Öinen joulukatu

Tänä vuonna en ennättänyt perinteisiin joulunavauksen tapahtumiin. Ohi menivät niin joulukadun avaus kuin useammat joulumarkkinatkin puhumattakaan tuttavan lapsen tiernapoikaesityksestä...

Oma viikonloppuni oli suorastaan ylibuukattu -vauhdikkaasti osallistuin yhteen pikkujouluun ja kaksiin syntymäpäiväjuhliin saman viikonlopun aikana:)



Yöllä kävelimme puolisoni kanssa vanhan kaupunginosan halki juhlista palatessamme. Sivukujilla oli aivan hiljaista ja lähes autiota. Oli niin kaunista -ja kuinka ollakaan  - laukkuni pohjalle oli unohtunut pieni taskukamerani:) Ihan pakkohan se oli yön pimeydessä esiin kaivaa, kuvien laadusta viis!  Muutaman kuvan räpsin haltioituneena lopultakin alkaneesta lumisateesta ja joulun valoista...

 

 Mannerheiminaukiolle, Raatihuoneen edustalle oli pystytetty ylväs kuusi valoineen .

Ja aivan pian on joulukuu! Tulossa tiernapoikajuttuja sun muuta, jahka työkiireet hiukan helittäisivät:)

 

 

 

Joululahja-ajatuksia

Ensimmäinen joululahjani valmistui eilen!
Tämä lahja tulee sydämestä erityisen isolla lämmöllä...

Läheiseni sai  pienen pienen keskosvauvan, ja vaikka kaiken piti olla hyvin, saatiin myöhemmin tieto, että vauva on erityinen lapsi, jonka elämä ei tule menemään normaalipolkuja pitkin...

Kudoin pikkuiselle ns. junasukat. Tosin jouduin muokkaamaan perusohjeesta paljon tavallista pienemmät...

 

Pakettiin aion tulostaa mukaan myös alkuperäisten sukkien tarinan...

 

 

Innostuin kutomisesta monen vuoden jälkeen kovasti. Nyt sama joululahjaprojekti on kovaa vauhtia jo täydentymässä pienen pienillä tumpuilla...

 

Toivon lahjan lämmittävän sekä pikkuista, että vanhempien mieliä:)

Pyhäinpäivän rauha

 

On Pyhäinpäivä. Paljon  muistoja sisältyy tähän päivään. Pidän  tämän päivän ajatuksesta muistaa menneitä, hiljentyä, rauhoittua...

 

Käveleskelin  kylätiellä. Ympärillä täysi hiljaisuus. Linnut   läheiseltä pellolta olivat jonnekin  kaikonneet.

Levollinen ajatus, että kaupatkin ovat kiinni.Ei tarvetta hätäillä minnekään.

 

 

 

 

 

 

Kun palasin kotiin, syttyi kynttilä pihalyhtyyn.  Tuijotin sen liekkiä kauan. '

Tänä vuonna en matkanut läheisteni haudalle. Ajatuksissa ovat kuitenkin.

Tämä sytytetty kynttilä loistakoon sydämellään ja valollaan  nyt heille.

 

 

 

Työpaikallani kollegallani on taito  pukea  juhla kuin juhla kauniisti.

Tässä kuvia viikon varrelta  pyhäinpäivän muistopöydästä koululta.

 

Hienoa, että perinteitä viedään uusille sukupolvillekin.

 

     "Hän, joka sinulle on ollut rakas, ei koskaan
                   kuole sydämestäsi.
           Niin kauan kuin elät,
   kannat hänen sytyttämäänsä valoa sielusi joka sopessa.

                      –A. Porio-"

 

 

Piparkakkujuttuja

Kirppareilta löytyy kivaa luettavaa. Vaikka en ollenkaan ole keittiön hengetär, tarttui tämä kirja jostain syystä mukaani kirppikseltä. Ainahan sitä voi elätellä toivoa, että josko tänä vuonna intoutuisi jostain aivan uudesta:)

Piparkakkutalot-kirjan on tuottanut vuonna 2005 Claes Dymlin.

Kirjassa on malleja useammanlaisista luomuksista  -aina skeittirampeista ulkohuussiin:))) Nuorimmaisena oli ihastuksesta muikeana piparisen rampin nähtyään. Ei näyttänyt edes kovin vaikealta toteuttaa.

Omasta mielestä olisi kiva koittaa pakertaa tuollainen tonttujen mylly portaineen kaikkineen.Siitä saisi kivan, kun somittelisi pikkutontuilla...

 

 

Kirjassa on myös mielenkiintoista tietoa piparien historiasta. Pohjoismaiden vanhin  tunnettu piparkakkuresepti on 1490-luvulta Tanskan hovista, jossa piparia käytettiin  hoitona kuninkaan masennustilaan...

 

Koska mausteet olivat aikoinaan kalliita, kuluivat piparkakut aluksi vain  varakkaien etuoikeuksiin. Suomeen piparit kulkeutuivat Saksasta ja Ruotsista käsin.

Piparkakkutaloja alettiin valmistaa aluksi Saksassa.

 

Pakko kurkata kaappiin, josko sieltä löytyisi jokunen pipari...

 

 

Jouluisia joutsenia

Nyt varmaan lapsettaa. Tai isoa ihmistä köpättää, kuten isäni  asian ilmaisisi:)
Olen kuvailut joutsenia kotini lähettyviltä. En kerta kaikkiaan vain kyllästy niihin...Eikä kahta samanlaista otosta ole vielä tullut kuvattua (siinä vaiheessa lupaan miettiä uudelleen..).

Mutta joutsenten jatkojalostus...Jostain vain pulpahti mieleeni ajatus, että joutsenkuvaa voisi vaikka vähän käsitellä. Tehdään se sitten joulumielellä...

Joten jos jos
sain yläpuolellasi liihoittaa punapipoisia joulujoutsenia, ne ovat kuvastani karanneita:/

Ajatukset kääntyy jo varovasti jouluun

Jouluihminen raottaa varovasti Joulusivujen ovea...Jokohan olisi aika? Kyllä vain.
On aika uusien jouluisten juttujen, jo nyt!

 

  

Vuosi sitten vedin  silloisessa "kakkoskoulussani" läpi Tiernapoikaesitykset...Niistä täällä silloin kirjoittelinkin. Sain  jälkeen päin innostavaa  palautetta sekä oppilailta että  myös vanhemmilta ja kollegoilta ja tunsin itseni oikein iloiseksi sen vuoksi. Silti pinnan alle jäi kytemään tunne, että olisihan siihen enemmänkin voinut panostaa...

Ja kun kerran jouluihminen  irti pääsee, ei sitä voi mikään pysäyttää, EI MIKÄÄN:) Uskokaa tai älkää, mutta "ykköskoulussani" ajoin innokkaasti jo kevään opekokouksessa läpi ajatuksen, että tänä vuonna panostamme joulujuhlissa  koko koulun projektina Tiernapoikiin spektaakkelimaisella esityksellä:))) Ja mikä parasta - ihanat kollegat olivat heti  viitat hulmuten asiassa mukana!

   

Syyskuun alun olen käyttänyt idean jalostamiseen. Nyt on käsikirjoitus valmis. Itse vuorosanoihin en tietenkään puuttunut, jotta perinteet pysyisivät kuosissaan. Sitä vastoin  teemme yhden luokan kanssa tiernat näytelmänä niin ,että joka ikinen parikymmenpäisestä oppilasjoukosta opettelee yhden rooliosan -yksin ei ole kuitenkaan pakko laulaa, vaan luokka kompaa tarvittaessa...

Aikaa myöten sitten valikoituu  neljän kaarti varsinaiseen esitykseeen soolo-osineen, kaikkineen. Samalla muille luokkalaisille avautuu mahdollisuus näytellä joulunäytelmää pikkujouluissa yms. perinteisellä kaavalla, jos intoa riittää (ja sitä tuntuu riittävän, kun kerroin, mikä rahasampo näytelmä oli toisesta koulusta vapaa-ajalla  pikkujouluesiintymisiin lähteneille Tiernoille......)

Erään toiseen luokan olen valjastanut soittajiksi...Eli näin vuosia sitten hienon tiernaesityksen, jossa  muutaman yhteislaulun säestys hoideltiin erilaisilla rummuilla, tamburiineilla, nokkiksilla, yms, yms...Tämän tuon nyt meidän esitykseenkin. Koulun muut oppilaat toimivat kuorona. Heidän osanaan on laulaa mukana tiernojen yhteislauluissa...



Ajatuksena on myös panostaa roolivaatetukseen. Kohta lähtee vanhemmille Wilma-viesti, jossa emme perinteisten tiernojen tapaan pyydä jotakuta lanttia tai tähteemme kynttilän pätkää, vaan ne isukkien virttyneet  valkeat kauluspaidat ja muutamat saapikkaat....Jepulis -mahdollisimman monelle koulun oppilaalle!

Sain myös pyynnön, että tätä projektia varten pistäisin koulun  kerhon pystyyn...Ihan jo näppejä syyhyttää...Unelmoin esim. massasta tehdyistä näyttävistä pääähineistä ja ja ja...



Mutta tässä vaiheessa joku on jo varmasti suunnattomasti ihmetellyt, miksi  sama kuva vilisee joka paikassa tämän tekstin välissä... Tarina juontaa  lapsuuteeni... Omassa alakoulussani oli useampi ope, jotka vuodesta toiseen jaksoivat innostua kunnon joulujuhlista. Monta kertaa vuosien jälkeenkin ajatukset ovat vierineet noihin hetkiin - jokin kipinä ujolle tytölle niistä jäi. Siksi jaksan niitä vieläkin hehkuttaa ja mainostaa myös oppilailleni yhdessä tekemisen tärkeyttä.

Yllä olevaa kuvaa on muistorikas -alkuperäiseen liittyy ihan kasvotkin kyllä (Hei, hei Marjukka, jos satut tätä lukemaan!)... Juuri kun aloin työstää tätä projektia, kuulin, että yksi Tiernoissamme mukana olleista oli  oikeassa elämässä kuollut:(  Kaivoin tämän kuvan samana päivänä esille, ja muistoja, niitä tulvi paljon..Tuntui haikealta.

Juuri ennen tuota kuvanottopäivänä ollutta esitystä huomasin, että  punaisessa vyössäni ollut  (mielestäni niin  ihana) tähtikukka oli tippunut. Kerroin tästä hädissäni  ja itku kurkussa mukana olleelle opelle. Ope tokaisi rauhoittavasti "Ei se mitään haitaa." Höh, haittasihan se, vielä edelleen muistan sen tunteen, kun tähtönen oli irti ja kaikilla muilla sievästi kiinni...  Löydättekin nyt kuvasta pienen tähtitytön, jolla oli rinnuksilta tähti tippunut...:))) Voitte vain kuvitella, että kun kerroin tämän oppilailleni, he elivät hengessä mukana!

Tässä vielä  oma kuva Tiernatyttöroolista vuodelta...mmm...olisikohan -77 tai-78?



Uskokaa tai älkää -tästä se joulu alkaa:)