Adventtihartaudessa

Perjantaina kiiruhdimme heti ruokailun jälkeen koululaisten kanssa kaupunginosassamme sijaitsevaan kirkkoon. Meillä oli tämän vuoden adventtihartaus kirkon tiloissa. Useammin olemme viettäneet sitä koulun salissa, mutta molemmissa on puolensa...

Joulun ajan tilaisuuksiin on aina kiva mennä, koska kirkko on silloin tavallistakin juhlavamman näkönen joulukuusineen ja joulumusiikkeineen.

Juhla alkoi tietystikin hyvin perinteisellä "Nyt sytytämme kynttilän"-lastenvirrellä. Tai perinteisellä ja perinteisellä - totesin oppilaille, ettei kyseistä laulua ollut vielä olemassakaan omassa lapsuudessani. Hyvin se on silti paikkansa lunastanut. Samalla syttyi ensimmäinen adventtikynttilä.

Laulut olivat keskeisessä osassa hartaustamme. Minä sain kunnian toimia kirkossa kanttorina. On helpompaa sillä tavalla, koska lapset ovat tottuneet laulamaan säestystyylini mukaisesti:) ... Olen aina pitänyt kirkossa soittamisesta ja laulamisesta erinomaisen akustiikan  sekä juhlavien puitteiden vuoksi.

Lauloimme hartaudessa lisäksi seuraavat laulut ja virret: Ratsastaja, Tiellä ken vaeltaa, Kuule isä taivaan ja Kuningasten kuninkaalle. Tietysti hartaudessa lauloimme myös Hoosiannaa ja se jos mikä on ihana (vaikkakin haasteellinen soitettava). Hoosianna-virrellä on pitkät perinteet, tosin se tuli suomalaiseen virsikirjaan vasta viimeisen virsikirjauudistuksen myötä vuonna 1986. Itse virsi on sävelletty kuitenkin jo 1700-luvulla.

1Hoosianna!

G. J. Vogler n. 1795

-Matt. 21:9 pohjalta. Suom. 1871. Virsikirjaan 1986 (Virsipohja lainattu täältä.)-

 Hartaus päättyi siihen, kun 4. luokan oppilaani tulivat kirkon eteen laulamaan "Taivas sylissäin." Kaunista...

Joulutunnelma lähtee aina tästä!

Joulunavauksessa

Lehdet toitottivat koko viikon Kokkolan joulunavauksesta, niin ihan pakkohan sitä oli lähteä kurkistelemaan menoon mukaan!Kaverikseni sain houkuteltua mukaan nuorimmaiseni.
Jouluvalot ennättivät jo syttyä keskustan kadulle ennen saapumistamme, mutta mitäpä moisesta.



Huvittavaa oli, että juuri kun saavuimme paikalle, alkoi sataa ripotella pienia lumihahtuvia - ihka ensimmäisiä tänä talvena! Sopi kylllä hienosti tunnelmaan. Hupaisaa tosin, että kadunvarsilta saattoi bongata täysin kukassa olevia ruusuistutuksia! Enpä muista moista...



Lämmin glögi kuitenkin maistui hyisessä marraskuun säässä...




Aivan ihanan näköinen oli jonkun seurakunnan kävelykadulle pystyttämä jouluseimi! Kerrassaan loistava idea.

Monta muutakin paikkaa tuli tämän päivän aikana kierreltyä, mutta tässä kai ne tärkeimmät tältä erää. Voi, kun aamulla olisi maa aivan valkoinen!

Tunnustuksesta tunnustuksia...

Kiitos ja kumarrus ihka ensiksi saamastani tunnustuksestani Tealle Joulunajan taikaa-blogiin!

Luen silloin tällöin innoissani blogeja, kun sattuu sopivaa ylimääräistä aikaa. En kuitenkaan ole ilmoittanut itseäni yhdenkään blogin lukijaksi. Tää vaan on mun elämäntyylini - nautiskelen niin monenlaisista asioista, että lista olisi hetken kuluttua loputon:)

Päätinkin antaa tunnustuksen matkata eteenpäin sellaisille bloggaajille, joiden sivuilla on viimeksi ollut kiva piipahtaa... Ja ihan tarkoituksellisesti ajattelin olla muka avarakatseinen ja valkata listalleni myös muita kuin jouluaiheisia blogeja!

1. Äijäblogi II

2. Alfheim valokuvamaailmani

3. Lauran verstas

4. Kirjava kammari

5. Lastenkirjahylly

6. Linnea Talvi Seikkailee
7. Mielen lumoa

8. Seimen äärelle

Ja lopuksi kahdeksan satunnaista asiaa. Mietin tähän 8 asiaa joulunajoista elämäni varrelta. Mukana on niin iloa kuin suruakin...Eli tunnelmasta toiseen mennään:

1. Mieliinpainuvin joulu oli vuonna 1990, kun vietin sen poikakaverini - nykyisen mieheni  ja vanhempieni kanssa erämaamökillä. Aatonaattona tein koko päivän lumitöitä metrisellä hangella lammen jäällä, jotta pääsisin aattoaamuna luistelemaan... Kun aamulla heräsin, satoi vettä kaatamalla ja kaikki lumi oli sulanut pois! Seuraavana aamuna nukuimme pommiin joulukirkosta, mutta lähdimme ajamaan kuitenkin mutkat suorina, josko sittenkin ehtisimme... Tie oli mutkainen ja täysin jäinen ja savuimme kirkon pihalle juuri ennen Jumalanpalveluksen loppumista. Emme kehdanneet enää mennä sisään, vaan köröttelimme hiljakseen takaisin nukkumaan erämaamökille:) Joulu, jolloin kävin kääntymässä kirkon portailla...

2. Surullinen joulu oli ollessani noin 10-vuotias. Aatonaattona kissamme katosi. Sitä etsittiin joka paikasta. Ikinä ei löytynyt. Itkimme pikkusiskon kanssa niin kovasti, että vanhempamme päättivät antaa meille lohdukkeeksi  yhden paketeista päivän etuajassa. Loppuilta pelattiin yhdessä Aliasta. Peli on minulla vieläkin tallessa ja muistan kissani aina kun sitä pelaan lasteni kanssa.

3. Mummoni kuoli yllättäen vuonna 1991 juuri ennen joulua. Mummo oli paketoinut lahjat kaikille ennen kuolemaansa ja ne löytyivät kaapista - niitä sitten availimme itku silmissä aattona... Minun paketistani paljastui kuparinen koristekahvipannu, joka on minulla edelleen tallessa.Hautajaiset pidettiin  joulun jälkeen. Kirkossa veisattiin "Maa  on niin kaunis." Sillä virrellä on minulla edelleen erityinen merkitys.


4. Joulu jota jälkeenpäin on naurussa suin muisteltu: olin poikakaverini luona ekaa kertaa joulua viettämässä, olisiko ollit vuosi 1988. Ukkoni on isosta maatalosta kotoisin. Kesken aattoillan jouluaterian appiukko lähti käväisemään navetassa, josko lehmä pian poikisi. Hän ryntäsi hakemaan meidät kaikki apuun, sillä lehmän kohtu oli irronnut ja se riippui ulkopuolella...Koko porukka juostiin pyhävaatteissa navettaan. Eläinlääkärikin saapui aikanaan, mutta hän antoi ohjeeksi, että kohtu ei saa pudota ennen hänen tuloaan maahan. --> Alle uunista ritilä ja vuorotellen kaksi perheenjäsentä pitämään kohtua sen varassa ilmassa. Olihan urakka! Vasikka ja lehmä pelastuivat lopulta, mutta lautasille kylmentynyt ruoka ei enää maistunut kenellekään:/


5.  Nuorimmaiseni (nyt jo 9v) on herättänyt hilpeyttä vuosien mittaan pohdiskelemalla monenlaista elämää suurempaa. Tässä pohdinta 4-vuotiaana:"Äiti, voiko joulupukit kuolla?":)))


6.  Rakastan  joulunajan näytelmiä, runoja, lauluja ym. Tämä juontaa juurensa omista innokkaista alakoulun opettajistani 1970-luvulta. Yleensä minä ja kaverini olimme joka vuosi pääosissa; välillä Tiernapoikina, joskus Tonttu Vilkkaana tai mitä lie - en vieläkään ymmärrä että miksi:))) Mutta sen saman tunteen  -esiintymisen ilon - haluaisin siirtää omille oppilailleni!


7. Ensimmäinen muistamani joulunaika on ajalta, jolloin olin 6-vuotias. Pikkusiskoni makasi sängyn alla ja jalat pilkotti päiväpeitteen alta - oli tyhjentänyt kerralla elämänsä ekan joulukalenterin. Voi sitä syyllistä suklaahymyä!  Samana jouluna siskoni (3v.) paketoi äidille ekan joululahjansa; tyhjän wc-paperirullan...


8. Nuorimmainen keksi 4.5-vuotiaana oman joululaulun:"Joulu on tullut, laulavat hullut..." Olisikohan tässä ainesta tämän vuoden jouluhitiksi?

Joulun postimerkit ilmestyivät!

Tänään, 7.11., ilmestyivät tämänvuotiset joulupostimerkit. En vielä postiin suunnannut kulkuani, mutta ihan pakko oli käydä katsastamassa tulevat ihanuudet postin sivuilla. Kaikki kuvat on siis tämänkertaisessa postauksessa sieltä kopioitu!

Ensimmäisenä esiteltäköön iloa ja jouluista tunnelmaa täysillä tihkuva toisen luokan postimerkki.
Postimerkin nimi on "Vauhdikas joulu." Merkki maksaa 0.60 euroa/ kappale.



Kyllä tuossa merkissä ihan vauhtia ja ´vaarallisia tilanteita näyttää riittävänkin... Kyseessä on tarrapohjainen postimerkki, jonka on kuvittanut Kaarina Toivanen.

Ja suora lainaus postin sivuilta:"

Joulua odotellessaan tonttutyttö heiluu himmelissä niin, että tähkäpäät ja oljenpätkät lentelevät, helmat heiluvat.
Tonttutytön vauhdissa kirjeet ja kortit ehtivät jouluksi perille, kun postitat ne viimeistään 19.12.2011."

Ensimmäisen luokan merkin tarvitsijoille on tänä vuonna tarjolla "Valoa ikkunassa"-merkki. Tämä on siis juuri niille, joilla korttien postitus vuodesta toiseen jää viime tinkaan tai se ensimmäinen omasta postiluukusta kolahtanut kortti on perinteiseen tapaan tyypiltä, jolle ei itse tullut huomanneeksi korttia ajoissa lähettää... Merkin kuvituksesta vastaavat Georgi Eremenko ja Aino-Maija Metsola. Merkillä on hintaa 0,75 euroa/kappale.

Postin sivuilta lötytyy kyseisestä merkistä tällaista lisätietoa:
"Pikkukaupungin kodikas talvinen katunäkymä, talot savupiippuineen, valot vintti-ikkunoissa. Modernisti toteutettua perinteistä tunnelmaa.
Merkit myydään myös kymmenen perforoidun tarrapostimerkin arkissa, jossa myös kymmenen Priority-tarraa.
Valoa ikkunassa -postimerkillä lähetetyt joulukortit ehtivät perille kun postitat viimeistään 22.12.2011."

Kolmantena merkkinä esiteltäköön kakkosluokan Ruusunmarja-postimerkki, joka on arvoltaan 0.60 euroa /kappale. Pidän tästä merkistä sen kylmän talvihuuruisen tunnelman vuoksi. Kiva myös nähdä merkeissä ennalta-arvaamattomia aiheita:) Tämän työn takana ovat Ari Lakaniemi ja Susanna Rumpu.

Ja tässä kuvausta postin sivulta:

"Huurteiset ruusunmarjat ovat säilyttäneet värinsä talven keskellä. Postimerkki on harmoninen, mutta rohkea, kaunis, mutta viileä - ehdottomasti kiehtova!
Kakkosluokan postimerkillä lähetetyt joulutervehdykset ehtivät perille, kun postitat ne viimeistään 19.12.2011."

Ja  viimeismpänä esitellään se postimerkki, jota suomalaisissa kodeissa käytetään joulun lähestyessä kaikista eniten! Merkin nimi on "Pehmeä joulu" ja se on taiteillut Kaarina Toivanen, kuten ensimmäisenä esitellynkin merkin. Merkillä on hintaa 0,55 euroa kappaleelta.

 

Postin sivut kuvaavat merkkiä näin:

"Iloisesti naurava pikkutonttu pitää sylissään kahta karitsaa. Huopainen tonttulakki, huopaiset tossu ja huopaa taitaa olla myös... Seuraapa lankakerien päitä!
Joulupostimerkillä lähetät joulutervehdykset viimeistään 15.12."

Kiva juttu, että merkeissä viivähtää suomalaiseen perinteiseen jouluun kuuluvia asioita, kuten olkihimmeleitä ja huovutettuja juttuja. Vielä kuitenkin kaipaan aikaa, kun  paperipintaiset merkit sai rahvaasti itse nuolla kortteihin kiinni -muistattehan sen maun:)  Nyt niissä taitaa kaikissa olla tylsä tarrapinta:/

Postin sivuilta löytyisi monenlaista muutakin mukavaa; ensipäivänkuoria, vuosipalloja, jne., mutta pitäähän jokaiselle jättää se löytämisen ilo!

Ensi  viikolla  muuten taas suomalaisten postiluukuista pitäisi  kolahtaa kuori, jossa voi postittaa ison nipun joulukortteja...

Ikuisuuden enkeli

Viikonlopppuna on pyhäinpäivä. Se on pyhien ihmisten ja pyhien arvojen muistojuhla. Pyhäinpäivänä moni sytyttää kynttilän poismenneiden omaistensa muistolle. Minäkin yhdistän sen vuoteen kauan, kauan sitten. Olin juuri menettänyt rakkaan sukulaisen ja seuraavana viikonloppuna kirkossa vietettiin pyhäinpäivän tilaisuutta, jossa vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet luettiin ja jokaiselle sytyttettiin muistokynttilät. Se oli hyvin koskettava ja kaunis tilaisuus, joka jäi lähtemättömästi mieleen.

Vaikka pyhäinpäivä ei varsinaisesti jouluun liitykään, yhdistän sen osaltaan myös joulunaikaan valmistautumiseen. Illat ulkona pimenevät ja kynttilä tuo valkeuden pimeyteen. En itse  ole varsinaisesti kynttiläihminen, mutta kyllä kaunis liekki silti rauhoittaa.

Syksyllä olin naapurin luona kynttiläkutsuissa. Koska olen kovin hajusteherkkä, en voinut ostaa tuoksukynttilöitä.  Onneksi minuakin varten oli siellä jotain. Löysin nimittäin aivan ihastuttavan keramiikkaenkelin, johon asetetaan tuikkukynttilä.

Enkeli on vanhan perintöpiironkini päällä. Enkeli on siis Partyliten tuotteita ja sen virallinen nimi on kauniisti "ikuisuuden enkeli." Sen katselu rauhoittaa kovasti. Kuva tosin otettu sammutetusta kynttilästä, joka ei liene ihan kauneimmillaan...Mutta tuossa ilmeettömyydessä ja kauniisti kaartuvissa muodoissa on oikeasti jotain ikuisuutta tavoittelevaa ja rauhoittavaa...