Pyhäinpäivän rauha

 

On Pyhäinpäivä. Paljon  muistoja sisältyy tähän päivään. Pidän  tämän päivän ajatuksesta muistaa menneitä, hiljentyä, rauhoittua...

 

Käveleskelin  kylätiellä. Ympärillä täysi hiljaisuus. Linnut   läheiseltä pellolta olivat jonnekin  kaikonneet.

Levollinen ajatus, että kaupatkin ovat kiinni.Ei tarvetta hätäillä minnekään.

 

 

 

 

 

 

Kun palasin kotiin, syttyi kynttilä pihalyhtyyn.  Tuijotin sen liekkiä kauan. '

Tänä vuonna en matkanut läheisteni haudalle. Ajatuksissa ovat kuitenkin.

Tämä sytytetty kynttilä loistakoon sydämellään ja valollaan  nyt heille.

 

 

 

Työpaikallani kollegallani on taito  pukea  juhla kuin juhla kauniisti.

Tässä kuvia viikon varrelta  pyhäinpäivän muistopöydästä koululta.

 

Hienoa, että perinteitä viedään uusille sukupolvillekin.

 

     "Hän, joka sinulle on ollut rakas, ei koskaan
                   kuole sydämestäsi.
           Niin kauan kuin elät,
   kannat hänen sytyttämäänsä valoa sielusi joka sopessa.

                      –A. Porio-"

 

 

Piparkakkujuttuja

Kirppareilta löytyy kivaa luettavaa. Vaikka en ollenkaan ole keittiön hengetär, tarttui tämä kirja jostain syystä mukaani kirppikseltä. Ainahan sitä voi elätellä toivoa, että josko tänä vuonna intoutuisi jostain aivan uudesta:)

Piparkakkutalot-kirjan on tuottanut vuonna 2005 Claes Dymlin.

Kirjassa on malleja useammanlaisista luomuksista  -aina skeittirampeista ulkohuussiin:))) Nuorimmaisena oli ihastuksesta muikeana piparisen rampin nähtyään. Ei näyttänyt edes kovin vaikealta toteuttaa.

Omasta mielestä olisi kiva koittaa pakertaa tuollainen tonttujen mylly portaineen kaikkineen.Siitä saisi kivan, kun somittelisi pikkutontuilla...

 

 

Kirjassa on myös mielenkiintoista tietoa piparien historiasta. Pohjoismaiden vanhin  tunnettu piparkakkuresepti on 1490-luvulta Tanskan hovista, jossa piparia käytettiin  hoitona kuninkaan masennustilaan...

 

Koska mausteet olivat aikoinaan kalliita, kuluivat piparkakut aluksi vain  varakkaien etuoikeuksiin. Suomeen piparit kulkeutuivat Saksasta ja Ruotsista käsin.

Piparkakkutaloja alettiin valmistaa aluksi Saksassa.

 

Pakko kurkata kaappiin, josko sieltä löytyisi jokunen pipari...

 

 

Jouluisia joutsenia

Nyt varmaan lapsettaa. Tai isoa ihmistä köpättää, kuten isäni  asian ilmaisisi:)
Olen kuvailut joutsenia kotini lähettyviltä. En kerta kaikkiaan vain kyllästy niihin...Eikä kahta samanlaista otosta ole vielä tullut kuvattua (siinä vaiheessa lupaan miettiä uudelleen..).

Mutta joutsenten jatkojalostus...Jostain vain pulpahti mieleeni ajatus, että joutsenkuvaa voisi vaikka vähän käsitellä. Tehdään se sitten joulumielellä...

Joten jos jos
sain yläpuolellasi liihoittaa punapipoisia joulujoutsenia, ne ovat kuvastani karanneita:/

Ajatukset kääntyy jo varovasti jouluun

Jouluihminen raottaa varovasti Joulusivujen ovea...Jokohan olisi aika? Kyllä vain.
On aika uusien jouluisten juttujen, jo nyt!

 

  

Vuosi sitten vedin  silloisessa "kakkoskoulussani" läpi Tiernapoikaesitykset...Niistä täällä silloin kirjoittelinkin. Sain  jälkeen päin innostavaa  palautetta sekä oppilailta että  myös vanhemmilta ja kollegoilta ja tunsin itseni oikein iloiseksi sen vuoksi. Silti pinnan alle jäi kytemään tunne, että olisihan siihen enemmänkin voinut panostaa...

Ja kun kerran jouluihminen  irti pääsee, ei sitä voi mikään pysäyttää, EI MIKÄÄN:) Uskokaa tai älkää, mutta "ykköskoulussani" ajoin innokkaasti jo kevään opekokouksessa läpi ajatuksen, että tänä vuonna panostamme joulujuhlissa  koko koulun projektina Tiernapoikiin spektaakkelimaisella esityksellä:))) Ja mikä parasta - ihanat kollegat olivat heti  viitat hulmuten asiassa mukana!

   

Syyskuun alun olen käyttänyt idean jalostamiseen. Nyt on käsikirjoitus valmis. Itse vuorosanoihin en tietenkään puuttunut, jotta perinteet pysyisivät kuosissaan. Sitä vastoin  teemme yhden luokan kanssa tiernat näytelmänä niin ,että joka ikinen parikymmenpäisestä oppilasjoukosta opettelee yhden rooliosan -yksin ei ole kuitenkaan pakko laulaa, vaan luokka kompaa tarvittaessa...

Aikaa myöten sitten valikoituu  neljän kaarti varsinaiseen esitykseeen soolo-osineen, kaikkineen. Samalla muille luokkalaisille avautuu mahdollisuus näytellä joulunäytelmää pikkujouluissa yms. perinteisellä kaavalla, jos intoa riittää (ja sitä tuntuu riittävän, kun kerroin, mikä rahasampo näytelmä oli toisesta koulusta vapaa-ajalla  pikkujouluesiintymisiin lähteneille Tiernoille......)

Erään toiseen luokan olen valjastanut soittajiksi...Eli näin vuosia sitten hienon tiernaesityksen, jossa  muutaman yhteislaulun säestys hoideltiin erilaisilla rummuilla, tamburiineilla, nokkiksilla, yms, yms...Tämän tuon nyt meidän esitykseenkin. Koulun muut oppilaat toimivat kuorona. Heidän osanaan on laulaa mukana tiernojen yhteislauluissa...



Ajatuksena on myös panostaa roolivaatetukseen. Kohta lähtee vanhemmille Wilma-viesti, jossa emme perinteisten tiernojen tapaan pyydä jotakuta lanttia tai tähteemme kynttilän pätkää, vaan ne isukkien virttyneet  valkeat kauluspaidat ja muutamat saapikkaat....Jepulis -mahdollisimman monelle koulun oppilaalle!

Sain myös pyynnön, että tätä projektia varten pistäisin koulun  kerhon pystyyn...Ihan jo näppejä syyhyttää...Unelmoin esim. massasta tehdyistä näyttävistä pääähineistä ja ja ja...



Mutta tässä vaiheessa joku on jo varmasti suunnattomasti ihmetellyt, miksi  sama kuva vilisee joka paikassa tämän tekstin välissä... Tarina juontaa  lapsuuteeni... Omassa alakoulussani oli useampi ope, jotka vuodesta toiseen jaksoivat innostua kunnon joulujuhlista. Monta kertaa vuosien jälkeenkin ajatukset ovat vierineet noihin hetkiin - jokin kipinä ujolle tytölle niistä jäi. Siksi jaksan niitä vieläkin hehkuttaa ja mainostaa myös oppilailleni yhdessä tekemisen tärkeyttä.

Yllä olevaa kuvaa on muistorikas -alkuperäiseen liittyy ihan kasvotkin kyllä (Hei, hei Marjukka, jos satut tätä lukemaan!)... Juuri kun aloin työstää tätä projektia, kuulin, että yksi Tiernoissamme mukana olleista oli  oikeassa elämässä kuollut:(  Kaivoin tämän kuvan samana päivänä esille, ja muistoja, niitä tulvi paljon..Tuntui haikealta.

Juuri ennen tuota kuvanottopäivänä ollutta esitystä huomasin, että  punaisessa vyössäni ollut  (mielestäni niin  ihana) tähtikukka oli tippunut. Kerroin tästä hädissäni  ja itku kurkussa mukana olleelle opelle. Ope tokaisi rauhoittavasti "Ei se mitään haitaa." Höh, haittasihan se, vielä edelleen muistan sen tunteen, kun tähtönen oli irti ja kaikilla muilla sievästi kiinni...  Löydättekin nyt kuvasta pienen tähtitytön, jolla oli rinnuksilta tähti tippunut...:))) Voitte vain kuvitella, että kun kerroin tämän oppilailleni, he elivät hengessä mukana!

Tässä vielä  oma kuva Tiernatyttöroolista vuodelta...mmm...olisikohan -77 tai-78?



Uskokaa tai älkää -tästä se joulu alkaa:)

Uutta vuotta vastaanottamassa

☆ ☆ ¸. • * ♥ * • ¸. Hyvää uutta vuotta 2013 ¸. • * ♥ *
☆ ☆ ¸. • * ♥ * • ¸. Hyvää uutta vuotta 2013 ¸. • * ♥ * • ¸. ☆ ☆

☆ ¸. • * ¨ * • ¸. ☆ ¸. • * ¨ *• ¸. ☆ ¸. • * ¨ * • ¸. ☆
☆ ¸. • * ♥ * • ¸. Hyvää uutta vuotta 2013 ¸. • * ♥ * • ¸. ☆
☆ ¸. • * ¨ * • ¸. ☆ ¸. • * ¨ *• ¸. ☆ ¸. • * ¨ * • ¸. ☆

Jouluaaton jälkeen ei ole tullut kirjoiteltua...Ensinnäkin tietokone hyytyi ja toisekseen perhe on sairastellut kuumetta ja flunssaa.

Joulua on kuitenkin vietetty jouluisin tavoin. Aattoillan oli melkoista huisketta, kun miehen suku oli joulua meillä vastaanottamassa. Joulupukkikin käväisi. Tonttusia oli talon täydeltä ihan omasta takaa- tässä alla suvun nuorimat tonttutyttöset:) Olihan ihanaa pidellä tonttusia koko illan sylissä:)))

Ja se glögikakku, josta glögikuorrutus sattuneista syistä puuttui -se oli oikein kysyttyä:))) Naurujen kera sitä maisteltiin, etenkin kun joku kysyi ohjetta:))) Kuvailin jotain sen  tapaista, että "Tee kuorrutus. Totea sen valuneen ulos jääkaapista. Pese lattia. Tee uusi kuorrutus. Tunnin päästä tarkista tilanne. Totea keittiön lattian olevan glögitahmaa täynnä. Pese lattia..."

Uutta vuotta otetaan täällä vastaan ihan kotosalla. Isäntä on edelleen kuumeessa, isompi poika kaupungilla. Lähtiessään huuteli ovensuusta "Nähdään ensi vuonna!"
Pienempi touhuaa naapurin pojan kanssa. Lupasin heille hetken päästä pöydän täydeltä uuden vuoden herkkuja:)

Tässä teille kaikille lukijoille kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvät toivotukset uudelle vuodelle 2013!

 

Aaton alkuiltana...

Pirtti on jo pesty puhtoinen, piha valkoluminen...Vai miten se laulu menikään...

Joo-o! Jotta tähän on päästy, piti muutama homma tehdä vähän pitemmän kautta:/

Eilisiltana ryhdyin vääntämään aattoillan kahvipöytään meillä perinteisesti kuuluvaa glögikakkua. Turha kai mainitakaan, että leipomus on aina ennen onnistunut... Kun isäntä palaili iltayhdeltätoista maissa  töistä kotiin, kuului keittiön korvilta huudahdus "Mitä  tuolta jääkaapista valuu?! " Pikainen kiito paikalle ja toteamus "Irtopohjavuoka vuotaa..."Glögigakun kaunis punainen päällynen oli kuorruttanut vastapestyn lattian...Ei muuta kuin moppaamaan.

Ja uudestaan hommiin...Onneksi aineksia oli vielä jäljellä. Tarkistelin vuokaa sen mitä sitä pystyi leipomus sisällään tarkistelemaan. Uusi hyydyke kakun pinnalle. "Neljän tunnin päästä pitäisi olla valmista..." Kun poika palasi yömyöhällä kotiin, kuului keittiöstä tutunkuuluinen huudahdus "Mitä tänne lattialle on valunut? Jee, uudet, punaistakin punaisemmat töhnät lattialla! Liivatteetkin oli jo loppuneet, joten ei enää kolmatta glögikuorrutusta! Tänään koristelin kakun suosista tomusokerilla ja suklaahippusilla.Toivotaan, että maistuu, ihan kaunis siitä lopulta tuli! Ties minkä uuden hittireseptin kehitin:)


Varhain aamulla isä soitti ja kyseli, onko äidin kännykkää näkynyt- oli siis hukassa...Eipä muuta kuin pikavauhtia sängystä ylös, vaatteet niskaan, ja kännykän etsintään. Lopulta löysin sen autoni lattiatilasta...Oli näämmä tippunut eilisen ajelureissun tuoksinassa. Vanhempani huruuttelivat sitä tyytyväisinä hakemaan.

Kun kännykkä oli onnellisesti palautettu omistajilleen, ajattelin pikaisesti puunata vielä  veskin lavuaarin tiptop-kuntoon. Kaikki 18 vuotta, mitkä tässä talossa on asuttu, on allas  toimittanut tehtävänsä moitteettomasti. Päätti tehdä sitten juuri aattona kerrasta  topin: putkessa oli tukos, joka ei lähtenyt mihinkään millään viemärinaukaisunesteillä:/ Ei muuta kuin isäntä aukaisemaan putkia. Sitä ennen oli tyhjennettävä allaskaapin tavarat... No, parin tunnin pähkäilemisen jälkeen lavuaari saatiin
sitten kuntoon.

Loppupäivä on sujunut leppoisammissa merkeissä. Käytiin miehen ja nuorimmaisen kanssa miehen sukujen haudoilla. Lunta pyrytti kovasti. Hyvin kaunis, jouluinen sää.






Isompi poika lämmitteli puusaunaa sillä välin. Löylyt olivat lämpöiset. Nuorimmainen kävi löylyistä kolme kertaa hyppimässä hankeen. Olisi ollut hauska kuvauskohde vaikka MTV3:n loppukevennykseen:))

 

Parin tunnin päästä tulee miehen suku ja joulupukki. Niitä odotellessa...Hyvää joulua!