Itsenäisyyspäivän iltana

Rauha. Turva. Levollinen mieli. Noihin sanoihin kulminoituu minun itsenäisyyspäivä. Äsken nukuin 1-vuotiaani lapsenlapsen kanssa vieretysten päiväunia. Siinä pientä nukuttaessa ajattelin, mikä onni, että lapsi voi nukahtaa turvallisesti. Sekin asia, mitä pitää itsestäänselvyytenä, vaikka se on kaikkea muuta.

Loppuvuosi on ollut itselleni rankka. Isäni kuoli marraskuussa ja sain olla hänen lähellään loppuajan. Nyt on ääretön tyhjyys, mutta samalla jonkinlainen rauha. Saimme kaiken isän kanssa niin valmiiksi juteltua, kuin koskaan voi saada. Meille annettiin aikaa. Olen siitä hyvin kiitollinen.

Viikolla olin Jesse Kaikurannan joulukonsertissa Kokkolan kirkossa. Olipa kaunista. Kaikuranta soittaa muuten upeasti pianoa, totesin! Olin hyvin liikuttuut, ku hän esitti Konsta Jylhän "Joululaulu"-kappaleen. Sanoinkuvaamatonta...


"Joulun aatto nyt saa, jo ilta tummuu ja hiljenee maa Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon, kuka yksin näin kylmässä on? Pieni lapsonen vain, joka näin kiiruhtain jälleen kynttilän haudalle tuo Paikka hiljainen on, tumma, liikkumaton; äidin haudalle valon hän suo


Liekin niin häilyvän, tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa Sitä katsovi silmin niin kaipaavin, sitä katsoo ja taas odottaa koska joulun hän saa, koska voi naurahtaa kera muiden taas kuin ennenkin Mutta niin hiljainen koti yksinäisten, on kuin puuttuisi siunaus sen


Äänen hiljaisen, sointuvan nyt jostakin kuulevi hän, joka lämpimin lausehin lohduttaa, joka nousemaan katsehen saa Älä huoliisi jää, nosta pystyyn taas pää Joka hetki sun kanssasi käyn Lapsi joulun mä oon, sinut vien kartanoon, josta lähdit. Sun valonas näyn


Joulun ensimmäisen mä olla tallissa härkien sain Sinne tähtöset tuikkivat valkeuttaan, sinne saapuivat tietäjät maan Sitä taas viettämään sinun kanssasi jään, sinun joulusi kauniiksi teen Sinä huomata saat: surun laaksot ja maat voivat peittyä kirkkauteen."

Joulua kohti

Syksy on ollut kiireinen, on ollut paljon huolta rakkaista vanhuksista. Tänään löysin kivan idean jouluun valmistautuvalle käsityöihmiselle. Heitä kun lienee aika paljon. Joulukalenteri käsityöihmiselle!

Täältä linkistä pääset klikkaamaan Rainbowoolin sivustolle, josta kalenteri on tilattavissa!

Eihän tuo mikään edullinen ole, mutta anoppini ainakin ilahtuisi kovasti joulua yksin kotona odotellessaan...

Jouluiloa!

Hyvän joulun toivotus 2018 pienen pojanpoikani välityksellä. Tonttuilu on rankkaa:)))

Kauneimmissa joululauluissa 2018

Se ilta vuodesta, että kun kello lähestyi iltakuutta, hyppään autooni ja kirkkoon. Kauneimmat joululaulut! Vaihtelen joka vuosi kirkkoa, missä käyn joululaulut laulelemassa. Tänä vuonna menin Kokkolan kaupunkikirkkoon. Hauska veto summanmutikassa, sillä  jo käytävällä hyvä ystäväni tuli vastaan ja hyppäsi kaulaani. En ollut tiennyt, että hänen eräs kokoonpanonsa esiintyi ko. tilaisuudessa. Oli ihanaa kuunnella - paitsi, että toinen korvani on tukossa, enkä oikein kuule kunnolla kokonaisuutta. Laulaakaan en oikein kovaa tohtinut, kun en kuullut, laulanko nuotista, vai sen vierestä. Kiusallista. 

Tämän vuoden lauluvihkosessa  ei itselleni ollut juurikaan vieraita lauluja. Niitä aina odotan...Paras laulu vuosi toisensa jälkeen on "Maa on niin kaunis", joka suvereenisti oli tänäkin vuonna se viimeinen laulettava. Ihanaa näitä tuttujakin, perinteellisiä laulella!

Joulumyyjäisissä

Viikonloppuna pääsin ilokseni pistäytymään vanhan ajan joulumarkkinoilla Kaarlelassa. Siellä on aina idylliä ja joulutunnelmaa ihan ilmaiseksi.Tosin tänä vuonna  tuli samaan syssyyn myös lunta. Myyjät kojuissaan peittelivät epätoivoissaan neuleitaan, jotka auttamatta kostuivat. 

PIdän kovasti tuosta Kaarlelan kotiseutumuseon alueesta, jossa markkinat perinteisesti ovat. Itse asiassa museon päärakennus on siippani suvun vanha koti, Siellä ovat tepastelleet monet sukupolvet ennen häntä. 1970-luvulla iso  ja mahtava  pohjalaistalo siirrettiin museooaluelle uuteen elämän.

Tunnen joka kerta museossa käydessäni tavatonta kodikkuutta, vaikkei kyseessä ole edes oman sukuni talo. Talolla on sielu ja minulle sielä on paljon perinteitä siippani ja lasteni menneisyydestä. 

Intaannuin ostelamaan kädentaitoja, kun itse en ole vuosiin kovin kummoisa ennättänyt. 

Mukaani tarttui  kuusenhavuista tehty porrasmatto (oi ihanuutta), kuivatettu ja pajunvitsalla solmittu saunavasta sekä vanha kunnon risuluuta. Oi, että olen ostoksiini tyytyväinen!

Kaunista...

Eilen asioin kaupungilla. Oli jo iltahämärä. Ajoin autolla paikallisen Mannerheiminaukion, entisen Kauppatorin,  ohitse. Pysäytin auton. Niin kaunista. 

Aukiolla on joka joulunaika pystytettynä kuusi, joka valaistaan. Alue on Kokkolan vanhaa osaa - tässä paikalla on ollut elämää jo satoja vuosia. Takana näkyvä Raatihuone on toiminut joskus kaupunginvankilanakin... Kovin näyttää nykyihmisen silmiin idylliseltä vankilaksi...

Satoi muutamia lumihiutaleita, ei paljon, mutta sen verran, että  maa peittyi valkeaan. Kuusta voisi tuijotella ikuisuuden, olla kiirehtimättä mihinkään...Tätäkö on joulurauha?