Onnekasta Uutta Vuotta 2012!

Kuluva vuosi vetelöö viimeisiään. Uuteen vuoteen on aikaa enää reilut kuusi tuntia. Vielä ei tulitteet rytise, on sellainen suvantovaihe.
Pihamaalla on uutta valkeaa lunta kymmenisen senttiä. Lumi tuli tänne lakeuksille lopultakin!

On aika kiittää lukijoita kuluneesta vuodesta. Teitä on tänä vuonna tulvinut tänne ikkunoista ja ovista. Olen ollut ihmeestä aivan ymmyrkäisenä tonttulakki kallellaan:)

Viimeisen kuukauden aikana tällä sivulla on vierailtu 89705 kertaa...Eniten väkeä on tulvinut Googlen kautta, mutta yllätyksekseni  sivuani on  myös linkitetty muilta sivustoilta ihmeen paljon:) 

Alla olevassa kuvassa näkyy mistä maista sivuani on katseltu eniten... Tietysti jo kirjoituskielen vuoksi Suomi on listaykkösenä 87519 klikkauksella. Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin seuraavilla sijoilla paikkansa ovat lunastaneet Ruotsi, Saksa Yhdysvallat, Tanska, Britannia, Viro, Espanja, Venäjä ja Norja. Kaikenkaikkiaan sivustollani on piipahtanut ihmisiä yhteensä tätä kirjoittaessa jo  68 eri maasta!

On kiva tietää, että ympäri maailman jouluihmiset löytävät toisensa tavalla tai toisella:))) Minusta tuntuu, että olen saanut lukemattoman määrän lukeviä ystäviä:)))

                  

                                                                                                  

Tahdon toivottaa teille säkenöivän kimmeltävää Uutta Vuotta 2012 sekä runon että laulun muodossa. Ensi vuonna jälleen tavataan!

-Minna-

                              Uure vuore ohjei

                                 Ot käpy pois kenkäst.
                               Kaar vesi pois saappaast.
                                 Nost ämpär silmiltäs.
                                 Jua kuppis tyhjäks.
                              Ol ilone, ol valone, ol pulune.
                                 Älä lait kät sirkkeli.
                              Älä purot kirvest kintuil.
                                Älä unohr kotti avaimi.
                             Älä karot annetui syrämei.

                                      -Heli Laaksonen-

                                                      -Happy New Year; ABBA-

Tapaninajelulla

Täällä Kuusamon kumpuilevassa maastossa on ollut kaunis talvipäivä. Pientä pakkasta ja valkeaa, puhdasta lunta sopivasti. Tuulesta ei tietoakaan - aivan toisin kuin muualla Suomessa, jossa kunnon topakka myrsky on kuulemma pyörittänyt kaikenlaista...

Ukko lähti poikien kanssa laskettelemaan ja äitini kanssa innostuttiin käymään katsomassa poikien touhuilua rinteillä. Pojat laskettelivat toisella puolella rinnettä täältä mökistä katsottuna ja niin huruuteltiin autolla sinne.



Ihmisiä oli paljon ja tunnelma oikein kiva. Uskomattoman paljon pieniäkin napiaisia kiisi rinteessä. Päihittäisivät minut mennen tullen...



Sitten lähdettiin äidin kanssa takaisin autolla. Oli tullut jo pimeää. Alkumatka sujui hyvin, mutta jossain vaiheessa totesin äidille, että nyt on kyllä sen verran kapea tie alla, ettei tällaista tullessamme tainnut olla...
Tie sen kuin kapeni kapenemistaan ja asutuskin lakkasi...

Onneksi oli sentään navigaattori. Näpelöin sinne ainoan muistamani kadun läheltä mökkiämme - oma mökkikatumme kun ei näy navigaattorin ohjelmassa...Tie kapeni kapenemistaan, mutta oli sentään hyvin aurattu. Vastaan tuli tien laitamilla vain muutama moottorikelkka...

Äiti istui vieressäni hiljaa kuin kirkossa konsanaan Ajatteli varmaan kauhuissaan, ettei ikinä osata takaisin...
Puolen tunnin kuluttua rinteen valot lopultakin hämötti. Äiti ei tosin vieläkään sanonut sanaakaan:)

Kun lopulta päästiin auvoisesti takaisin mökille, äitikin sai puhekykynsä takaksin. "Niin, aattelin, ettei ikinä osata takaisin...!":)))

Että tällainen oli meidän perheen tapaninajelu - täytyyhän niitä perinteitä vaalia ja kunnioittaa:)

Joulupäivänä

Niin se joutui joulu taas. Osasi se pukki tänne pohjoisemmaksikin sentään. Ilta meni lapsilla (ja vähän isommillakin lapsilla) paketteja availlessa ja uusia ihanuuksia tutkiskellessa.
Nyt on ihana rauha. Ei kiirettä minnekään. Osa porukoista kävi äsken hiihtämässä uutta lunta pitkin. Kuulemma loistava oli luisto! Ukko ja nuorempi poika kait lähtevät pian rinteeseen. Minulle taitaa riittää sauvakävely metsikkötiellä...
Ihastelen metsikön kauniita lumisia puita. Ovat todella idyllisiä.

Rauhaisaa joulupäivää kaikille!

Terveisiä joulupukilta ympäri maailmaa!

Tänään näin joulupukin poroineen! Siellä he käyskentelivät tunturin kupeessa.



Lapset kuvauttivat itseään pukin kanssa ja jokunen rohkeimmista halusi taputella poroa.



 Poro vain söi jäkälää kaikessa rauhassa...



Täällä Kuusamossa pyryttää lunta, nollakeli, mutta aika kylmä tuuli. Saimme joka tapauksessa valkean joulun!

Kohta syömme jouluaterian. Ruokapöydästä löytyy ne perinteisistä perinteisimmät jouluherkut; kinkki, rosolli, salaatti, erilaiset laatikkoruoat, lohta, maksapasteijaa, alatoopia, katkarapusalaattia, leikkeleitä, joulukaljaa sun muuta mitä tietysti asiaan kuuluu. Eiköhän noilla tule täysi vatsa ja jouluinen olo.

Ihanaa joulua teille kaikille!

Aatonaattona kaukana kotoa

Ensimmäistä kertaa poissa kotoa joulunpyhinä- Tai siis ennen lapsia on oltu pois kotoa jouluna, mutta ei lasten aikana. 15 edellistä joulua olen  vastannut miehen suvun kestitsemisestä jouluaattona...Vaikka siinä on puolensa ja lapset ovat taatusti ainakin nauttineet sukujouluista, on se aika uuvuttavaakin toisaalta. Tänä vuonna myös pojat olivat molemmat ekaa kertaa valmiita matkaamaan jouluna pohjoisemmaksi joulun viettoon. Ensi joulu kuitenkin vieteään taas kotosalla miehen työvuorojen vuoksi...

Saimme houkuteltua vanhempani mukaan yhteiseen joulunviettoon ja autolla huristeltiin useampi tunti tänään tänne Kuusamoon kahdella autolla.Alkumatka sujui loskakelissä ja vesisateessa. Loppumatkaa kohti oli jo muutama pakkasaste ja lumisadetta. Maastossakin on sopivasti lunta ja myös puut huojuvat lumipeitteissä. IHANAA!

Eilen jo hetken luultiin, ettei päästä koko reissuun matkaan. Toissailtana isompi poika huristeli kavereidensa kanssa pihatiellä  ja kaatui onnettomasti kumoon mopoineen päivineen. Käsivarsihan siinä kolhiintui ja eilen istuivat lääkärissä yli viisi tuntia ukon kanssa. Että sellainen joulupaketti oli meidän eka paketti tänä jouluna... Onneksi päästiin kuitenkin lähtemään mökkijouluun kaikesta huolimatta...

Ihanaa joulunodotusta kaikille lukijoille -teitä on tullut tänne blogiin viime päivinä aivan kuin ikkunoista ja ovista - tänäänkin tähän mennessä jo  11289 ihmistä! Olen aivan mykistynyt:)))

Tunnelmallista joulunodotusta kaikille!

Joulu soittorasiassa

Kun vanhempani joulun alla olivat muuttopuuhiensa keskellä tyhjäilleet kaappejaan, tuli sieltä tietysti vastaan monenmoista tavaraa, jotka herättivät muistoja. Yksi niistä oli soittorasia, joka oli aikoinaan minun aarteeni. Isä oli nostanut sen hyllykköön ja tavatessamme kysyi, halusinko kenties säilyttää sen.

Vaikka aarteeni olikin jo varsin kulahtaneessa kunnossa, en hennonnut luopua siitä. Se on ilmeisesti ainut tavara, jonka olen koskaan onnistunut hankkimaan itkemällä:)

Elettiin 70-lukua. Taisin olla kymmenen kieppeillä, ehkä vähän  allekin. Perheemme lähti jouluostoksille Seinäjoelle. Olimme viimeisessä tavaratalossa ja jo kotiin  päin pian lähdössä, kun joulukoristeosastolla silmiini sattui maailman kaunein näkemäni soittorasia! Olin nähnyt tätä ennen soittorasian vain kerran aikaisemmin - primaballerinan, joka tanssi pyörien, kun korurasia avattiin.

Muistan, kuinka juuri ja juuri ulotuin kurkottelemaan korkealle lasihyllylle, jossa rasia oli. Väänsin rasian taustaa ja rasiasta kuului "Jouluyö juhlayö"-laulun melodia. Soittorasian sisällä oli pieni lamppu, joka valaisi koko komeuden: valkopukuinen enkeli istui urkupenkillä ja soitti valkeita kirkkourkuja. Näytin soittorasiaa äidillekin, mutta äiti totesi sen olevan liian kallis. Lähdimme autoon.Oli jo kiire.

Autossa päästin itkun. Se ei ollut kovin tavallista ja isäkin ihmetteli, mikäs nyt. Äiti sitten kertoi, mitä olin nähnyt ja kuinka olin soittorasiaa ihastellut. Itku vain yltyi, kun äidin puheesta muistin uudelleen, kuinka ihana se olikaan... Lopulta vanhempani totesivat, että mennään nyt vielä sitten katsomaan sitä. Tämä oli hyvin erikoista, eikä ollenkaan tyypillistä vanhemmilleni... Taisi olla joulua mielissä heillä.

Siinä me sitten seisoimme samaisen lasihyllyn edustalla koko perheen kera ja kurkotin taas varovasti enkeliäni alas hyllystä näytille. isä pitää musiikista kovasti ja oli aikoinaan patistellut minut puolipakolla pianotunneillekin... hänkin oli myyty. Olin aivan mykistynyt kun vanhempani päättivätkin ostaa sen!Kotimatkan istuin takapenkillä hurmoksessa enkelini kanssa ja veivailin laulua uudestaan ja uudestaan.

Tässä se aarteeni on! Enkeli on matkan varrella soitellut urkuja niin innokkaasti, että on poistunut penkkeineen pois paikalta! Lamppukaan ei enää toimi. Palanen alareunasta on napsahtanut irti ja urkujen värityskin on muuttunut puhtaanvalkeasta haalistuneenkellertäväksi...Silti aivan liian rakas muisto poisheitettäväksi. Nuorimmainen sitä tuolla juuri veivaa samalla innolla... Jouluyö, juhlayö!

Joululoman alkaessa...

Rakastan joululaulujen kuuntelua. Yleensä miellyn niihin ei-kaupallisimpiin. Jos sanat ja melodia natsaavat, niin siinähän se!

Tänä iltana innostuin kuuntelemaan Leevi and the Leavingsia. Jossain vaiheessa joulua se se Leevi aina kolahtaa.Mollisävelmät ja koskettavan melankoliset sanat kolahtavat kerta toisensa jälkeen. Aika useissa Leevin kappaleissa murheellinen joulu. No, aika realistisia kuvauksia kai lopultakin... Valitsin tämänkertaiseksi kuunneltavaksi kuitenkin hieman erilaisen:  "Taas kun joululta näyttää." Tämän voisi periaatteessa esittää oppilaidenkin kanssa...Aika kaunis...

Lähestyvän joulun merkkejä

Sen verran alkaa jo joulu olla lähellä, että kunnon joulusiivouksiin on jo päästy useampana päivänä käsiksi. Tänä vuonna siivoillaan silti aika pinnallisesti, sillä ensimmäistä kertaa emme vietä joulua kotosalla...

Eilisilta kului nuorimmaisen joulujuhlissa. Poika on ruotsinkielisessä kyläkoulussa, jossa joulutraditiot ovat áina hyvin  isossa osassa. Tämänkertainenkin ohjelma kesti hulppeat 2,5 tuntia (noo, joskus on tullut istuttua kolmekin tuntia:/) Vaikka toisen kotimaisen aika hyvin hallitsenkin, niin silti huomaan  ajatusten karkailevan aivan ulkopuolisiin asioihin, jos äänentoisto ei ole aivan kohdallaan...Niin taisi käydä välillä eilenkin.Toki oli hienojakin esityksiä moneen lähtöön. Oma poika soitti soolona kitaralla "Maa on niin kaunis" ja esitti joulunäytelmässä lasta, joka haluaa paljon lahjoja:)

Itsekseni pohdin, että juhlat syntyvät liikuttavista esityksistä, mutta että tärkeää olisi osata asennoitua juhlaankin siten, ettei anna vanhempana pikkukatselijoiden riekkua missä sattuu. Pieni itkunpurkaus lapselta ei vielä tunnelmaa hetkauta, mutta jos tulee tunne, että lapset saavat tehdä ihan mitä vain toisten juhlassa, niin...  Eilisiltana muutama pienokainen valtasi näyttämön ja ryösti osan koululaisilta äänekkäällä vaeltelullaan. Koulun rehtorikin joutui jo yhtä kiikuttamaan käsipuolesta lavalta pois...Kesken kaiken tajusin myös, että oman puujakkarani alla ryömi arviolta nelivuotias. Oikeasti jo pelkäsin, että loukkaa itsensä...Sinne se jäi makoilemaan tuolini alle, eikä kukaan hakenut pois - tunsin lähinnä ahtaanpaikankammoa, enkä tohtinut liikahtaakaan tuolillani:/

Kokkolan puukaupunkialue, Neristan, on jo toisena peräkkäisenä vuotena kunnostautunut joulukalenteri-teemalla.Vanhan antiikkiliikkeen nurkalla, aivan kadunkulmassa nökötti suloinen joulukuusi koristeineen. Viereiseltä  ilmoitustaululta löytyi kartta, josta ilmeni kaikkien kalenteri-ikkunoiden sijainnit. Tänään lähdin niitä kiertelemään. Oli jo sen verran hämärää, että sain kuvattua vain muutaman kohteen. Paljon ihanaa jäi kuvaamattakin... Kiva idea kuitenkin!






Tällaiselta näytti tämänpäiväinen ikkunakalenteri!



Huomisaamuna vielä yksi tunti koulua, sitten alkaa lomalomaloma jouluinen!

Linnuille apetta

Tämä joulunalusaika on ollut hyvin kiireinen. Tavallisten puuhailujen oheen sattui vanhempieni muutto omakotitalostaan pois. Toissailtana suljin lapsuuskotini oven viimeistä kertaa. Nyt vanhempani viettävät kerrostaloelämää. Hieman haikeutta onkin ollut tämän kaiken hässäkän keskellä.
Ennen muuttoa äiti soitti minulle ja pyysi, voisinko ostaa kaupasta sellaisen pitkän talipallon. Hän halusi antaa sen uusien asukkaiden  9-vuotiaalle pojalle, jotta poika voisi ripustaa pötkön ikkunan alle pihapuuhun ja oppisi seurailemaan lintusten elämää... Ja kyllähän minä sellaisen ostinkin.

Vanhemmilleni lintujen ruokkiminen on lähes pyhä toimitus.Siihen liittyy monta hupaisaakin tarinaa, mutta ei niistä enempää tällä kertaa.  Ehkä siksi minullakin näin joulun alla on lähes pakonomainen tarve etsiä oman pihametsiköni linnuille apetta.



Tämänvuotisen (kauniin) lintulyhteen ostin vanhalta mieheltä, joka möi lyhteitä ainoilla käymilläni joulumessuilla. Minulle tuli lämmin joulmieli jo myyjän hyväintahtoisesta ja rauhallisesta jutustelusta.  Lyhteet olivat huomattavasti kauniimpia kuin markettien muovipusseissa rötköttävät, hätäisesti kääräistyt lyhteet. Ihan silkkinauha oli lyhteessä kiedottuna. Hintakin vaivaiset kolme euroa -vitosella olisi saanut kaksi! Myöhemmin jäin harmittelemaan, etten ostanut sitä toistakin.



Siellä se lyhde nyt nököttää pihakoivussani. Kyllä nyt lintujen taas kelpaa:)

 

Paketeista paljastuu...

Tänään tällainen kevyt kurkkaus opettajan jouluylläreihin! Joulun alla osa oppilasta tuo paketteja, osa ei. Kukin taaplaa tyylillään. Opettajana sitä ei mitään lahjaa odota, mutta toki se aina  yllättää, ilahduttaa ja mieltä lämmittää. Yhtä kiva on korttikin, joka on ajatuksella annettu tai ihan vain lämmin jouluhalaus...

 
 

Omille lapsilleni äidin töistä kiikuttamien pakettien avaaminen on aina harras hetki.Yhdessä katselemme paketit ja luemme niiden mukana olevat kortit. Lapsista hetki tuntuu ylen ihmeelliseltä... Isompi poika totesi, että nämä hetket ovat äidin ammatin ainoita hyötynäkökulmia (pistellessään sulkaata molemmilla kourilla kohti suuta...) No jaa:)

Moni miettii, mitä niistä paketeista paljastuu. Voin kertoa, että skaala on melkoinen. Tässä jotain uusimmista...



 
 

Ihanassa joulukonsertissa

Perjantai-illan kiireistä ja lumimyräkästä huolimatta oli pakko päästä joulukonserttiin. Kokkolan kaupungin kirkossa oli Guardia Nueva-orkesterin joulukonsertti. Solistina oli Mari Palo. Orkesteria johti tuttuni, Raimo Vertainen, joka on kyllä aivan huippuorkesterin luotsanut...



Mukaan konserttiin sain houkuteltua nuorimmaiseni. Sitten vielä kilautus anopille, josko hän innostuisi lähtemään mukaan. Hän oli heti valmis ja vielä enemmän innoissaan, kun lupasin ostaa konserttiliput omasta pussistani:)

Onneksi olimme ajoissa paikalla, sillä väkeä oli huonosta säästä huolimattan hurjasti liikkellä. Kirkkoon mahtuu 1200  ihmistä ja jokainen penkki lehtereitä myöten oli täpösen täynnä...

Konserttiohjelmistossa oli sekä kotimaisia joululauluklassikoita, jokunen hieman harvinaisempikin että myös Astor Piazollan iki-ihanaa tuotantoa, jonka taitureina Guardia Nueva on tunnettu.



Puolitoistatuntinen kirkon penkillä kiisi nopeasti. Kirkossa oli aivan äänetöntä yleisön joukossa, vaikka väkeä olikin paljon. Hieno esitys ilmeisesti mykisti! Mari Palon viimeisen laulun," Jouluyö" aikana koko konserttiyleisö nousi seisomaan ja taputtamaan. todella vaikuttavan näköistä ja jopa lavalla olevat taiturit olivat hämmentyneen näköisiä saamastaan kunnianosoituksesta.


Ken halajaa vielä päästä hyvän musiikin äärelle, niin kerrottakoon, että Guardia Nuevan seuraavat joulukonsertit ovat Seinäjoella 12.12 ja Kalajoella 16.12. Tämän lisäksi orkesteria ja Mari Paloa sekä muutamia muitakin esiintyjiä  on mahdollista kuulla myös Helsingissä Musiikkitalolla 31.3. 2012 "Intohimojen illassa." Ehdottomat suositteluni!

Jos haluat kurkata orkesterin ja Mari Palon yhteismusisointia viime talven konsertissa, niin klikkaa TÄSTÄ!

Sibeliuksen päivänä...

Joulukuun kahdeksas on niitä uusimpia liputuspäiviä. Virallisena suosituksena  lippu liehui ensimmäisen kerran Sibeliuksen 140-vuotissyntymän kunniaksi jokunen vuosi takaperin. Viralliseksi liputuspäiväksi se tosin merkittiin vasta tämän vuoden eli 2011 kalenteriin! Eli eläköön uudelle juhlapäivälle!

Pidän kovasti Sibeliuksen musiikista ja yhdistän sen tietysti myös kiinteästi itsenäisyyspäivän viettoon. Sibelius kuitenkin sävelsi huomattavan paljon  myös jouluun liittyvää musiikkia. Joululaulut onkin merkitty Sibeliuksen sävellysluettelossa opus nro ykköseen. Esimerkkeinä näistä lauluista mainittakoon "On hanget korkeat nietokset", "Jo joutuu ilta" ja "Joulu saapuu portin luo." Kaikista tunnetuin lienee kuitenkin "En etsi valtaa loistoa." Todella kaunis  sävelkulku, säestys ja sanatkin! Hiljennytäänpä kuuntelemaan sitä tänään Sibeliuksen kunniaksi!

En etsi valtaa loistoa-kappaleeseen sanat on muuten tehnyt itse Sakari Topelius. Sibelius sävelsi jo edellisen vuosisadan loppupuolella tehdyn tekstin lauluksi vuonna 1909.

Kerrotaan, että Sibelius yleensä säesti joululauluja itse, mutta poikkeuksen teki juuri tämä joululaulu. Tätä kyseistä joululaulua säesti aina rouva Aino Sibelius. 

Joulukuun kuudes

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Mielissäni suomen itsenäisyys on niin kallisarvoinen asia, että  siinä on aina oma juhlallinen tunnelmansa. Tätä Suomen 94:ttä itsenäisyyspäivää vietämme kotona. Isompi poika kävi aamulla kiskomassa hulmuavan lipun salkoon ja pienempi poika sytytteli sinivalkoisia kynttilöitä. Perheen isoin miespuolinen katselee telkusta talvisotaa...

Omat lapsuuteni ja  nuoruuteni itsenäisyyspäivät olivat yleensä kiireisiä. Monenlaisia juhlallisia tilaisuuksia, joissa sain olla mukana tekemässä yhteistä juhlaa.  Nuorina partiolaisina olimme monena vuonna kynttiläkulkueessa mukana kävellen kotipitäjämme teitä pimenevässä illassa. Itsenäisyyspäivinä sytytettiin paikkakunnallamme myös perinteisesti iso joulukuusi kynttilöihin...Sitä täytyi aina käydä katsomassa. Monena vuonna tähän aikaan oli paukkupakkaset ja paljon lunta. Muistan tosin myös joulun, kun äidin ja pikkusiskon kanssa kuljimme kaatosateessa kuraisia teitä  kynttilänsytytystä katsomaan.

Nuoruudessani taisimme esiintyä kansanmusiikkiyhtyeemme kanssa aika usein joulukuun kuudes paikkakuntamme itsenäisyysjuhlassa. Muistan kerrankin erään vanhemman miehen, joka istui tyytyväisen näköisenä katsomon eturivissä ja juhlan jälkeen liikuttuneena totesi, että se oli paras esitys, mitä hän on ikänään nähnyt:) Ehkä me nuoret neitoset  tyylikkäästi kansallispuvuissa vetosimme johonkin suomalaisuuden syvimpään olemukseen:)))

Äsken alkoi juuri ripotella kevyitä lumihiutaleita - ehkä sittenkin saamme vielä valkean lumipeitteen sinisen taivaankannen seuraksi! Hyvää ja juhlallista itsenäisyyspäivää!

Jouluyön rauha

Tänä joulunalusaikana olen tehnyt tavallista suuremman työn erään musiikkikappaleen parissa. Kollegani soitti jokunen viikko sitten minulle ja innoisssaan hihkui että eiköhän oteta tällekin joululle haasteellinen tehtävä...
Kuuntelimme ees ja taas cd:ltä "Jouluyön rauha-kappaletta. Sanat eivät eihan joka kohdasta selvinneet...Hieroimme älynystyröitämme, että miten ihmeessä...

Kollegani soitti sitten erään ammattimuusikon vaimolle ja kyseli, löytyisikö heiltä suomenkielisiä sanoja tähän lauluun. Ja löytyihän heiltä!

Seuraavassa vaiheessa minulla oli nelisivuinen nuotti ja italiankieliset sanat lauluun "Con te partiro":/ Lopulta saatiin suomenkieliset sanat erillisellä paperilla. Muutama ilta meni Youtubessa kuunnellen kappaletta kuulokkeet korvilla ja tuijotellessa monisteen sanoja: Jouduin kirjoittamaan nuotinnokseen suomaaiset sanat tavu tavulta, jotta osaisin opettaa sen muillekin...

Tänä jouluna koulun joulujuhlassa saavat sitten kuulla Jouluyön rauhaa...Isommat oppilaat laulavat laulun ja ovat jo aivan innoissaan. Välituntisinkin kuuluvat sitä hoilaavan:) Kannatti ottaa haaste vastaan!

Adventtihartaudessa

Perjantaina kiiruhdimme heti ruokailun jälkeen koululaisten kanssa kaupunginosassamme sijaitsevaan kirkkoon. Meillä oli tämän vuoden adventtihartaus kirkon tiloissa. Useammin olemme viettäneet sitä koulun salissa, mutta molemmissa on puolensa...

Joulun ajan tilaisuuksiin on aina kiva mennä, koska kirkko on silloin tavallistakin juhlavamman näkönen joulukuusineen ja joulumusiikkeineen.

Juhla alkoi tietystikin hyvin perinteisellä "Nyt sytytämme kynttilän"-lastenvirrellä. Tai perinteisellä ja perinteisellä - totesin oppilaille, ettei kyseistä laulua ollut vielä olemassakaan omassa lapsuudessani. Hyvin se on silti paikkansa lunastanut. Samalla syttyi ensimmäinen adventtikynttilä.

Laulut olivat keskeisessä osassa hartaustamme. Minä sain kunnian toimia kirkossa kanttorina. On helpompaa sillä tavalla, koska lapset ovat tottuneet laulamaan säestystyylini mukaisesti:) ... Olen aina pitänyt kirkossa soittamisesta ja laulamisesta erinomaisen akustiikan  sekä juhlavien puitteiden vuoksi.

Lauloimme hartaudessa lisäksi seuraavat laulut ja virret: Ratsastaja, Tiellä ken vaeltaa, Kuule isä taivaan ja Kuningasten kuninkaalle. Tietysti hartaudessa lauloimme myös Hoosiannaa ja se jos mikä on ihana (vaikkakin haasteellinen soitettava). Hoosianna-virrellä on pitkät perinteet, tosin se tuli suomalaiseen virsikirjaan vasta viimeisen virsikirjauudistuksen myötä vuonna 1986. Itse virsi on sävelletty kuitenkin jo 1700-luvulla.

1Hoosianna!

G. J. Vogler n. 1795

-Matt. 21:9 pohjalta. Suom. 1871. Virsikirjaan 1986 (Virsipohja lainattu täältä.)-

 Hartaus päättyi siihen, kun 4. luokan oppilaani tulivat kirkon eteen laulamaan "Taivas sylissäin." Kaunista...

Joulutunnelma lähtee aina tästä!

Joulunavauksessa

Lehdet toitottivat koko viikon Kokkolan joulunavauksesta, niin ihan pakkohan sitä oli lähteä kurkistelemaan menoon mukaan!Kaverikseni sain houkuteltua mukaan nuorimmaiseni.
Jouluvalot ennättivät jo syttyä keskustan kadulle ennen saapumistamme, mutta mitäpä moisesta.



Huvittavaa oli, että juuri kun saavuimme paikalle, alkoi sataa ripotella pienia lumihahtuvia - ihka ensimmäisiä tänä talvena! Sopi kylllä hienosti tunnelmaan. Hupaisaa tosin, että kadunvarsilta saattoi bongata täysin kukassa olevia ruusuistutuksia! Enpä muista moista...



Lämmin glögi kuitenkin maistui hyisessä marraskuun säässä...




Aivan ihanan näköinen oli jonkun seurakunnan kävelykadulle pystyttämä jouluseimi! Kerrassaan loistava idea.

Monta muutakin paikkaa tuli tämän päivän aikana kierreltyä, mutta tässä kai ne tärkeimmät tältä erää. Voi, kun aamulla olisi maa aivan valkoinen!