Kaunista...

Eilen asioin kaupungilla. Oli jo iltahämärä. Ajoin autolla paikallisen Mannerheiminaukion, entisen Kauppatorin,  ohitse. Pysäytin auton. Niin kaunista. 

Aukiolla on joka joulunaika pystytettynä kuusi, joka valaistaan. Alue on Kokkolan vanhaa osaa - tässä paikalla on ollut elämää jo satoja vuosia. Takana näkyvä Raatihuone on toiminut joskus kaupunginvankilanakin... Kovin näyttää nykyihmisen silmiin idylliseltä vankilaksi...

Satoi muutamia lumihiutaleita, ei paljon, mutta sen verran, että  maa peittyi valkeaan. Kuusta voisi tuijotella ikuisuuden, olla kiirehtimättä mihinkään...Tätäkö on joulurauha?

Paperitähtikoriste

Jos tekee mieli aloittaa jouluaskartelut, niin tässäpä kiva juttu! Joulukoriste on tehty  yksinkertaisesta, valkoisesta paperipussista, onko niiden nimi nyt eväspussi virallisesti vai mitä ikinä lie.... Tietysti pussin väriä muuntelemalla saa aikaan vaikka minkä saävyisiä koristeita...

Koulussamme oppilaat tekivät näitä joulupajassa innoissaan. Palkitsevaa, kun työ on oikeasti näyttävä ja sellainen, joka on kiva ripustaa omaan kotiin esille. 

Paperipusseja tarvitaan n. 6-10 pussin pino. Pussit ladotaan päällekkäin ja jokaisen pussin keskiosan saumakohtaan ja alareunaan (josta pussit ovat siis kiinni)  toiselle puolelle laitetaan liimaa, johon seuraava pussi painetaan samaan pinoon päälle. 

          

Seuraavaksi pussipino leikataan pussien keskiosasta alkaen  suuaukkopuolta kohden vinosti (kolmiomuoto). Eli reunat kapenevat.

 Lopuksi koko viuhkaavataan ympyrän muotoon auki.  Alimmainen ja ylimmäinen pussi myös liimataan yhteen. Yhteen sakaraan tehdään reiìttimellä reikä. Siihen solmitaan ohut rullalanka, josta koristeen voi ripustaa. 

Kuvan tähteä on fiksattu leikkaamalla tyypilliseen "lumihiutaleaskartelun" mukaisesti sen ollessa vielä "pinomuodossa". Jos ei halua kruusattua mallia, sekin on mahdollista. 

Ihanaa joulunodotusta ja siihen valmistautumista - jouluaattoon on enää vajaa kuukausi!

Kohta kai on joulu ainainen...

...ainakin mikäli voidaan päätellä mitään  joulumusiikin soittokaudesta.
Jouluradio toimii nyt nimittäin ympäri vuoden. Jee!

Ja ei kun  nupit kaakkoon ja fiilistelemään!

Jouluksi villapaitoja?

Haluaisin olla se, jonka paketeista joulunaikaan avautuu pehmeitä, omatekoisia neuleita. Vaan siihen on matkaa. Jokuset sukat, lapset  tai vauvantöppöset on saateltu jonakin jouluna  onnistuneesti matkaan, mutta siihen se sitten kiireissä jääkin.

Netistä katsaseltuna  tämäkin kenttä laajenee. Näyttää tulleen ihan  jouluneulekauppakin uutuutena.  Entä jos tilaisi läheiselle  - niin tai itselleen  - joulunalusaikaa elävöittämään  erilaisen jouluneuleen? Olisi hetken aikaa ihan bling bling ja tuikkisi kilpaa jouluvalojen kanssa...

Erityisen hauska olisi takkatulta tuikkiva led-neule tai tietysti suomalaiseen nenään istuisi myös poropaita tuikkivine sarvineen...Voisin  jo sieluni silmin nähdä oppilaideni  silmät, jotka kilpaa vilkkuisivat neuleeni valojen kanssa...

Jouluun on aikaa enää alle puoli vuotta. Tästä se valmistautuminen taas käynnistyy!

Jouluyö, juhlayö

Hyvän joulun toivotukseni tulee kauniin seimiasetelman myötä lukijoilleni tässä: 

Yllä: Lohtajan tapulin edessä oleva seimiasetelma jouluna 2017. Taustalla Lohtajan vaisukko, jonka ympärille asetelma on tehty.


Jouluyö, juhlayö.
Päättynyt kaikk´ on työ,
kaks´ vain valveill´ on puolisoa,
lapsen herttaisen nukkuessa
seimikätkyessään,
seimikätkyessään.


Jouluyö, juhlayö.
Paimenill´ yksin työ.
Enkel´ taivaasta ilmoitti heill´:
Suuri koittanut riemu on teill´
Kristus syntynyt on,
Kristus syntynyt on! Jouluyö, juhlayö.
Täytetty nyt on työ.
Olkoon kunnia Jumalalle!
Maassa rauha, myös ihmisille
olkoon suosio suur´,
olkoon suosio suur!


Säv. Franz Gruber
San. Joseph Mohr, suom. G. O. Schöneman

Suolahuurrelyhty

Tässä kiva ohje suloisen suolahuurrelyhdyn valmistamiseen.

Laita pienen  lasipurkin pohjalle  n. 1 cm  karkeaa merisuolaa 

Lisää  vettä suolan päälle vain niin paljon, että suola juuri ja juuri peittyy. Suola ei saa jäädä purkin pohjalle lillumaan, joten vain niukasti vettä.

Aseta purkki lämpimään paikkaan.

Suola alkaa kiipeilemään pitkin purkin reunoja!

 Oman lyhtyni laitoin aluksi lämpimän takan päälle. Hetkisen kuluttua innostuin ajatuksesta viedä se lämpimään saunaan. Yllätys olikin melkoinen, kun huurrelyhtyni oli valmis reilun parin tunnin kuluttua! Normaalissa huonelämpötilassa lyhdyn huurre valmistuu huomattavasti hitaammin, ehkä parissa päivässä.

Lopputulos on kauniin kuurainen.

Huurretuikun valmistuttua laitoin purkin pohjalle tuikkukynttilän. Se paloi kaunisti huurteen läpi hehkuen. Vesisadetta tuikku ei tietenkään kestä:)