mutta ihana kierrellä kuitenkin ihan rauhassa. Ihmisiä ei ollut lopultakaan aivan hirveästi liikenteessä, tiedä oliko pakkaset säikytelleet.

Tänä jouluna en muutoinkaan suuresti panosta joululahjoihin, tunnelma olkoon se tärkein. Ja  kun olen hamstraaja luonteeltani, niin muutoinkin tapaan ostaa vuoden mittaan paketteja yläkaappiin odottamaan, jos sattuu halpa tai muuten passeli tuote eteen. Esimerkiksi siskoni teini-ikäisille lapsille ostin jo syksyllä kesäkauden poistoalesta kalastusaiheiset paketit. Eri kaupoista ostelin molemmille monenlaista  aiheeseen sopivaa ja liitin yhteen. Olen nimittäin kierrellyt omien ja siskon lasten kanssa kalastuskilpailuissa  kesäisin viikottain. Näin talvella on kiva muistella  menneen kesän yhteisiä rientoja ja viedä samalla toiveita ja unelmia jo ensi kesääkin kohti: ) Toivottavasti innostuvat seteistään...

Illalla sain nuorimmaisen lahjottua karkkipussin  (!) voimalla seuralaiseksi kauneimpiin joululauluihin. On tullut tavaksi käydä lähes joka vuosi. Vähän vaihdellen kirkkoja, yleensä sinne, mikä sopii aikatauluun parhaiten. Tänä vuonna valitsimme Kaarlelan kirkon joululaulut.





Oli yllätys, että kirkko täyttyi jo hyvissä ajoin ennen oikeaa kellonlyömää täpösen täyteen. Jouduimme viemään autonkin kauas kuin kauemmas ja pistämään tossua toisen eteen, että saimme jonkinlaiset paikat. En muista, että kirkossa olisi minään vuonna ollut joululauluissakaan noin täyttä. Me ängimme itsemme takariviin penkin päähän ja tunnelma oli enemmän kuin tiivis. Lisäpenkkejäkin kannettiin, mutta kaikki eivät siltikään mahtuneet istumaan. Osa sinnitteli seisaallaan reilun tunnin tilaisuuden ajan, nuorempia pyydettiin lattialle istumaan. Muutama taisi kääntyä takaisin kotiinkin...

Kiva noita tuttuja joululauluja on laulella. Joka vuosi vaan harmittelen, ettei seurakunnassamme tohdita koskaan kokeilla niitä uusimpia lauluja, joita vihkoseen on aina jokunen painettu. Esittäisi edes joku soolona, jos ei muuten... Tuntuu hassulta, että mainostetaan "uutena joululauluna" jo 80-luvun alussa esille rynnineitä sävelmiä, kuten "Nyt taivaat avautuu." Niin ihana kuin niitä tuttuja onkin laulaa, niin itse ainakin toivoisin jonkinlaista rohkeutta tähän... Tiedän, että on aika lailla eroja eri seurakunnissa tässä asiassa...

Poikaa vähän harmitti, että valitsimme suomenkielisen tilaisuuden. Vaikka hän onkin täysin kaksikielinen, niin tässä asiassa huomaa koulun suuren vaikutuksen. Poika rakastaa hoilata ruotsinkielisiä joululauluja, vaikka on kuullut taatusti minun laulelevan ja soittelevan näitä kestosuosikkeja suomeksi  vauvaiästään asti...Silti pitää niitä vieraampina. Innostui kuitenkin jokusta laulua laulamaan ruotsiksi ja totesi jälkeenpäin, että tuntui oudolta, kun suomenkieliset lauloivat eri sanoja kuin hän: ) No, ehkä ensi joulun alla menemmekin sitten ruotsinkieliseen tilaisuuteen...



Joulukorttimaisemia

Luonto on sitten ihmeellinen! En jaksa olla hämmästelemättä alati vaihtuvia taivaan värisävyjä. Tuntuu, että ikinä se ei ole kahta kertaa näyttänyt aivan samanlaiselta. Usein tulee harmiteltua, ettei kokemaansa väri-iloittelua saa tallennettua täydellisenä mihinkään...


Yhtenä päivänä olin palailemassa iltapäivällä kotiin töistä. Olin jo lähes kotona ja  ajaessani taivastelin eteen avautuvaa kaunista taivasta. Aurinko paistoi, oli pakkasta ja puut valkeassa huurteessa. Muistin, että kamera on työlaukussani ja niinpä käänsin hetken mielijohteesta auton ratin kohti merelle vievää tietä.

Maisemat matkalla olivat aivan upeat, pari kertaa pysäytin auton tien sivuun ja räpsäytin muutaman kuvan. Ja sitten taas takaisin autoon ja etiäppäin.

                                    


Meren rannalla ei sitten näyttänytkään niin kauniilta, kun aurinko paistoi vähän väärästä suunnasta, joten jäi sieltä kuvat ottamatta. Mutta niinhän sitä sanotaan, että joskus  matka voi olla jopa perillepääsyä parempi!

On kuitenkin aivan uskomaton tunne seurata, kuinka taivaaranta muutamassa minuutissa vaihtaa värisävyään aivan toiseksi, Nyt mentiin vaaleansini-valkoisen sävyn kaytta lilahtavaan, sitten  vaaleanpunaiseen ja sieltä sitten tummanpuhuvaan sävytettynä oranssilla..UPEETA! Ja tuntuu aivan ihmeelliseltä, kuinka hetki sitten valkeat huurrepuut muuttuvat hämärän hetkellä aivan toisennäköisiksi!

                                 

Kotipihaan päästyä oli oman pihan taivaanranta vielä sekin kaúnis. Pakkohan oli  pihastakin

yksi kuva räpsäästä perinteisestä latomaisemasta joulukuisena iltapäivänä. Ympärillä leijui täydellinen hiljaisuus...Voisiko kotipaikaltaan enempää toivoa? On se Suoami vaan kaunis paikka elellä!

Tällä kertaa nämä kuvat eivät oikeasti päätyneet joulukorteiksi, mutta joskus voisi tehdäkin joulukortiksi  jonkinlaisen kuvakollaasin...



Haluan himmelin!

Monivuotinen haaveeni on edelleen täyttymystään vailla! Haluan nimittäin himmelin! Aikoinaan ystäväni isä teki oikein urakalla himmeleitä ja silloin ihailin niitä...Jestas, että osasivat olla kauniita! Joskus yritin itsekin sellaista väsätä, mutta yritys raukeni jo alkuunsa. Totesin, että olen pikkutarkkuuta vaativaan työhön aivan liian suuripiirteinen.

Pitäisi kiertää myyjäisiä. Ehkä niistä löytyisi kaunis himmeli. Joissain myyjäisissä näin jonkunlaisen, muttei se mielestäni ollut tarpeeksi kaunis... Netistä löytyy kauniita himmelikuvia. Ihastelen niitä tässä aikani kuluksi.



Kuva Käsityövakan sivuilta                   

 
Kuva Kotilieden sivuilta

Ja jos sinäkin innostuit kauniista ja perinteisistä olkikoristeista,niin oheisesta Käspaikan linkistä löytyy selkeät ohjeet!

Piparipuuhia

Meidän perheen jouluperinteisiin kuuluu leipaista piparit yleensä itsenäisyyspäivänä. Niin teimme sitten tänäkin vuonna. Perheen kuopuksen kanssa ensin etsimme muotteja esille. Ihan kaikkia ei viitsitty tonkia laatikoista pöydälle, kun ei taikinaakaan ollut tällä kertaa ylettömästi. Meidän perheessä ei piparit hirveästi kulu, mutta silti ihan leipomisen vuoksi pikkasen joka joulu niitä väännetään. Onhan siinä oma tunnelmansa ja lapsille mieluisaa: )

Poika paineli innoisssaan muotteja taikinaan. Samalla opeteltiin, miten muotti kannattaa sijoittaa, että taikinasta saisi kerralla mahdollisimman paljon pipareita. Jonkinlaista hahmottamista mittaa kai tämäkin..

Kun eka pellillinen oli saatu onnekkaasti paistovalmiiksi, saapui isompikin poika taikinanjaolle. Meinasi koko touhu muuttua kilpailuksi taikinasta. Isompi tuumasi, että voiskos joskus tehdä piiparitaikinan ihan vaan raakana syötäväksi, kun se maistuu silloin kaikista parhaalta:/ No, näkökulma tämäkin! Ehkä oma ajatusmaailmani on liian rajoittunut vain. tällaiseen ilotteluun...

 Loppu hyvin, kaikki hyvin - ei yhtään palanutta piparia, vaikka läheltä taas kerran liippasikin. Kiva niitä oli paistella ja maistella... Jostain löytyi tilanteeseen sopiva runonpätkäkin:

Olen pieni pipari,
siirapilta maistun.
Ruskea on värini,
kun uunissa mä paistun.
Karamellinapit rinnustani koristaa.
Joulupöytään aattona minut
muiden kanssa laitetaan.

(-Tunt.-)

Puhti ei tällä kertaa riittänyt enää piparien koristeluun, sillä samaan aikaan alkoivat linnan juhlat. Ja sehän on ihan pakollinen hetki istahtaa töllötimen ääreen. Alla kuitenkin kuva kauniisti kuorrutetusta piparista, joka keikkui  Suomenlinnan joulukuusessa. Sellainen kiva ja  perinteikäs kuusenkoriste se siellä oli omenan kera: )



Sinivalkeaa juhlapäivää!

Itsenäisyyspäivä on kaunis!Sopii hyvin talviseksi juhlaksi. Vastasatanut lumi kimmeltää pihaan vietyjen kynttilälyhtyjen ympärillä. Lippu lepäilee salossa, on lähes tyyntä. Pimeässä illassa tuikkii kuistin kyntteliköt ja muut jouluvalot.

                                      

                                              

                              

                                            

Tänään olen tehnyt monenlaisia jouluvalmisteluja, niitä perinteisiä, jotka kuuluu asiaan yleensä joka itsenäisyyspäivä. Joulukorttien tekoa, pipareita, torttuja... Mutta niistä joku toinen päivä enempi! Metsässäkin kävin kävelyllä. Harmittelin, ettei tullut ajoissa kerättyä talteen sammalta ja jäkälää. Yleensä olen ennättänyt hyvin, kun ei ole ollut tähän aikaan lunta paljoakaan maassa, nyt ei onnistu...Jää jouluasetelmat tekemättä. Ensi talvena täytyy olla liikkeellä aikaisemmin!

Itsenäisyyspäivään liittyy paljon kaunista ja mahtipontistakin suomalaista musiikkia. Aikani kuluksi intouduin kuuntelemaan useampia kappaleita. Sitten tupsahti mieleen Suomi Finland - aiheinen videonpätkä, jonka tekaisin vuosi sitten. Vähän kiireellä väsätty ja kuvat vaihtuu liian nopsaan, mutta ei anneta sen haitata: ) Kuvat ovat omia otoksiani ympäri Suomea  ja ylväs musiikki tietysti Sibeliuksen Finlandiaa!