Lempikukkani

Tuskin lienee vaikea arvata, mikä on jouluinen lempikukkani, kun katselee etusivua... Amaryllishän se! Monena vuotena olen istuttanut sipulin multiin ja seuraillut kukkasen kasvun ihmettä. Siitä kiva kukka seurattavaksi, että kasvun todella huomaa! Ainut ongelma vain, etten aina ole saanut itse kasvattamaani kukkaa oikeaan aikaan kukkimaan, viimeksi taisi intoutua kukkaan joskus helmikuun valkenevilla pakkaspäivillä...

Viime vuonna olin laiska ja ostin aatonaattona valmiin Amarylliksen. Tuntui, että joulu aivan puhkeaa kukkaan amaryllikseni myötä. Ilo oli aivan huikea, kun tuttavani toivat aattona ilokseni vielä kaksi komeaa Amaryllistä sulostuttamaan jouluani. Siitäkin kiva kukka, etten reagoi sen tuoksuun. Elävistä hyasinteistä kun voin vain unelmoida astmaatikkona...

Kukkaani liittyy myös Maija Baricin jouluinen laulu, jota on kiva rallatella kukan kasvatuksen ohessa:

Joulukukan sipulin saviruukkuun istutin.
Mullalla sen peittelin ja odottelin:
Oi tylleröinen, lylleröinen, pulleroinen, pylleröinen,
kasva suureksi niin kuin minäkin! Kasva suureksi niin kuin minäkin!

Sipulille laulelin,käsin hellin hoivailin.
Tarpeen tullen kastelin
ja odottelin: Oi tylleröinen,
lylleröinen, pulleroinen, pylleröinen,
kasva kauniiksi niin kuin minäkin!
Kasva kauniiksi niin kuin minäkin!

Sipulille juttelin,
elinvoimaa ihailin.
kukkimaan hoputtelin
ja odottelin: Oi tylleröinen,
lylleröinen, pulleroinen, pylleröinen,
kasva kauniiksi niin kuin minäkin!
Kasva kauniiksi niin kuin minäkin!

Ja se kasvoi, puhkesi kukkaan!
Ei kasvatustyöni mennytkään hukkaan.
Ihmeellinen Amaryllis! Lumoava Amaryllis!

Ihastunut seimiin!

Niinpä sitä sitten siirryttiin talviaikaan. Ulkona on kamalan pimeää jo, mitenhän tähän taas tottuukaan! Se hyvä puoli, että pian taas rohkenee ripustaa lyhtyjä valaisemaan. Pitäisi hankkia muutamia uusia ulkolyhtyjä, sillä kesän jäljiltä terassimme  katonrajaan jäi oivallisesti neljä amppelikoukkua. Kannattaisi hyödyntää ne nyt talvellakin...

Viime jouluna innostuin jouluseimistä. Kovin vain näyttävät markkinat olevan kehnot täällä Suomessa, Eteläisemmässä Euroopassa ne ovat lähes itsestäänselvyyksiä. Mulla on kaappien kätköissä vanha, pieni jouluseimi, jonka ostin jostain alennuskorista jo  kauan sitten. Se on nätti, mutta mielestäni liian pieni. Myös hahmot ovat heppoisia ja kaatuilevat pienestäkin tönäisystä. Silti olen pitänyt sitä esillä joka joulu. Mukaan kuuluvat valot näyttävät tässä kuvassa rumilta, mutta hämärässä ovat oikein edukseen.Enkeliltä on matkan varrella katkennut toinen siipi.

Viime jouluna otin käyttöön myös pojan joskus koulussa puukäsitöinään tekemän seimen. Löysin siihin epätoivoisen etsinnän jälkeen  pienet hahmotkin.

Edelleen on haaveissa, että saisin rakennettua ihan oman seimen alusta loppuun. Ehkä se ei valmistu täksi jouluksi, mutta kipinä siihen on olemassa jo ajatuksissa. En tiedä, mistä löytyisi isompikoikoisia hahmoja seimiasetelmaan... Jos jossain tulee vastaan, niin täytyy heti hankkia. Ehkä kipsistäkin voisi itse värkätä. Jossain näin joskus Marian kipsimuotin, mutten viitsinyt sitä ostaa, kun ei olisi ollut muita hahmoja sitten samantyylisinä...

Viime jouluna alla pienempi poika oli tehnyt koulun iltapäiväkerhossa pienen kipsityön, joka esitti seimeä. Innoissani ripustin senkin seinälle. Aika suloinen ja tietysti sillä on tunnearvoakin.

 

Ikkunaan ripustettiin 50 sentin alekorista löytyneet seimihahmot. Hmm, ei ehkä ihan niin esteettiset, mutta lapset tykkäsivät: ) Pienempi poika siirteli seimen hahmoja päivittäin uuteen järjestykseen...

Nyt täytyy vain pitää kaikki aistit avoimina, että saisi oivia ideoita omaa seimiprojektia varten!

Lintuja ja kirjoja

Ulkona satelee pikkasen lunta. Maa ei silti ole valkoinen. Takapihan metsikössä lentelee tänään paljon lintuja. Niitä on kiva seurailla. Tuolle eestakaisin huitelevalle harakalle tässä naureskelen, kun kuvittelen, että sille saisi tonttulakin päähän:)

Mitähän jos tekisi tuohon ikkunan alle linnuille joulukodin, jossa voisivat viettää koko talven. Pari lyhdettä, idyllinen lintulauta ym. Olisi kiva seurailla lintujen elämää tarkemmin ja opetella samalla uusia lintulajeja.

Menneen vuoden aikana on tullut hankittua tosi paljon joulukirjoja kirppareilta. Pitäisi oikeastaan pistää kaikki uudet pinoon ja listata hankinnat. Nyt en välttämättä aina kirpparilla edes muista, onko jokin tietty kirja jo hyllyni kaunistuksena. Muutoinkin pitäisi kuvata kirjat ja lisätä tänne joulukirjalistaukseen.

Tässä yksi vanhemmista kirjalöydöistäni jo vuosien takaa:

Kirjassa ei ole siis sanan sanaa, joten siitä erikoinen teos. Se on tuollainen teatterikirja, josta saa tehtyä jouluseimen. Viime joulun alla se oli luokassani ja sen avulla oli helppo kertoa joulun sanomaa. Joku oppilaista totesikin silloin "kuinka joku on ikinä voinut luopua tuollaisesta..." Eli  tämä kirppariharrastus on välillisesti aika opettavaista myös lapsille...

Joulukivaa kirpparilta...

Voi että rakastan kirppareita! Yleensä kiertelen ainakin jollain kirpparilla joka viikko. Sellaiset pakolliset kuviot. Lähes aina mukaan tarttuu jotakin. Joulujuttuihin kiinnitän huomiota joulun lähentyessä tietysti päivä päivältä enemmän. Ympäri vuoden tulee haalittua kivoja jouluaiheisiä kirjoja, jos niitä sattuu silmiin.

Tämä viikko on tehnyt poikkeuksen - ei yhtään kirpparikäyntiä, sillä olen virunut useamman päivän sängyn pohjalla sairastellen. On kuitenkin kiva katsella aikasemmin tehtyjä löytöjä. Tässä muutama viikko sitten ostamani Hackmannin upouudet glögilusikat:

Täytyisi löytää samanlaisia vielä pari paketillista lisää, että riittäisi  joulua juhliessa jokaisen glögikupposeen oma lusikka: ) Tätä kirjoittaessa aivan kuin alkaisi glögin tuoksu kutkuttamaan nenääni...

Tontut mielessä...

Koulu alkoi tänään viikon syysloman jälkeen. Ei ihan intoa uhkuen, sillä olen täydellisen flunssainen. Saa nähdä, vetääkö peti puoleensa vai tokenenko tästä jaloilleni...Opettajanhuoneessa kajautin ilmoille "eilen oli kuulkaas tasan kaksi kuukautta jouluaattoon"-huudahduksen. Se taas sai aikaan levotonta liikehdintää opettajakunnan mieliin. Adventti - ja joulujuhlajuttuja tässä täytyy yhdessä alkaa pikimmiten suunnitella! Niitä vuoden kohokohtia (vaikkakin työläitä aikoja).

Omien kolmosluokkalaisten kanssa riittääkin treenattavaa, sillä meidän luokka on kutsuttu laulamaan adventtihartauteen. Ajattelimme kajauttaa ilmoille "Taivas sylissäin" ja " "Niityllä lunta". Eiköhän yleisöön uppoa - mun luokka on huippu laulajaporukka, jeee...

Tuttavani  puolestaan on huippu käsityöläinen! Tänään sain häneltä valokuvia noista parrakkaista tonttusista. Aion rustata tänne hänen tontuilleen ihka oman sivun, jahka kerkeän. Sitä odotellessa tässä esimakua: ) Suloisia, vai mitä!

Jouluisia pohdintoja

Tänään satoi lunta! Ikkunasta katselin nuorimmaisen touhuilua puhtaassa, valkeassa lumessa posket punoittaen pikkupakkasesta. Tulin väkisinkin hyvälle mielelle. Minun oma, nuorin tonttuni. Ei myönnä edes joulupukkiin enää uskovansa, tuo 8-vuotias...

Kovasti meillä silti jo joulusta jutellaan. Välillä heitetään joutoiveita, mutta enemmän on puhuttu siitä, miten joulua vietetään. Isukki kun tekee vuorotöitä, niin tänä jouluna taitaa sattua yövuorot koko joulunpyhiksi. Ei sentään yhtä paha juttu, kuin viimevuotinen iltavuoro, jolloin meni tavallaan joulu ohi kuin varkain. Silloin lapsia kyllä harmittikin.

Meillä on ollut jo 14 vuoden ajan tapana kutsua miehen lähisukulaiset joulunviettoon aatttoiltana. Miehen suku on ruotsinkielistä, joten väkisinkin näkyy eroja joissain tavoissa, kun vertailen omiin lapsuuden jouluihin. Toki osansa tuo myös isohko porukka.

Välillä ollaan miehen kanssa jo lähes päätetty, että juhlitaan joulua vain oman perheen kesken, kun aika työlääksi käy koko suvun kestitseminen. Mutta viimeistään aatonaattona kuvio onkin toistanut itseään ja on kutsuttu suku koolle.Yleensä 13 ihmistä on joulua meillä juhlimassa. Odottavathan ainakin lapset ja isovanhemmat sitä. Ehkä tänäkin jouluna vielä, en tiedä.

                             

Joulut varmaan muuttuvat jatkossa, kun lapset entisestään kasvavat. Tänä jouluna meille vielä ainakin pukki tekee tuloaan, mutta ehkä jatkossa käymme katsomassa joulupukkia miehen veljellä. Tai...En tiedä, olisiko meistä siihen...

Tänään olen naputellut vanhan joulusivuni joulujuttuja tänne. Tosiaan kova urakka, sillä sivuja ei pysty copypastaamaan ihan sellaisinaan. Pikku hiljaa kuitenkin, samalla saa jouluiset jutut palautua vähitellen mieleen...