Jouluaattoiltana

Kiitos yhdessä kuljetusta matkasta tänäkin jouluna. 

On aika rauhoittua joulun ääreen Ester Ahokaisen 

runon sanojen myötä.

Aattoilta

Aattoillan rauha,
meille laskeutuu.
Huurrekoruissansa,
koivut uneksuu.

Tyyntyi hiljaiseksi,
ilouutinen.
Korkeallle syttyy,
sarja tähtien.

Äänettönnä seisoo,
hämärtyvä maa.
Kunnes joulun kellot,
hiljaa kumajaa.

Silloin suuri rauha,
täyttää sydämen.
Tuomme hiljentyneen,
hartaan kiitoksen.
– Ester Ahokainen-

Haudoilla

 Olen aina aikaisempina vuosina käynyt nykyisen 

kotipaikkakuntani haudoilla jouluaattona. 

Nyt päätin toisin. Koko aatto on aina kovaa

hässäkkää, kun meille tulee vieraita. Miksi mennä silloin haudoille?

Niinpä kävin jo tänään isäni ja appiukkoni haudoilla. 

Oli paljon rauhoittavampaa. Sain viipyillä pimeillä haudoilla aivan kiireettömästi.

Kaipaus kynttilän valon keskellä. 

Oli niin kaunista. 

Isälleni kuiskasin, että sukuun saadaan  keväällä uusi tyttövauva. 

Voi, kuinka isä olisi ollut 

iloinen asiasta. 

Ehkä hän jo tiesi sen siellä jossain!

Joulunaika!

"Antti joulun aloittaa.

Tuomas tupaan taluttaa. 

Kari kuuset karistaa ja

Nuutti juhlat lopettaa. "

Eikö olekin kiva jouluajan kalenteri!

Ennen vanhaan ihmisillä oli ihailtava

tapa elää almanakan mukaan. 

Hyvää Lucian päivää!

 

Tänään, 13.12., vietetetään Lucian päivää. Sitä juhlistettiin jo eilen koulussamme. Meillä Lucia-kulkueessa on perinteisesti 6.-luokkalaiset ja 5.-vuotiaat. Kuvassa yksi kulkueen pienimmistä...

Lucia tuo valon. 

Lucia tuo ilon. 

Lucia tuo rauhan.

Lucia tuo rakkauden. 

Tähän haluan tänään uskoa. 

Taivaalla tähtivyö

kirkkaana loistaa,

viestiä jouluyön

tuikkeensa toistaa.

Taivainen kirkkaus,

riemuisa julistus.

Kynttilät syttyy,

kynttilät syttyy.

Metsiin jo Pohjolan

vaipan luo hanki,

ja maa on valkean

verhonsa vanki.

Taivaisen hohteen tuo,

Lucia valon suo,

Pyhä Lucia,

Pyhä lucia.

Kiteet luo helmivyön

valkoiseen kaapuun.

Kätköstä talviyön

luoksemme saapuu.

Lucia seppelpää,

juhlista hetki tää,

saavuthan luoksemme,

Pyhä lucia.

Kaupan hedelmäosastolla käpyjä katselemassa

 

Kaupan hedelmähyllyllä täytyy katsoa kaksi kertaa ja miettiä, näkeekö sitä mitä on näkevinään. KYLLÄ! Käpyjä!

Käpyjen vieressä komeilee iso mainosteksti " Koristele joulu pinjan kävyillä." Tekstissä kerrotaan, että Etelä-Euroopassa kasvavat pinjamännyn kävyt ovat suuria ja näyttäviä ja sopivat mainiosti koristeeksi juhlapöytään. Lämpimässä  kävyistä tulee kuulemma myös valloittavaa havupuun tuoksu!

Yhdestä kävystä saa noin 40-50 pinjansiementä ja niitä käytetään paljon Välimeren ruoissa.  Kuuluisin lienee italialainen pestokastike.  Pinjansiemeniä voi käyttää myös  höysteenä  leivissä. liha-, kala-, kasvis- ja jälkiruoissa. Jos käytetään kävyn siemeniä, tulee niiden kuori ensin poistaaj murskata sitten morttelissa. Siemeniä voi paahtaa pannulla ja lisätä vaikka salaatteihin ja lämpimiin ruokiin. 

Pinjansiemenissä on paljon kuituja, rasvoja ja myös proteiinia. 

Piparkakkutaloja...

 Viikonlopun aloitukseksi nuorimmainen tyttöystävänsä

 kanssa päätti leipoa pipareita ja piparkakkutalon. 

Miniä epäili ensin, onko meillä kaulinta ollenkaan, ei kuulemma 

ole koskaan nähnyt. Toki kaulin löytyi!

naureskelin keittiön ohi liikkuessani, sillä nuoripari

piirtää ähelsi aluksi paperille suunnitelmansa. 

Perusteellista työtä!

Niin vain nousi piparkakkutalo ja poikani

innokkaasti kyhäämä linnunpönttö myös. 

Kolmannen rakennelman kohtalona oli

sortuminen. 

No, kuorrutettua piparirakennelman

seinää on ihan kiva jyrsiä kahvin kanssa!

Askel askeleelta näin kohti joulua!

 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 

Suomen syntymäpäivä on tänään. ONNEA, SUOMI!

Tämän illan aion katsoa Itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa televisiosta. 

Ystäväni, erityisopettaja hänkin, sai hienon kunnian päästä sinne tänään 

kättelemään Suomen presidenttiparia.

 Tänä vuonna itsenäisyyspäiväjuhlassamme on  teemana

 koulutus ja sivistys suomalaisen yhteiskunnan rakentajina.

 Olen ylpeä Suomestani!

Vapaus

Tämä on minun maani

tämä minun sininen taivaani

nämä ovat minun metsäni

ja tässä on minun mereni

ja minun onneni lepää siinä

että näiden kehysten läpi

olen saanut katsella maailmaa

ja oppia tuntemaan mitä kaikkea

tarkoittaakaan vapaus

-Elina Salminen-

Joulun valot

Oma kouluni on valjastautunut jo jouluvaloihin. 

On ihana tulla töihin joulukuun pimeimpään 

aikaan, kun tähdet

näin kauniisti valaisevat tietäni. 

Joulu - valot ja se tunnelma. 

Ajattelen aina, että nämä tällaiset 

voivat jollekin lapselle tuoda mukanaan

myös turvallisuuden ja luottamuksen tunteen.

Siitä, että vaikka omassa mielessä olisi

monta myllerrystä menossa,

koulu on  vakaa.  

Koulussa asiat tapahtuvat paljolti 

saman kaavan mukaan

juhlasta juhlaan, 

 vuosi toisensa perään. 

Perinteet ovat tärkeitä. 

Ne tuovat mukanaan

 odotuksen ja juhlan.

Rumpalitonttuni

 Tämä on minun rakas tonttuni. 

Sain sen rakkaalta ystävältäni lahjaksi vuosia sitten. 

Hän on tehnyt sen itse, 

Tänä vuonna kävin kuvaamassa tonttua ja 

lapsenlastani

idyllisellä museoalueella. 

Tämä kuva on kuitenkin jo vanhempi. 

Minun tonttuni soittaa luonnon rumpuja. 

Oma rumpalitonttuni!

Adventtihartaudesta alkaa joulunodotus.

 

Hoosianna, hoosianna.

Hoosianna, hoosianna. 

               Saavu jo, kuningas, luoksemme, 

täyttämään toivomme. 

Tänään alkoi joulunodotukseni. Se alkaa aina koulun adventtihartaudesta. Niin nytkin. Rauhoittumista, kuuntelemista, yhdessä oloa, joulun odotusta. Ihanaa! 

Pappi kertoi, kuinka neljä adventtikynttilää kuvastavat sanoja "toivo, rauha, ilo ja rakkaus." Tervetuloa joulunaika 2025!

Niin kaunista!

Joulutervehdys, lukijani! 

Kaiken tohinan jälkeen  on viimeinkin aikaa vain olla, hiljentyä ja lukea. Rauhoittua. 

Kaivoin esille yhden minulle rakkaan joululaulun. Sanat siihen on tehnyt Sakari Topelius. Sanat on suomentanut  Aino Suonio. Teksti on myös  Jean Sibeliuksen toimesta sävelletty. Sen melodia on kaunis ja erilainen, harras. 

Kiitokset mukana kulkemisesta joulumatkallani tänä vuonna 2024 tuon kauniin tekstin sanoin!

Jo joutuu ilta ja tuuli käy
yli tumman, synkeän salon,
hämy majan verhovi matalan
ja kirkkaan uhkean talon.
Kun tuntea sais runon- tuon pyhän,
lohtua luovan valon!

Vaan tähdet lempeän hohteen luo
syvyyksiin synkkiin asti.
Ja jouluvalkeat loistavat
joka paikassa kirkkahasti.
Oi Luojamme, sä tule meille johtajaksi!

Nyt valkeus voittaa ja
synkkyyskin jo murtuu maisilla teillä.
Majassa halvimmassakin
on sijansa enkeleillä.
Ja silloin on myös joulurauha parhain meillä.
Z. Topelius 

Kuusi tupaan kannettiin!

Sepä on sitten aatonaatto!

Tänään meillä kannetaan kuusi tupaan. Pian päästään koristelemaan sitä. Kuusen oksille ripustetaan vuosikymmenten ajan muistoja. Siitä asti, kun mummo koristeli kuusen, sitten vanhempani, minä ja sisareni, sitten poikani ja nyt jo lapsenlapseni. Joka vuosikymmeneen riittää  koristeita ja muisteltavaa niiden mukana. Ei ehkä mikään kansikuvakoristelu, mutta sitäkin rakkaampia muistoja kätkevät nuo erilaiset ja -tyyliset koristeet sisäänsä. 

Tässä alla on oppilaani muhkea joulukuusimaalaus. Tänä vuonna teimme tällaisia pienluokan oppilaiden kanssa leikatuilla pilleillä pullovärejä  tuputtaen. 

 

Tonttuni

 Tässä kuva tontustani. Sen on tehnyt jo vuosia sitten rakas entinen kollegani. 

Hän antoi minulle lahjaksi tämän tontun. On tehnyt sen alusta loppuun saakka aivan itse. 

Tonttu on minulla vuoden ympäri kirjahyllyni päällä. Se on minun kotitonttuni, jonkinlainen hengetär. 

Muutaman kerran vuosien varrella tonttupoikani on päässyt tuulettumaan pihamaalle. 

Tässä kuvassa yksi kerroista, jolloin tonttupoika pääsi kotini takapihalle. 

Siellä kasvoi silloin rykelmä sieniä. 

Lapsi minussa heräsi ja näin sieluni silmin keskellä syyssäätä tonttuni rumpalipoikana sieniä rummuttamassa. Pakkohan se tonttupoika oli sinne raahata.:))

Kultaisen aapisen runo

Voi, että!

Sain vanhemmiltani joululahjaksi aapisen. Taisin olla silloin 5-vuotias. Osasin silloin jo lukea. Meillä kotona ei ollut montaa kirjaa, joten ilo ihkaomasta kirjasta oli sunnaton. Kirjan on laatineet Martti Haavio, Aale Tynni ja Aleksanteri Hinkkanen. 

Kirjan kuvituksesta oli vastannut Maija Karma. Nimi ei tuolloin sanonut minulle tietystikään vielä mitään, mutta voi, mikä elämys kirjan kuvitus silti minulle olikaan! Tuo "Kodin joulu"-runon juhla-asuun puettu kuusi oli minulle suorastaan elämys. En silloin vielä ymmärtänyt kuvittajan työstä mitään, mutta jonkin kipinän se silti itselleni jätti! Kuinka tekstin lisäksi kuva ilmensi runon tekstiä tuhatkertaisesti!

 Tässä taas yksi tärkeä asia, joka lukemisen jalon asian ohella liittyy kirjallisuuteen - kuvitus! Äänikirja ei sen vuoksi koskaan minulle korvaa tällaista elämystä. Siinäpä se! Toivottavasti tänäkin jouluna monen lapsen paketista löytyy ihka oikea kirja!

Itsenäisyyspäivänä

Tämä on minun maani

tämä minun sininen taivaani

nämä ovat minun metsäni

ja tässä on minun mereni

ja minun onneni lepää siinä

että näiden kehysten läpi

olen saanut katsella maailmaa

ja oppia tuntemaan mitä kaikkea

tarkoittaakaan vapaus


-Elina Salminen-






Hyvää Itsenäisyyspäivää 2025!

Jouluikkuna Chydeniassa

Nämä jouluikkunakuvat eivät ole tältä vuodelta. Ihastuttavia silti. Ne oli paikallisen kauppakeskuksen, Chydenian mainosikkunassa meitä kaikkia ilahduttamassa. 

 Näitä ikkunoita katsellessa nousee jostain mielen syvyyksistä runo "Lelukaupan ikkunassa. " Muistan sen olleen jossain aapisessa jo ennen kuin aloitin koulutieni.  Muistan, että se lelukaupan ikkuna tuntui maaseudun tytöstä niin lumoavalta, että luin ja luin runoa läpi. Niinpä opin sen lopulta ulkoa. Taisinpa hyräillä silloin siihen ihan itsekseni helpon melodiankin omasta päästä. 

Lelukaupan ikkunassa sataa valkolunta.

Lelukaupan ikkunassa soittaa soittokunta.

Lelukaupan ikkunassa leikkijuna kiitää.

Lelukaupan ikkunassa lentokone liitää.

Lelukaupan ikkunassa nukkepiiri pyörii.

Lelukaupan ikkunassa tonttujoukko hyörii.

Jouluikkunassa on ihan parasta juurikin se, että siellä on sadoittain yksityiskohtia. Mikä ilo niitä onkaan etsiä ja löytää!

Kollegan kanssa juurikin muisteltiin, kuinka ikimuistoista oli näitä ikkunoita käydä lapsena ihastelemassa. En itse asunut silloin Kokkolassa, mutta ennen joulua perheen kanssa käytiin täällä kyllä joka vuosi jouluostoksilla.

Tällaisilla elämyksillä on mielestäni edelleen merkityksensä. Ihan jo se visuaalinen sommittelu ja sitten tietysti se, että näyteikkunan katselu kaduilta on kaikille ilmaista! 

Olen muuten melko varma, että ainakin osa noista tonttu-ukoista koristi ikkunaa jo lapsuudessani. Missähän ne ovatkaan viettäneet kaikki välissä olevat vuodet?
 

Joulu lähestyy - lahjalistaa entisaikaan...

Taas lähestyy uusi joulu! Kaupunkikeskustan katuja somistaa jo  upeat jouluvalot.  Valo tuo lämpimän tunteen ja pilkahduksen jostain tavattoman kauniista. 

Tällä kertaa silmäys pieneen lehtileikkeeseen vuodelta 1919, siis jo yli sadan vuoden takaa. Mietittiinpä niitä lahjoja silloinkin! 

Tämä lehtileike on otettu Toveri-nimisestä lehdestä (nro 297), joka on julkaistu 22.12.1919. Kovin näyttää toivelahjat muuttuneen vuosien varrella, vai mitä! Mutta jotenkin ihana ajatus teemalla  "pieni on kaunista. "

Suloista jotenkin kirjoitusvirheet tekstissä!

Äidille... Thermos pullo, Kirjoitus Paperia, Sähkö Hieroma kone...

Isälle... Raha Kukkaro, Raakaus Peili, Tasku Veitsi...

Siskolle... Valokuvauskone, Kynsi settiä, Laatikko kirjoitus paperia...

Lapsille... Poikasten kelloja, Kaikenlaatuisia leikki tavaroita pojille ja tytöille, kohtuullisilla hinnoilla...

Aaton juttuja...

Kaikki kunnia äideille...

… jotka ovat kituuttaneet
ja säästäneet ja ostaneet
ja jahdanneet erikoistarjouksia,
jotka ovat leiponeet
ja keittäneet ja jauhaneet,
jotka ovat kaivaneet ullakon kätköistä
joulukoristelaatikon,
jotka ovat kiipeilleet ripustamassa koristeita

jotka ovat yötämyöten tehneet
salaisia valmistelujaan,
jotka ovat ostaneet ja kirjoittaneet
kaikki joulukortit ja lähettäneet ne ajoissa,
jotka ovat ommelleet Marialle kuusijuhlamekon,
jotka ovat väittäneet tontun maistaneen
riisipuuroa (ei kissan),
jotka penkovat takuutodisteen
ryppyisestä käärepaperikasasta,
jotka saavat lapset vuoteeseen,
jotka herättävät heidät ajoissa joulukirkkoon,
jotka valmistavat meille joulun.


– Pam Brown, s.1828 –


Ja tämä kirjoitettu siis lähes 200 vuotta sitten!



Hyvää joulua!

Joululehtiä selailemassa

 Kotonani on aina ollut perinne, että joulun alla hankitaan joululehtiä. Ilman Evijärven joulua ei jouluni ala. Lisäksi tapaan nykyään hankkia myös Kälviän ja Lohtajan joululehdet. Niissä on useinkin historiankirjoituksia, jotka kiinnostavat Kokkola-blogiini liittyen. 

Tämän kaiken lisäksi olen viime vuosina saanut ystävältäni postitse lahjaksi hänen itselleen hankkimansa Lappajärven joululehden. Perinteeksi on tullut, että hän postittaa sen minulle. Tänään on tosin poikkeus, sillä treffasimme Kokkolan rautatieasemalla. Hän oli ohikulkumatkalla ja halusi toimittaa lehden minulle pikatreffeillä aseman nurkilla. Ihanaa! Tällainen kierrättäminen on oikeastaan aika järkevää. 

Tämänvuotisella Evijärven joululehdellä on minulla erityinen merkitys. Siinä on julkaistu oma kirjoitukseni. Kirjoitun sen Evijärven murteella eli sillä kielellä, mikä on minulla syvimmällä. Kipinän kirjoituksen julkaisuun sain, kun huomasin, että tarinani päähenkilön kuolemasta tuli sopivasti 100 vuotta tänä joulunaikana. Tarinan kertoi minulle alkujaan mummoni. Hän on mukana tarinassa 7-vuotiaana tyttönä, jonka äiti kuolee Viattomien lasten yönä. Tarinani on siis todenperäinen sukutarina. Niin kovin, kovin surullinen. 

 

Olin todella otettu, kun kuulin isäni serkun, 70-kymppisen miehen, hankkineen näitä tarinani lehtiä muille serkuilleen ympäri Suomenmaan. Jään miettimään, kuinka elämä onkaan maassamme muuttunut sadan vuoden aikana. Ei pitäisi valittaa mistään!

Tällainen kunnianosoitus tuli vastaan!

 Tämä alla oleva runonpoikanen on mielestäni hauska ja osuva. 

Ainakin löydän itseni siitä! Teksti on vanha - jo lähes  kahdensadan vuoden ajalta. Silti se toimii hyvin edelleen. Ehkä jotain voisi laittaa jo sulkeisiin ja pari kohtaa lisätä. Mutta hyvin menee näinkin!

Omat lisäykseni voisi olla; 

...jotka ovat töissä rehkineet, jotta oppilaiden joulujuhla olisi ikimuistoinen.

Ja...

...jotka ovat juosseet juuri kaupasta loppuneen, maailman parhaan joulukalenterin,  perässä. 

Ja...

...jotka ovat stressanneet sukujoulun järjestämistä pesemällä ja puunaamalla kaiken, siis kaiken!

Mitkä olisivat sinun lisäyksesi?

Kaikki kunnia äideille …

… jotka ovat kituuttaneet

ja säästäneet ja ostaneet

ja jahdanneet erikoistarjouksia,

jotka ovat leiponeet

ja keittäneet ja jauhaneet,

jotka ovat kaivaneet ullakon kätköistä

joulukoristelaatikon,

jotka ovat kiipeilleet ripustamassa koristeita,

jotka ovat yötämyöten tehneet

salaisia valmistelujaan,

jotka ovat ostaneet ja kirjoittaneet

kaikki joulukortit ja lähettäneet ne ajoissa,

jotka ovat ommelleet Marialle kuusijuhlamekon,

jotka ovat väittäneet tontun maistaneen

riisipuuroa (ei kissan),

jotka penkovat takuutodisteen

ryppyisestä käärepaperikasasta,

jotka saavat lapset vuoteeseen,

jotka herättävät heidät ajoissa joulukirkkoon,

jotka valmistavat meille joulun.

– Pam Brown s.1828 –