Hyvää joulua!

Joulupäivän rauha. Eilen vietimme sukujoulua.
Joulupukkikin kävi.
Lasten silmistä loisti ilo. Suvun nuorimmaiset, puolitoistavuotiaat
kiiruhtivat auttamaan pukkia lahjojen jaossa.


Aikaisemmin käytiin hämärtyvällä hautausmaalla.
 Pieni poika juoksenteli yksikseen hautausmaan käytävällä ja lauloi
 isoon ääneen "Joulu on taas, joulu on taas..." Tuntui niin joululta:)

Nuorimmaisemme on omassa  huoneessaan ovi kiinni.
Radiostaan kuuluu joululaulut, ison legoauton palaset ympäri
lattiaa odottavat innokasta kasaajaa.

Esikoiseni vietti jouluillan ensimmäistä kertaa  sukuillan jälkeen
 heilansa kanssa. Ensi joulun hän lienee armeijan joulua viettämässä.
 Hieman kaihoisana ajattelen jo tulevia jouluja.
Mutta niinhän se on, että elämä  kulkee eteenpäin,
ja me muokkaamme joulun kulloisenkin tilanteen mukaan...

Tahdon toivottaa teille lämmintä loppuvuotta ja kaikkea hyvää uuteen,
alkavaan vuoteen alla olevan laulun sanoin!

Lisää kuvateksti

"On enkelit jo vaienneet, soi  laulut kuiskaten.
Vain tallissa äiti valvoo, ja hiljaa on Betlehem.
On viisaat miehet matkallaan luo tähden suunnaten.
Vain tallissa äiti valvoo, ja hiljaa on Betlehem.

Kun seimen lapsi unta nyt nukkuu rauhaisaa,
on toivon valtakunta lähellä maailmaa.
On enkelit jo vaienneet, soi laulut kuiskaten.
Vain tallissa äiti valvoo, ja hiljaa on Betlehem."

-Laulusta "Hiljaa on Betlehem", suom. P. Eronen-

Tiernakruunut ja maalauksia

 

Tässäpä tulla tupsahtaa iloksenne työstämämme tiernapoika-näytelmän kruunut.

Minulla sattui onni, sillä työkaverini  innostui urakoimaan kruunut kokonaan itse!

 

Ajatuksenamme oli, että kruunujen tulisi olla tavallisia kartonkikruunuja kestävämpiä, niin etteivät ne reissussa rähjääntyisi ja litistyisi.

 

Tämän lisäksi  ystäväni  rehki kruunuja kaksinkertaisen määrän. Kakkoskruunuja lainailtiin oppilaille, jotka omatoimisesti hankkivat koulun ulkopuoliselle ajalle tiernapoikaesityksiä.

 

Mänkin eli tähtipojan päähine on perinteisesti korkea ja  kartionmuotoinen. Alustana toimi kartonki, jonka pinta päällystettiin  tapettiliisterillä. Päälle lilaa maalia ja tietysti bling blingiä eli kultakiillettä tähdiksi...

 

 

Murjaanien kuninkaan kruunusta tuli punainen. Myös tämä tehtiin kartongista tapettiliisterin kera. Maalauksen jälkeen kruunuun liimattiin paljetteja ja helmiä.

 

 

 

Ja sitten se Kuningas Herodeksen kultainen kruunu...

Siitä piti tulla hieman prameampi. Alustana on kartonkipohja liisterin kera. Päällä kultasumutetta ja hopeapaljetteja...

 

 

Knihdin päähinettä mietimme pitkään ja hartaasti. Lopulta muistin, että kaappieni kätköissä oli lila jääkiekkokypärä. Siitä siis päähinettä työstämään! Päänvaivaa tuotti aluksi pinnan maalaus, mutta  työkaverin puolison avustuksella sekin sujui kuin tanssi! Päähine maalattiin pullossa olevalla kultasumutevärillä ja pinnasta tuli tosi tasainen.

 

 Sivuilla olevat koristeet on napattu irti työkaverin lapsen poinrattaista ja kiinnitetty kuumalimalla:) Päällä on joulukuusenkoristenauhaa...

 

 

 

Kyllä meidän kelpasi. Lapset olivat ainakin haltioissaan kruunuista:) 

Tässä alla 6. luokan oppilaiden yhteistyönä maalaamia tiernapoikahahmoja, jotka koristivat saliamme joulujuhlassa. Hahmojen  oli tarkoituksella oltava isoja. Aikamme pähkäiltyämme pistimme oppilaita  ison ruskean pakettipaperin päälle makaamaan ja luokkakaverit hahmottelivat  ihmisen ääriviivat, joista sitten ryhmissä lähdettiin tarkempia hahmoja työstämään...

 

AIVAN IHANA PROJEKTI!

 

 

Joulukortit matkaan...

Viikolla jäin sairastelemaan kotiin. Kun vähän flunssastani toivuin, ryhdyin tarmokkaasti kirjoittelemaan joulukortteja. Kerrankin pari päivää etuajassa:)

 

 Jonkinlainen kömmähdys kuitenkin sattui , sillä osan ostamistani korteista olen pistänyt niin varmaan talteen, etten löytänyt niitä lainkaan:/ En olisi muuten huomannutkaan katoamista, mutta iäkkäälle sedälleni ostin  tietynlaisen kortin, josta tiesin hänen pitävän -se jäi nyt sitten lähettämättä ja setä joutuu tietämättään tyytymään aivan toisenlaiseen korttiin...

Erityisesti pidin näistä Wendelinin näköiskorteista. Vasemmanpuoleinen enkelikortti lähti läheiselleni, jolle on ollut rankka vuosi.

Tämä tiernakortti oli suloinen. Laitoin yhden sellaisen luokkahuoneeni oveenkin toivottamaan kaikille ohikulkeville hyvää joulua.:)


Tämän vuoden joulupostimerkit olivat mielestäni kauniita ja onnistuneita kuvitukseltaan.

 

 Nyt on joulukortit jo onnellisesti postipojan tarakalla punaisessa pussissa...

Kaunis tiernatähti

 

Koulussa valmistauduimme joulun tiernaesitykseen. Pähkäilimme, miten tehdä tähti.

Kollegat lähtivät vanhan koulumme ullakolle...

 

Ja kuinka ollakaan -rojun ja roinan seasta löytyi tällainen ihastuttava tiernapoikien tähti. Kellään koulumme nykyisestä henkilökunnasta ei ollut tästä joulun tähtösestä mitään tietoa. Osalla on kuitenkin työhistoriaa reippaasti yli 20 vuotta koulussamme.

 

Eli ilmeisesti tähti on vuosikymmeniä vanha...

 

En ennättänyt ottaa alkuperäisessä kunnossa olevasta tähdestä kuvaa, kun uutterat kollegat jo alkoivat kunnostamaan sitä. Tähden päällys kun oli melko  rähjäinen.

 

 

 

Alkuperäisessä tähdessä oli kuitenkin  kultainen päällys sekä tupsut jokaisen sakaran päässä. Tähti on pyöritettävä.

 

 

Tässä tähti kunnostettuna. Itse asiassa päädyimme lopulta siihen, että tämä tähti on  esillä koko joulun ajan koulumme aulassa. Itse esitykseen tätä eläkeläistä ei tällä kertaa otettu, vaan esityksissä tähden virkaa toimittaa upouusi vaneritähti, johon on liitetty patterikynttilä...

 

Tiernakirjanen

 

Sain  ystävältäni aivan ihanan lahjan! Kirjasen nimi on "Tiernapojat." Se on Otavan kustantama ja ilmeisesti vuodelta 1955!

 

 

Kirjan kansikuva on väritetty, muutoin kirja on mustavalkoinen.

 

 

Kirjasessa kerrotaan aluksi  Tiernapoikien historiaa.

Kuulen monet asiat ensi kertaa.

Esimerkiksi Murjaanien kuningas edustaa tiernapojissa sekä Murjaanien kuningasta että  Juudasta!

 

 

 

 

 

 Kirjasessa laulut on esitetty nuotinnoksilla.

 

Kuvitus on mustavalkoinen.

 

 Kirjan  loppuosaan on liitetty Lounais -Suomen Tähtipoikien lauluja. Nämä ovat minulle entuudestaan aivan vieraita, mutta hyvin kiinnostavia.

 

Ihana elämys liittää tämä vihkonen omaa kirjahyllyyn!

Koululaisten adventtihartaus

On jälleen joulunaika!

Tänä vuonna vietimme adventtihartautta vaihteeksi koulun salissa. Sitä ennen, aamukahdeksalta, koristelimme oppilaideni kanssa joulukuuset koulun aulaan.







Uuttera kollegani vastaa vuosi toisensa jälkeen juhlan suunnittelusta yhdessä seurakunnan edustajan kanssa. Tämän vuoden juhla toteutettiin nuoriso-ohjaajan  avustuksella, kuten useina vuosina aiemminkin.


Koulumme panostaa näihin perinteisiin juhliin ja isossa osassa on musiikki. Suunnittelemme juhlat  ajoissa ja harjoittelemme paljon sekä luokittain että  koko koulun yhteisissä harjoituksissa. Tutuksi tulleita lauluja on  juhlassa mielekkäämpi laulaa ja on hienoa, kun koko sali raikuu lasten äänistä. Laulut oikeasti osataan ja iloitaan niiden esittämisestä!

Arvaatkaa vaan, onko hienoa soittaa pianoa, joka on koristeltu näin kauniisti! Aivan liikutun kunniasta joka kerta...



Tämän vuoden laulut olivat perinteisempiä, "vanhempia" kuin vuosiin. Suurin osa oli poimittu  virsikirjasta. Mielestämme on yleissivistystä, että  nämä nykynuoretkin hallitsevat omassa aikuisuudessa aikanaan useampia virsiä, jotka kuuluvat osana moniin yhteisiin tilaisuuksiin...

Juhla alkoi selkääsanaisen oppilaan tervetulotoivotuksella. Ensimmäinen  kynttilä syttyi "Nyt sytämme kynttilän"-laulun aikana.Tämän jälkeen lauloimme lasten virskirjasta Lasten adventtilaulun. "Valmistakaa Jeesukselle tie tasaiseksi, aukaiskaa portit Vapahtajalle..."

Tähän lauluuun liittyy hupaisa muisto viikon varrelta. Istuimme oppilaiden kansa bussissa.Pari 1. luokan pikkutyttöä aloitti laulun. He lauloivat sydämensä kyllyydestä koulussa opeteltua. Nojasin bussin istuimen selkämykseen päivän touhuista  väsyneenä...Jäin kuuntelemaan tyttöjen laulua tarkemmin...

"Valmistakaa Jeesukselle tie tasaiseksi, aukaiskaa portit vapaa-ajalle. Hoosianna, Hoosianna, Hoosianna, Hoosianna, lapset iloisesti laulakaa..." En voinut kuin hymyillä:)))

 

Isot oppilaat lukivat ajatuksia Jeeuslapsesta ja joulun odotuksesta. Olin pyytänyt aiheeseen liittyviä pieniä ajatelmia 4. luokan oppilailta aikaisemmin. Kollega oli yhdistellyt ajatelmia toisiinsa. Kuuntelin mykistyneenä - tekstit olivat todella kauniita! Viimeinen ajatelma päättyi sanoihin "Jeesus-lapsi on seimessä - nyt ja aina!"

Ajatelmien jälkeen lauloimme Jaakko Löytyn "Ilouutisen". Ja sitten perinteisempääkin perinteisemmän virren "Mä silmät luon ylös taivaseen."

Nuorisotyöntekijä piti tämän jälkeen koskettavan puheen aasista ja jouluun valmistautumisesta. Hänellä on taito ottaa lasten ajatusmaailma lähelle.

Tapahtuman loppuosassa lauloimme vielä virret "Luoja enkeleineen" ja "Kuule isä taivaan". Laulujen jälkeen hiljennyimme  rukoukseen. Nuorisotyönohjaja luki  vielä siunauksen ja tilaisuus päättyi "Oi Jeesus, ota syliisi"-virteen.

 

Öinen joulukatu

Tänä vuonna en ennättänyt perinteisiin joulunavauksen tapahtumiin. Ohi menivät niin joulukadun avaus kuin useammat joulumarkkinatkin puhumattakaan tuttavan lapsen tiernapoikaesityksestä...

Oma viikonloppuni oli suorastaan ylibuukattu -vauhdikkaasti osallistuin yhteen pikkujouluun ja kaksiin syntymäpäiväjuhliin saman viikonlopun aikana:)



Yöllä kävelimme puolisoni kanssa vanhan kaupunginosan halki juhlista palatessamme. Sivukujilla oli aivan hiljaista ja lähes autiota. Oli niin kaunista -ja kuinka ollakaan  - laukkuni pohjalle oli unohtunut pieni taskukamerani:) Ihan pakkohan se oli yön pimeydessä esiin kaivaa, kuvien laadusta viis!  Muutaman kuvan räpsin haltioituneena lopultakin alkaneesta lumisateesta ja joulun valoista...

 

 Mannerheiminaukiolle, Raatihuoneen edustalle oli pystytetty ylväs kuusi valoineen .

Ja aivan pian on joulukuu! Tulossa tiernapoikajuttuja sun muuta, jahka työkiireet hiukan helittäisivät:)

 

 

 

Joululahja-ajatuksia

Ensimmäinen joululahjani valmistui eilen!
Tämä lahja tulee sydämestä erityisen isolla lämmöllä...

Läheiseni sai  pienen pienen keskosvauvan, ja vaikka kaiken piti olla hyvin, saatiin myöhemmin tieto, että vauva on erityinen lapsi, jonka elämä ei tule menemään normaalipolkuja pitkin...

Kudoin pikkuiselle ns. junasukat. Tosin jouduin muokkaamaan perusohjeesta paljon tavallista pienemmät...

 

Pakettiin aion tulostaa mukaan myös alkuperäisten sukkien tarinan...

 

 

Innostuin kutomisesta monen vuoden jälkeen kovasti. Nyt sama joululahjaprojekti on kovaa vauhtia jo täydentymässä pienen pienillä tumpuilla...

 

Toivon lahjan lämmittävän sekä pikkuista, että vanhempien mieliä:)

Pyhäinpäivän rauha

 

On Pyhäinpäivä. Paljon  muistoja sisältyy tähän päivään. Pidän  tämän päivän ajatuksesta muistaa menneitä, hiljentyä, rauhoittua...

 

Käveleskelin  kylätiellä. Ympärillä täysi hiljaisuus. Linnut   läheiseltä pellolta olivat jonnekin  kaikonneet.

Levollinen ajatus, että kaupatkin ovat kiinni.Ei tarvetta hätäillä minnekään.

 

 

 

 

 

 

Kun palasin kotiin, syttyi kynttilä pihalyhtyyn.  Tuijotin sen liekkiä kauan. '

Tänä vuonna en matkanut läheisteni haudalle. Ajatuksissa ovat kuitenkin.

Tämä sytytetty kynttilä loistakoon sydämellään ja valollaan  nyt heille.

 

 

 

Työpaikallani kollegallani on taito  pukea  juhla kuin juhla kauniisti.

Tässä kuvia viikon varrelta  pyhäinpäivän muistopöydästä koululta.

 

Hienoa, että perinteitä viedään uusille sukupolvillekin.

 

     "Hän, joka sinulle on ollut rakas, ei koskaan
                   kuole sydämestäsi.
           Niin kauan kuin elät,
   kannat hänen sytyttämäänsä valoa sielusi joka sopessa.

                      –A. Porio-"

 

 

Piparkakkujuttuja

Kirppareilta löytyy kivaa luettavaa. Vaikka en ollenkaan ole keittiön hengetär, tarttui tämä kirja jostain syystä mukaani kirppikseltä. Ainahan sitä voi elätellä toivoa, että josko tänä vuonna intoutuisi jostain aivan uudesta:)

Piparkakkutalot-kirjan on tuottanut vuonna 2005 Claes Dymlin.

Kirjassa on malleja useammanlaisista luomuksista  -aina skeittirampeista ulkohuussiin:))) Nuorimmaisena oli ihastuksesta muikeana piparisen rampin nähtyään. Ei näyttänyt edes kovin vaikealta toteuttaa.

Omasta mielestä olisi kiva koittaa pakertaa tuollainen tonttujen mylly portaineen kaikkineen.Siitä saisi kivan, kun somittelisi pikkutontuilla...

 

 

Kirjassa on myös mielenkiintoista tietoa piparien historiasta. Pohjoismaiden vanhin  tunnettu piparkakkuresepti on 1490-luvulta Tanskan hovista, jossa piparia käytettiin  hoitona kuninkaan masennustilaan...

 

Koska mausteet olivat aikoinaan kalliita, kuluivat piparkakut aluksi vain  varakkaien etuoikeuksiin. Suomeen piparit kulkeutuivat Saksasta ja Ruotsista käsin.

Piparkakkutaloja alettiin valmistaa aluksi Saksassa.

 

Pakko kurkata kaappiin, josko sieltä löytyisi jokunen pipari...

 

 

Jouluisia joutsenia

Nyt varmaan lapsettaa. Tai isoa ihmistä köpättää, kuten isäni  asian ilmaisisi:)
Olen kuvailut joutsenia kotini lähettyviltä. En kerta kaikkiaan vain kyllästy niihin...Eikä kahta samanlaista otosta ole vielä tullut kuvattua (siinä vaiheessa lupaan miettiä uudelleen..).

Mutta joutsenten jatkojalostus...Jostain vain pulpahti mieleeni ajatus, että joutsenkuvaa voisi vaikka vähän käsitellä. Tehdään se sitten joulumielellä...

Joten jos jos
sain yläpuolellasi liihoittaa punapipoisia joulujoutsenia, ne ovat kuvastani karanneita:/

Ajatukset kääntyy jo varovasti jouluun

Jouluihminen raottaa varovasti Joulusivujen ovea...Jokohan olisi aika? Kyllä vain.
On aika uusien jouluisten juttujen, jo nyt!

 

  

Vuosi sitten vedin  silloisessa "kakkoskoulussani" läpi Tiernapoikaesitykset...Niistä täällä silloin kirjoittelinkin. Sain  jälkeen päin innostavaa  palautetta sekä oppilailta että  myös vanhemmilta ja kollegoilta ja tunsin itseni oikein iloiseksi sen vuoksi. Silti pinnan alle jäi kytemään tunne, että olisihan siihen enemmänkin voinut panostaa...

Ja kun kerran jouluihminen  irti pääsee, ei sitä voi mikään pysäyttää, EI MIKÄÄN:) Uskokaa tai älkää, mutta "ykköskoulussani" ajoin innokkaasti jo kevään opekokouksessa läpi ajatuksen, että tänä vuonna panostamme joulujuhlissa  koko koulun projektina Tiernapoikiin spektaakkelimaisella esityksellä:))) Ja mikä parasta - ihanat kollegat olivat heti  viitat hulmuten asiassa mukana!

   

Syyskuun alun olen käyttänyt idean jalostamiseen. Nyt on käsikirjoitus valmis. Itse vuorosanoihin en tietenkään puuttunut, jotta perinteet pysyisivät kuosissaan. Sitä vastoin  teemme yhden luokan kanssa tiernat näytelmänä niin ,että joka ikinen parikymmenpäisestä oppilasjoukosta opettelee yhden rooliosan -yksin ei ole kuitenkaan pakko laulaa, vaan luokka kompaa tarvittaessa...

Aikaa myöten sitten valikoituu  neljän kaarti varsinaiseen esitykseeen soolo-osineen, kaikkineen. Samalla muille luokkalaisille avautuu mahdollisuus näytellä joulunäytelmää pikkujouluissa yms. perinteisellä kaavalla, jos intoa riittää (ja sitä tuntuu riittävän, kun kerroin, mikä rahasampo näytelmä oli toisesta koulusta vapaa-ajalla  pikkujouluesiintymisiin lähteneille Tiernoille......)

Erään toiseen luokan olen valjastanut soittajiksi...Eli näin vuosia sitten hienon tiernaesityksen, jossa  muutaman yhteislaulun säestys hoideltiin erilaisilla rummuilla, tamburiineilla, nokkiksilla, yms, yms...Tämän tuon nyt meidän esitykseenkin. Koulun muut oppilaat toimivat kuorona. Heidän osanaan on laulaa mukana tiernojen yhteislauluissa...



Ajatuksena on myös panostaa roolivaatetukseen. Kohta lähtee vanhemmille Wilma-viesti, jossa emme perinteisten tiernojen tapaan pyydä jotakuta lanttia tai tähteemme kynttilän pätkää, vaan ne isukkien virttyneet  valkeat kauluspaidat ja muutamat saapikkaat....Jepulis -mahdollisimman monelle koulun oppilaalle!

Sain myös pyynnön, että tätä projektia varten pistäisin koulun  kerhon pystyyn...Ihan jo näppejä syyhyttää...Unelmoin esim. massasta tehdyistä näyttävistä pääähineistä ja ja ja...



Mutta tässä vaiheessa joku on jo varmasti suunnattomasti ihmetellyt, miksi  sama kuva vilisee joka paikassa tämän tekstin välissä... Tarina juontaa  lapsuuteeni... Omassa alakoulussani oli useampi ope, jotka vuodesta toiseen jaksoivat innostua kunnon joulujuhlista. Monta kertaa vuosien jälkeenkin ajatukset ovat vierineet noihin hetkiin - jokin kipinä ujolle tytölle niistä jäi. Siksi jaksan niitä vieläkin hehkuttaa ja mainostaa myös oppilailleni yhdessä tekemisen tärkeyttä.

Yllä olevaa kuvaa on muistorikas -alkuperäiseen liittyy ihan kasvotkin kyllä (Hei, hei Marjukka, jos satut tätä lukemaan!)... Juuri kun aloin työstää tätä projektia, kuulin, että yksi Tiernoissamme mukana olleista oli  oikeassa elämässä kuollut:(  Kaivoin tämän kuvan samana päivänä esille, ja muistoja, niitä tulvi paljon..Tuntui haikealta.

Juuri ennen tuota kuvanottopäivänä ollutta esitystä huomasin, että  punaisessa vyössäni ollut  (mielestäni niin  ihana) tähtikukka oli tippunut. Kerroin tästä hädissäni  ja itku kurkussa mukana olleelle opelle. Ope tokaisi rauhoittavasti "Ei se mitään haitaa." Höh, haittasihan se, vielä edelleen muistan sen tunteen, kun tähtönen oli irti ja kaikilla muilla sievästi kiinni...  Löydättekin nyt kuvasta pienen tähtitytön, jolla oli rinnuksilta tähti tippunut...:))) Voitte vain kuvitella, että kun kerroin tämän oppilailleni, he elivät hengessä mukana!

Tässä vielä  oma kuva Tiernatyttöroolista vuodelta...mmm...olisikohan -77 tai-78?



Uskokaa tai älkää -tästä se joulu alkaa:)