Tunnustuksesta tunnustuksia...

Kiitos ja kumarrus ihka ensiksi saamastani tunnustuksestani Tealle Joulunajan taikaa-blogiin!

Luen silloin tällöin innoissani blogeja, kun sattuu sopivaa ylimääräistä aikaa. En kuitenkaan ole ilmoittanut itseäni yhdenkään blogin lukijaksi. Tää vaan on mun elämäntyylini - nautiskelen niin monenlaisista asioista, että lista olisi hetken kuluttua loputon:)

Päätinkin antaa tunnustuksen matkata eteenpäin sellaisille bloggaajille, joiden sivuilla on viimeksi ollut kiva piipahtaa... Ja ihan tarkoituksellisesti ajattelin olla muka avarakatseinen ja valkata listalleni myös muita kuin jouluaiheisia blogeja!

1. Äijäblogi II

2. Alfheim valokuvamaailmani

3. Lauran verstas

4. Kirjava kammari

5. Lastenkirjahylly

6. Linnea Talvi Seikkailee
7. Mielen lumoa

8. Seimen äärelle

Ja lopuksi kahdeksan satunnaista asiaa. Mietin tähän 8 asiaa joulunajoista elämäni varrelta. Mukana on niin iloa kuin suruakin...Eli tunnelmasta toiseen mennään:

1. Mieliinpainuvin joulu oli vuonna 1990, kun vietin sen poikakaverini - nykyisen mieheni  ja vanhempieni kanssa erämaamökillä. Aatonaattona tein koko päivän lumitöitä metrisellä hangella lammen jäällä, jotta pääsisin aattoaamuna luistelemaan... Kun aamulla heräsin, satoi vettä kaatamalla ja kaikki lumi oli sulanut pois! Seuraavana aamuna nukuimme pommiin joulukirkosta, mutta lähdimme ajamaan kuitenkin mutkat suorina, josko sittenkin ehtisimme... Tie oli mutkainen ja täysin jäinen ja savuimme kirkon pihalle juuri ennen Jumalanpalveluksen loppumista. Emme kehdanneet enää mennä sisään, vaan köröttelimme hiljakseen takaisin nukkumaan erämaamökille:) Joulu, jolloin kävin kääntymässä kirkon portailla...

2. Surullinen joulu oli ollessani noin 10-vuotias. Aatonaattona kissamme katosi. Sitä etsittiin joka paikasta. Ikinä ei löytynyt. Itkimme pikkusiskon kanssa niin kovasti, että vanhempamme päättivät antaa meille lohdukkeeksi  yhden paketeista päivän etuajassa. Loppuilta pelattiin yhdessä Aliasta. Peli on minulla vieläkin tallessa ja muistan kissani aina kun sitä pelaan lasteni kanssa.

3. Mummoni kuoli yllättäen vuonna 1991 juuri ennen joulua. Mummo oli paketoinut lahjat kaikille ennen kuolemaansa ja ne löytyivät kaapista - niitä sitten availimme itku silmissä aattona... Minun paketistani paljastui kuparinen koristekahvipannu, joka on minulla edelleen tallessa.Hautajaiset pidettiin  joulun jälkeen. Kirkossa veisattiin "Maa  on niin kaunis." Sillä virrellä on minulla edelleen erityinen merkitys.


4. Joulu jota jälkeenpäin on naurussa suin muisteltu: olin poikakaverini luona ekaa kertaa joulua viettämässä, olisiko ollit vuosi 1988. Ukkoni on isosta maatalosta kotoisin. Kesken aattoillan jouluaterian appiukko lähti käväisemään navetassa, josko lehmä pian poikisi. Hän ryntäsi hakemaan meidät kaikki apuun, sillä lehmän kohtu oli irronnut ja se riippui ulkopuolella...Koko porukka juostiin pyhävaatteissa navettaan. Eläinlääkärikin saapui aikanaan, mutta hän antoi ohjeeksi, että kohtu ei saa pudota ennen hänen tuloaan maahan. --> Alle uunista ritilä ja vuorotellen kaksi perheenjäsentä pitämään kohtua sen varassa ilmassa. Olihan urakka! Vasikka ja lehmä pelastuivat lopulta, mutta lautasille kylmentynyt ruoka ei enää maistunut kenellekään:/


5.  Nuorimmaiseni (nyt jo 9v) on herättänyt hilpeyttä vuosien mittaan pohdiskelemalla monenlaista elämää suurempaa. Tässä pohdinta 4-vuotiaana:"Äiti, voiko joulupukit kuolla?":)))


6.  Rakastan  joulunajan näytelmiä, runoja, lauluja ym. Tämä juontaa juurensa omista innokkaista alakoulun opettajistani 1970-luvulta. Yleensä minä ja kaverini olimme joka vuosi pääosissa; välillä Tiernapoikina, joskus Tonttu Vilkkaana tai mitä lie - en vieläkään ymmärrä että miksi:))) Mutta sen saman tunteen  -esiintymisen ilon - haluaisin siirtää omille oppilailleni!


7. Ensimmäinen muistamani joulunaika on ajalta, jolloin olin 6-vuotias. Pikkusiskoni makasi sängyn alla ja jalat pilkotti päiväpeitteen alta - oli tyhjentänyt kerralla elämänsä ekan joulukalenterin. Voi sitä syyllistä suklaahymyä!  Samana jouluna siskoni (3v.) paketoi äidille ekan joululahjansa; tyhjän wc-paperirullan...


8. Nuorimmainen keksi 4.5-vuotiaana oman joululaulun:"Joulu on tullut, laulavat hullut..." Olisikohan tässä ainesta tämän vuoden jouluhitiksi?

Joulun postimerkit ilmestyivät!

Tänään, 7.11., ilmestyivät tämänvuotiset joulupostimerkit. En vielä postiin suunnannut kulkuani, mutta ihan pakko oli käydä katsastamassa tulevat ihanuudet postin sivuilla. Kaikki kuvat on siis tämänkertaisessa postauksessa sieltä kopioitu!

Ensimmäisenä esiteltäköön iloa ja jouluista tunnelmaa täysillä tihkuva toisen luokan postimerkki.
Postimerkin nimi on "Vauhdikas joulu." Merkki maksaa 0.60 euroa/ kappale.



Kyllä tuossa merkissä ihan vauhtia ja ´vaarallisia tilanteita näyttää riittävänkin... Kyseessä on tarrapohjainen postimerkki, jonka on kuvittanut Kaarina Toivanen.

Ja suora lainaus postin sivuilta:"

Joulua odotellessaan tonttutyttö heiluu himmelissä niin, että tähkäpäät ja oljenpätkät lentelevät, helmat heiluvat.
Tonttutytön vauhdissa kirjeet ja kortit ehtivät jouluksi perille, kun postitat ne viimeistään 19.12.2011."

Ensimmäisen luokan merkin tarvitsijoille on tänä vuonna tarjolla "Valoa ikkunassa"-merkki. Tämä on siis juuri niille, joilla korttien postitus vuodesta toiseen jää viime tinkaan tai se ensimmäinen omasta postiluukusta kolahtanut kortti on perinteiseen tapaan tyypiltä, jolle ei itse tullut huomanneeksi korttia ajoissa lähettää... Merkin kuvituksesta vastaavat Georgi Eremenko ja Aino-Maija Metsola. Merkillä on hintaa 0,75 euroa/kappale.

Postin sivuilta lötytyy kyseisestä merkistä tällaista lisätietoa:
"Pikkukaupungin kodikas talvinen katunäkymä, talot savupiippuineen, valot vintti-ikkunoissa. Modernisti toteutettua perinteistä tunnelmaa.
Merkit myydään myös kymmenen perforoidun tarrapostimerkin arkissa, jossa myös kymmenen Priority-tarraa.
Valoa ikkunassa -postimerkillä lähetetyt joulukortit ehtivät perille kun postitat viimeistään 22.12.2011."

Kolmantena merkkinä esiteltäköön kakkosluokan Ruusunmarja-postimerkki, joka on arvoltaan 0.60 euroa /kappale. Pidän tästä merkistä sen kylmän talvihuuruisen tunnelman vuoksi. Kiva myös nähdä merkeissä ennalta-arvaamattomia aiheita:) Tämän työn takana ovat Ari Lakaniemi ja Susanna Rumpu.

Ja tässä kuvausta postin sivulta:

"Huurteiset ruusunmarjat ovat säilyttäneet värinsä talven keskellä. Postimerkki on harmoninen, mutta rohkea, kaunis, mutta viileä - ehdottomasti kiehtova!
Kakkosluokan postimerkillä lähetetyt joulutervehdykset ehtivät perille, kun postitat ne viimeistään 19.12.2011."

Ja  viimeismpänä esitellään se postimerkki, jota suomalaisissa kodeissa käytetään joulun lähestyessä kaikista eniten! Merkin nimi on "Pehmeä joulu" ja se on taiteillut Kaarina Toivanen, kuten ensimmäisenä esitellynkin merkin. Merkillä on hintaa 0,55 euroa kappaleelta.

 

Postin sivut kuvaavat merkkiä näin:

"Iloisesti naurava pikkutonttu pitää sylissään kahta karitsaa. Huopainen tonttulakki, huopaiset tossu ja huopaa taitaa olla myös... Seuraapa lankakerien päitä!
Joulupostimerkillä lähetät joulutervehdykset viimeistään 15.12."

Kiva juttu, että merkeissä viivähtää suomalaiseen perinteiseen jouluun kuuluvia asioita, kuten olkihimmeleitä ja huovutettuja juttuja. Vielä kuitenkin kaipaan aikaa, kun  paperipintaiset merkit sai rahvaasti itse nuolla kortteihin kiinni -muistattehan sen maun:)  Nyt niissä taitaa kaikissa olla tylsä tarrapinta:/

Postin sivuilta löytyisi monenlaista muutakin mukavaa; ensipäivänkuoria, vuosipalloja, jne., mutta pitäähän jokaiselle jättää se löytämisen ilo!

Ensi  viikolla  muuten taas suomalaisten postiluukuista pitäisi  kolahtaa kuori, jossa voi postittaa ison nipun joulukortteja...

Ikuisuuden enkeli

Viikonlopppuna on pyhäinpäivä. Se on pyhien ihmisten ja pyhien arvojen muistojuhla. Pyhäinpäivänä moni sytyttää kynttilän poismenneiden omaistensa muistolle. Minäkin yhdistän sen vuoteen kauan, kauan sitten. Olin juuri menettänyt rakkaan sukulaisen ja seuraavana viikonloppuna kirkossa vietettiin pyhäinpäivän tilaisuutta, jossa vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet luettiin ja jokaiselle sytyttettiin muistokynttilät. Se oli hyvin koskettava ja kaunis tilaisuus, joka jäi lähtemättömästi mieleen.

Vaikka pyhäinpäivä ei varsinaisesti jouluun liitykään, yhdistän sen osaltaan myös joulunaikaan valmistautumiseen. Illat ulkona pimenevät ja kynttilä tuo valkeuden pimeyteen. En itse  ole varsinaisesti kynttiläihminen, mutta kyllä kaunis liekki silti rauhoittaa.

Syksyllä olin naapurin luona kynttiläkutsuissa. Koska olen kovin hajusteherkkä, en voinut ostaa tuoksukynttilöitä.  Onneksi minuakin varten oli siellä jotain. Löysin nimittäin aivan ihastuttavan keramiikkaenkelin, johon asetetaan tuikkukynttilä.

Enkeli on vanhan perintöpiironkini päällä. Enkeli on siis Partyliten tuotteita ja sen virallinen nimi on kauniisti "ikuisuuden enkeli." Sen katselu rauhoittaa kovasti. Kuva tosin otettu sammutetusta kynttilästä, joka ei liene ihan kauneimmillaan...Mutta tuossa ilmeettömyydessä ja kauniisti kaartuvissa muodoissa on oikeasti jotain ikuisuutta tavoittelevaa ja rauhoittavaa...

Kimallusta kuuseen

Joulun lähestymisen huomaa selvästi kaupoissa. Keksipakettikasojen ja säilykepurkkien tieltä on raivattu vapaata tilaa saapuville suklaarasioille ja joulukalentereille. Huomaan vuosi toisensa perään kierteleväni näitä suklaakasoja pienen lapsen innolla. Minun ei tee mieli ostaa niitä, koska en edes olen kovin kummoinen suklaan ystävä. Sen sijaan rakastan kauniiden suklaarasioiden katselua:) Itse asiassa olisi hauskaa vaikka valokuvata erilaisia kauniita suklaarasioita...

Joulun lähestymisen huomaa myös kirppareilla. Ihmiset näköjään haluavat epätoivoisesti päästä eroon vanhoista joulukoristeista ja hankkia uusia niiden tilalle. Kirppispöydät notkuvatkin sitten kaikenlaista joulukamaa...



Pari viikkoa takaperin kierreltiin pojan kanssa kirpparilla ja törmättiin eräässä pöydässä suloisiin joulukuusenkoristeisiin. Ei sillä, että mitään olisimme tarvineet, mutta koska koristeet maksoivat vain 20 senttiä kappale, niin tuli ostettua:)

Koristeita oli enemmänkin kuin mitä kuvissa näkyy. Kaikki samaa "bling bling"-sarjaa:) Aivan kuin pikku tyttö olisi löytänyt kimallekiiltokuvia, kun nämä näin:)

Nyt jo näen sieluni silmin, kuinka koristelen pihakuusemme näillä:)))

Kurkistus Kauneimpiin joululauluihin...

Alakoulun opettajan työn yksi kohokohdista on erilaisten vuotuisjuhlien järjestäminen. Tällä hetkellä minulla on ilo opettaa hyvin luovaa ja kaikkeen toimintaan aina valmiina olevaa luokkaa. Ja jouluhan lähestyy jo kovaa kyytiä...

Tämän joulun valmistelut ovat jo pitkällä ainakin päässä pyörimässä... Ideat vaativat tarpeeksi kypsyttelyaikaa. Eilen pengoin arkistoistani  muutamia lauluja, joita aion hyödyntää joulukuvaelmassa. Halusin siihen harvinaisempia, mutta kauniita lauluja - ja löysinkin!

Ilokseni huomasin, että tulevan joulun 2011 Kauneimpien joululaulujen listassa oli yksi näistä löydöistäni, jonka aion oppilaille tänä vuonna opettaa. Nimittäin "Hän seimessä nukkuu." Tosin se ei enää ole ihan uutuus, koska on ollut jo aikaisempina vuosina lauluvihkosessa mukana.

1. Hän seimessä nukkuu, ei vuodetta saa, vain oljille päänsä hän saa kallistaa.
    Yötaivaalta tähdetkin näkevät sen: On seimessä lapsi tuo ihmeellinen.

2. Nyt ääntelee karja, jo heräilee hän - Hän kuuleeko laulun yön säteilevän?
    Jää luokseni Jeesus, niin kylmä on maa. Jää luokseni Jeesus, pian aamu jo saa.

3. Jää vierelle Jeesus, kun matkani teen, ole voimani aina ja tie huomiseen.
    Ja siunaa, oi Jeesus, nyt lapsia maan. Me liitymme joukkoosi riemuitsevaan.

Koko laulu on ikään kuin pieni, kaunis rukous. Tämä laulu on alunperin "Away in a manger", ja suomalaiset sanat siihen on kirjoittanut Anna-Mari Kaskinen. Tosin sanoistakin näyttää löytyvän hieman eri versioita. Yllä oleva sanoitus on napattu vuoden 2006 Kauneimpien joululaulujen vihkosesta (Juu, säästän ne joka vuosi). Oppilaiden kanssa harjoittelemme hieman toisilla sanoilla...
Mutta sitten  vuoden 2011 Kauneimpiin  joululauluihin! Suomen Lähetysseuran sivuilta lainaten löytyy koko lauluvihkosen tämänvuotinen kattaus:

Kauneimmat joululaulut 2011

1. Arkihuolesi kaikki heitä (ST 54, JT 110)
2. Me käymme joulun viettohon (ST 72, jt 120)
3. Loistaa (nuotti vihkossa)
4. Nyt sytytämme kynttilän (virsi 13)
5. En etsi valtaa, loistoa (ST 40, JT 88, PT 210)
6. Joulukirkkoon (ST 68, JT 70)
7. On hanget korkeat, nietokset (ST 52, JT 108)
8. Seimen lapsi (nuotti vihkossa)
9. Hän seimessä nukkuu (ST 23)
10. No, onkos tullut kesä (ST 74, JT 134)
11. Joulun kellot (ST 33, JT 92)
12. Joulupuu on rakennettu (ST 61, JT 72)
13. Pieni liekki (KJL 2008, Tänään Häneen uskon. SLS 1996)
14. Pienen lampaan jouluyö (nuotti vihkossa ja KJL 2008 )
15. Ilouutinen (ST 124 ja KJL 1997)
16. Jouluilta (ST 59)
17. Sydämeeni joulun teen (ST 154, PT 222)
18. Tulkoon joulu (ST 128, KJL 1999)
19. Heinillä härkien kaukalon  (ST 20, JT 3)
20. Taivas sylissäni (nuotti vihkossa ja PT 226)
21. Sylvian joululaulu (ST  48, JT 94, PT 208)
22. Jouluyö, juhlayö (ST 24, JT 42, PT 214)
23. Varpunen jouluaamuna (ST 64, JT 192)
24. Maa on niin kaunis (virsi 30)

 

Suurin osa lauluista on entiseen tyyliin niitä joulujen kestosuosikkeja. Itse odotan aina, mitä uutta mahtaa olla luvassa. Pelkkien nimien perusteella on joskus tosin hieman petollista arvella yhtään mitään laulusta...Tänä vuonna ainakin nimen perusteella näyttää itselleni täysin vieraalta ainostaan laulu nro 3 "Loistaa." Sormet jo aivan syyhyää, että pääsen siihen tutustumaan. Mutta maltetaan hetkinen vielä:)

Sydämellistä puhdetyötä

Erän oppilaani äiti työskentelee ammatikseen kukkasten kanssa. Tänä syksynä hän jälleen kerran yllätti koulumme ihanaisella tavalla ja lahjoitti luokallemme  työpaikaltaan kymmenittäin kanervia, jotka olisivat muutoin menneet kaatopaikkakuormaan. Liikkeissä kun myydäään vain priimaa tavaraa, niin muutama ruskea oksa karkottaisi äkisti asiakkaat...



Kaiken muun ihanuuden lisäksi "Kukka-äiti" oli väsännyt muutaman mallin ja ehdotelman, mitä voisimme niistä oppilaiden kanssa väkertää. Mukana seurasi jopa valmiita rautalanganpätkiä:)

Ensimmäisenä työnä sommittelimme koulun pihalla olevat kukkalaatikot talvikuntoon. Kukkalaatikkoja oli kaksi erillistä ja molempiin jätimme niissä ennästään olevat, monivuotiset kasvit. Tyhjät tilat täydensimme kanervilla. oppilaat rakastivat istutuspuuhia:)





Toiseen ruukkuun innostuimme vielä kyhäämään pajuista kehikonkin. Pajutkin tämä "Kukka-äiti" oli meille vaivautunut etsimään valmiiksi...



Tässä näytän erään kivan idean, jota kanervista - miksei metsästäkin poimituista voi tehdä! Yhdestä kaupan kanervaruukusta saa aikaiseksi useamman kanervasydämen! valitettavasti minulla ei ollut kameraa työskentelyajankohtana mukana, joten yksityiskohdista en saanut kuvia...

Siispä hommiin! Aluksi katkoimme ruukkukanervista oksat pöydän päällä, joka oli vuorattu vanhoilla sanomalehdillä (sotku on melkoinen...)




Tämän jälkeen oppilaat saivat kukin n. 30 cm mittaisen taiteltavan paksuisen rautalangan. Siitä muotoiltiin kehikko tulevalle työlle. Muotoilimme samassa vaiheessa myös pienen lenksun kehikon taakse josta sen voisi myöhemmin ripustaa seinälle. Oli kiva todeta, kuinka eri muotoisia sydämiä taitteluista jo tässä vaiheessa tuli.

Sitten vain itse työn kimppuun! Kerrallaan otettiin pari, kolme kanervanoksaa, jotka kiinnitettiin rautalankakehikkoon ohuella rullalanganpätkillä. Oksat laitettiin toistensa päälle hieman lomittain. Työtä jatkettiin, kunnes koko kehikko oli vuorattu kanervilla.

Lopuksi ihanuudet viimeisteltiin kääräisemällä silkkinauhoista pienoinen rusetti. kiinnitimme senkin rullalangalla työhön kiinni. Mitäs tykkäätte? Aika kiva vaikka ovikoristeeksi, vai mitä!