Aatonattona

Juice Leskisen Jouluvirren sanoin:

Joulunkellot mäikää,
radiossa soittaa Tauno Äikää.
Se ihmismielen herkistää.

Jouluntähdet tuikkii,
joulukuusivarkaat pakoon luikkii.
Vaan kuuset myymättä ei jää.

Joulumieltä kootaan,
joulupatoihin ja postilootaan.
Ja kuolleet loistaa kynttilöin.

Talvipäivän seisaus,
eetterissä sietämätön veisaus
möykäten jatkuu päivin öin.

On luvassa lunta,
tavaratalossa taivasten valtakunta.
Vielä viikon päästä korvat soi.

On kuvassa lunta,
jokainen karhu ei tarvitse talviunta,
meitä ne kun vartioi.

Tilhet pihlajoissa, niin,
Find More lyrics at www.sweetslyrics.com
ja ylensyöneet sairaaloissa.
Se ihmismielen rauhoittaa.

Lämpöänsä valaa,
yöhön joulusauna kun se palaa.
Taas ambulanssit töitä saa.

On luvassa lunta,
tavaratalossa taivasten valtakunta.
Vielä viikon päästä korvat soi.

On tuvassa lunta,
jokainen karhu ei tarvitse talviunta,
meitä ne kun vartioi.

Stressi päälle pakkaa,
äijä hakkaa lapsia ja akkaa,
kun mennä ei voi kapakkaan.

Puuro pohjaan kiehuu,
tuhat sotaa maailmalla riehuu.
Näin syntymistä juhlitaan.

Tuo laulu soi auton radiossa, kun vanhempieni ja nuorimmaiseni kanssa matkasimme tänään hautausmaakierrokselle. "Ja kuolleet loistaa kynttilöin..." Koskettavaa... Olin luvannut matkan vanhemmilleni jo kauan sitten. Se oli heille odotettu käynti, he muuttivat reilu vuosi sitten kotipaikkakunnaltaan pois.

Kävimme Evijärven ja Lappajärven hautausmailla. Sitä ennen kävimme paikallisessa kaupassa ostamassa paikkakunnan joululehden. Se on meillä jokavuotinen perinne. Samalla tapasimme entisen naapurimme. Tapaaminen oli liikuttava. Naapuri kertoi ikävöineensä erityisesti kesällä vanhempiani niin kovasti, että purskahti välillä pihamaallaan itkuun:/ "Ne uudet naapurit kun vain kävelevät siinä pihassa, eivät edes tervehdi." Koskettavinta oli kuitenkin, että tuo vanha nainen -mummoni pikkuserkku - muistuttaa päivä päivältä yhä enemmän mummoani ulkomuodoltaan. Olisin voinut tuijottaa häntä vaikka kuinka kauan...Tuntui, että sain aivan joulutervehdyksen häneltä mummoni muodossa...Mummoni kuoli jo 23 vuotta sitten. Kasvomuisti ei kuitenkaan näköjään katoa mielestä. Hämmentävää, mutta samalla koskettavaa...

Hautausmaareissu oli kylmä. Pahimmillaan pakkasta oli -26. Niin kylmä, että kynttilän pystyi hädin tuskin sytyttämään. Hautausmaallakin näimme tuttuja. Oli ihanaa vaihdella kuulumisia. Suurin osa paikkakunnan ihmisistä, joita enää tunnen, on jo vanhuksia.

Vanhempani halusivat pikaisesti käydä vielä parissa talossa viemässä joulutervehdyksen. Heidät otettiin vastaan lämmöllä. Isä totesi autoon palatessaan "En tajunnutkaan, että naapurit välittävät näin paljon. Kesän korvilla luvattiin palailla uudestaan...

Päätimme kierroksen Lappajärven kauniille hautausmaalle. On aina koskettavaa käydä isoisän sankarihaudalla. Sytytin kynttilän myös isoisän pikkuveljen haudalle. Hänen kohtalonaan oli kadota sodassa. Silti muistona on hautakivi...Ajatuksella hänelle, missä lieneekään...

Päivän matka oli lämmin, koskettava. sain siitä joulun tunnun! Tällä kertaa kamera ei ollut mukana,sanat puhukoon puolestaan.

Joulusiivoja

Hohhoijaa,
joulusiivouksia tässä on puskettu pitkin päivää. Kyllä tämä ihan työstä käy!Imurikin teki vielä lopulta tenän,kun oli keittiö enää jäljellä. joten jätän suosiolla huomiseen loput...

Kaappeja siivotessa tuli vastaan hauska jouluinen teksti:

Elämäsi jakaanntuu neljään osaan:
1. Uskot joulupukkiin (lapsi)
2. Et usko joulupukkiin (nuori)
3. Olet joulupukki (isä)
4. Näytät joulupukilta (vaari)


Ihanaa, kun on kunnon pakkassäät ja pystyi tuulettamaan vuodevaatteet ja matot raikkaiksi.


Aamulla käytiin jo ostamassa jouluruoat. Kaupassa riitti tungosta. Hienoa, kun sekin homma on nyt jo hoidettu.


Kuusi on autotallissa lämpiämässä, aamulla otamme sen sisään ja koristelemme.

Huomisen päivän vietän vanhempieni kanssa. Aikomuksena on käydä synnyinseuduilla sukuhaudoilla...


Tässä vielä pari kuvaa tonttusista joulun alla...

 

Joulun juhlintaa

Viikon kolme koulun joulujuhaa on sitten onnekkaasti takana!

Suoraan sanottuna viikko on ollut enemmän kuin kiireinen...

 

Tässä tunnelmia eilisillan joulujuhlasta, joka oli oman poikani alakoulun juhla...

 

Ruotsinkielisissä kouluissa Lucia kulkueineen ilmaantuu yleensä  valoksi joulujuhlissakin. Niin tälläkin kertaa. Koulun perinteenä on, että oppilaat äänestävät Lucian 6. luokan tyttöjen keskuudesta. Aidot kynttilät väenpaljoudessa tuo aina oman jännityksen...

 

 

Perinteisesti juhlan alkuosassa on aina myös jouluevankeliumi näyteltynä. Sitä on  vuosi toisensa jälkeen ihana herkistyä katsomaan.

 

Kyläkoulullamme on perinteisesti vahva musiikkiosaaminen, niin tänä vuonnakin.  Oppilaskuoro lauloi useamman laulun ja isäksi kuultiin useita sooloesityksiä. Tällä kertaa pääsin itsekin kuulemaan oman poikani "Varpunen jouluaamuna-"esityksen.

 

Pojalla oli tänä vuonna myös päärooli joulunäytelmässä. Poika esitti joulupukkia,jonka tontut intaantuivat maistelemaan "partadynamiittia.":)))

 

 

Ohjelmalehtisessä luki, että tänä vuonna juhlassa on myös yllätysvieras! Vähänkö oppilaita jännitti, kuka hän olisi... Kuinka ollakaan; Idols-kisassa kolmanneksi tänä vuonna sijoittunut Torsten Borg astui lavalle!

 

Torsten on kyläkoulumme entinen oppilas, isomman lapseni luokkakaveri niiltä ajoilta. Hän kertoi omista joulujuhlamuistoistaan; kuinka hienoa ja merkittävää oli päästä jo alaluokilla esiintymään juhliin. Juupa juu, taisi poika laulaa aika monena vuonna soolo-osuuksia:) Taas kerran ajattelin mielessäni, kuinka tärkeässä roolissa koulu onkaan ilmaisukasvatuksessa! Rehtorilla taisi olla lähes kyynel silmännurkassa, kun Torsten omisti hänelle toisen laulamistaan kappaleista;  Hallelujah. Yleisökin oli oikein vaikuttunut nuoren miehen puheesta ja muisteluista  paikallisella murteella...

 

Väliajalla Torsten jakeli nimmareita kuvakorttien taakse-. Poikani hehkutti vielä kotimatkalla "Ajatella, mun korttiin se kirjoitti mun etunimenkin, vaikken mä edes sanonut nimeäni!"

 

 

Tämän päivän ohjelmassa oli  vielä joulukirkko omassa koulussani jo aamukahdeksalta. Toimin kirkossa kanttorina, mikä tuo aina hieman ylimääräistä  sähinää omaan joulukirkkoon. Pappi piti hienon puheen joulun lahjasta. Kirkon kuusen kätköistä hän "löysi" punaisella joulurusetilla kiedotun käärön, jossa oli Taivaan isän joululahja meille; Joh.3:16.

 

 

Tiernapojat liikkeellä

 

Onhan kiireinen viikko! Kolme peräkkäistä iltaa kuluu tällä viikolla  perinteisten joulujuhlien parissa! Kaksi omaan työhön kuuluvaa on jo onnellisesti  takana päin, illalla on vielä nuorimmaisen koulun joulujuhla...

 

Eilen fiilistelin kahden näytöksen verran Tiernapoika-esitysten  parissa. Opelle meinasi tulla melkoinen kiire, jotta ennätettiin hioa esityskuntoon kaikkien rooliosat. Mutta onnistuihan se!

 

Perinteisen neljän tiernan lisäksi valjastin touhuun mukaan koko oppilasryhmän: kolme poikaa säestämään rytmisoittimilla (djembe-rumpu, tamburiini ja marakassi...) sekä tyttöporukka laulamaan mukana esitykseen kuuluvia yhteislauluja. Näin hommaa oli helpompi harjoituttaa musatunneilla, kun kaikilla oli oma osuus...

 

Lasten into onnistuneiden esitysten jälkeen oli sanoin kuvaamaton! Lisää tällaisia projekteja pitäisi ideoida:)

 

Alla muutama fiilistelykuva varustuksista. Tuli aivan omat lapsuuden tiernakiertueet mieleen:):

 

 

 

Piparin tuoksua:)))

Poikaseni intoutuivat leipomaan. Annoin vapaat kädet...
Kaulinta ja muotteja etsiessä hyräiltiin joulutunnelman valtaamina  laulua
"Piparin tuoksua, kiirettä, juoksua -siinäkö joulu on..!

Lähdin ulkosalle pienelle kävelylle ja vannotin, että piparit ei sitten saa unohtua uuniin...
"Eipä tietenkään!" Ne kuuluisat viimeiset sanat:/

, "Piparin tuoksua, kiirettä, juoksua..."

Kun palasin takaisin, isompi juoksi naurussa suin  ovelle vastaan.
"Arvaa miten kävi ensimmäiselle pellille...!"

Liesituulettimen ulvonta kuului ovensuuhun saakka...

 "Piparin tuoksua, kiirettä, juoksua..."

Oli ihan pakko ottaa kuvat muistoksi:






Nämä piparit päätyivät ajokoiramme suupaloiksi -kystä kyllä sillekin näin joulun alla:)))

Piparkakkutalohommissa

Pakko tunnustaa - viime joulun jälkiä siivotessa takahyllyltä löytyi kaupasta ostettu piparkakkutalopaketti! Jotenkin vain pääsi unohtumaan kaiken hulinan keskellä:/

No, en hennonut roskiinkaan pistää vaan vuosi tässä on siirrelty piparipakettia paikasta toiseen. Jo hyvissä ajoin syksyä siirsin paketin näkyvälle paikalle keittiöön, ettei toista kertaa pääsisi unohtumaan...

Nuorimmainen halusi kovasti talonrakennuspuuhiin. Ok, rakentakoon mieleisensä - tuskinpa tuo enää syöntiin menee, mutta tärkeä lapselle ja kiva koristeena!

Talopaketti oli täydellisen kattava - sisälsi jopa koristeet!

Poika puuhasteli keittiön pöydän ääressä isänsä kanssa. Totesivat valmiit elementit melkoisen vinoiksi, mutta näillä mentiin! Kiinnitysaineena käyttivät tomusokeri-munanvalkuaisseosta ja coktailtikkuja...

Kun seuraavan kerran menin katsastamaan taloprojektia, oli naurussa pitelemistä:isäntä oli TEIPANNUT kaikki osat ympäriinsä vielä varuiksi! Kovin tuntui miesten logiikalta. Mutta mitäpä siitä - eihän sitä suuhunpantavaksi aiottukaan:) Isäntä visioi, että seuraavana päivänä teipit saa irrottaa...

Poika jatkoi kyhäilyä alkuperäisessä talonrakennusaikataulussa pysyen. Rustaili oman mielensä mukaan koristeet kiinni ja oli kovasti tyytyväinen käsiensä työhön. Niin ja ne teipitkin saatiin irrotettua:)))