Joulun juhlintaa

Viikon kolme koulun joulujuhaa on sitten onnekkaasti takana!

Suoraan sanottuna viikko on ollut enemmän kuin kiireinen...

 

Tässä tunnelmia eilisillan joulujuhlasta, joka oli oman poikani alakoulun juhla...

 

Ruotsinkielisissä kouluissa Lucia kulkueineen ilmaantuu yleensä  valoksi joulujuhlissakin. Niin tälläkin kertaa. Koulun perinteenä on, että oppilaat äänestävät Lucian 6. luokan tyttöjen keskuudesta. Aidot kynttilät väenpaljoudessa tuo aina oman jännityksen...

 

 

Perinteisesti juhlan alkuosassa on aina myös jouluevankeliumi näyteltynä. Sitä on  vuosi toisensa jälkeen ihana herkistyä katsomaan.

 

Kyläkoulullamme on perinteisesti vahva musiikkiosaaminen, niin tänä vuonnakin.  Oppilaskuoro lauloi useamman laulun ja isäksi kuultiin useita sooloesityksiä. Tällä kertaa pääsin itsekin kuulemaan oman poikani "Varpunen jouluaamuna-"esityksen.

 

Pojalla oli tänä vuonna myös päärooli joulunäytelmässä. Poika esitti joulupukkia,jonka tontut intaantuivat maistelemaan "partadynamiittia.":)))

 

 

Ohjelmalehtisessä luki, että tänä vuonna juhlassa on myös yllätysvieras! Vähänkö oppilaita jännitti, kuka hän olisi... Kuinka ollakaan; Idols-kisassa kolmanneksi tänä vuonna sijoittunut Torsten Borg astui lavalle!

 

Torsten on kyläkoulumme entinen oppilas, isomman lapseni luokkakaveri niiltä ajoilta. Hän kertoi omista joulujuhlamuistoistaan; kuinka hienoa ja merkittävää oli päästä jo alaluokilla esiintymään juhliin. Juupa juu, taisi poika laulaa aika monena vuonna soolo-osuuksia:) Taas kerran ajattelin mielessäni, kuinka tärkeässä roolissa koulu onkaan ilmaisukasvatuksessa! Rehtorilla taisi olla lähes kyynel silmännurkassa, kun Torsten omisti hänelle toisen laulamistaan kappaleista;  Hallelujah. Yleisökin oli oikein vaikuttunut nuoren miehen puheesta ja muisteluista  paikallisella murteella...

 

Väliajalla Torsten jakeli nimmareita kuvakorttien taakse-. Poikani hehkutti vielä kotimatkalla "Ajatella, mun korttiin se kirjoitti mun etunimenkin, vaikken mä edes sanonut nimeäni!"

 

 

Tämän päivän ohjelmassa oli  vielä joulukirkko omassa koulussani jo aamukahdeksalta. Toimin kirkossa kanttorina, mikä tuo aina hieman ylimääräistä  sähinää omaan joulukirkkoon. Pappi piti hienon puheen joulun lahjasta. Kirkon kuusen kätköistä hän "löysi" punaisella joulurusetilla kiedotun käärön, jossa oli Taivaan isän joululahja meille; Joh.3:16.

 

 

Tiernapojat liikkeellä

 

Onhan kiireinen viikko! Kolme peräkkäistä iltaa kuluu tällä viikolla  perinteisten joulujuhlien parissa! Kaksi omaan työhön kuuluvaa on jo onnellisesti  takana päin, illalla on vielä nuorimmaisen koulun joulujuhla...

 

Eilen fiilistelin kahden näytöksen verran Tiernapoika-esitysten  parissa. Opelle meinasi tulla melkoinen kiire, jotta ennätettiin hioa esityskuntoon kaikkien rooliosat. Mutta onnistuihan se!

 

Perinteisen neljän tiernan lisäksi valjastin touhuun mukaan koko oppilasryhmän: kolme poikaa säestämään rytmisoittimilla (djembe-rumpu, tamburiini ja marakassi...) sekä tyttöporukka laulamaan mukana esitykseen kuuluvia yhteislauluja. Näin hommaa oli helpompi harjoituttaa musatunneilla, kun kaikilla oli oma osuus...

 

Lasten into onnistuneiden esitysten jälkeen oli sanoin kuvaamaton! Lisää tällaisia projekteja pitäisi ideoida:)

 

Alla muutama fiilistelykuva varustuksista. Tuli aivan omat lapsuuden tiernakiertueet mieleen:):

 

 

 

Piparin tuoksua:)))

Poikaseni intoutuivat leipomaan. Annoin vapaat kädet...
Kaulinta ja muotteja etsiessä hyräiltiin joulutunnelman valtaamina  laulua
"Piparin tuoksua, kiirettä, juoksua -siinäkö joulu on..!

Lähdin ulkosalle pienelle kävelylle ja vannotin, että piparit ei sitten saa unohtua uuniin...
"Eipä tietenkään!" Ne kuuluisat viimeiset sanat:/

, "Piparin tuoksua, kiirettä, juoksua..."

Kun palasin takaisin, isompi juoksi naurussa suin  ovelle vastaan.
"Arvaa miten kävi ensimmäiselle pellille...!"

Liesituulettimen ulvonta kuului ovensuuhun saakka...

 "Piparin tuoksua, kiirettä, juoksua..."

Oli ihan pakko ottaa kuvat muistoksi:






Nämä piparit päätyivät ajokoiramme suupaloiksi -kystä kyllä sillekin näin joulun alla:)))

Piparkakkutalohommissa

Pakko tunnustaa - viime joulun jälkiä siivotessa takahyllyltä löytyi kaupasta ostettu piparkakkutalopaketti! Jotenkin vain pääsi unohtumaan kaiken hulinan keskellä:/

No, en hennonut roskiinkaan pistää vaan vuosi tässä on siirrelty piparipakettia paikasta toiseen. Jo hyvissä ajoin syksyä siirsin paketin näkyvälle paikalle keittiöön, ettei toista kertaa pääsisi unohtumaan...

Nuorimmainen halusi kovasti talonrakennuspuuhiin. Ok, rakentakoon mieleisensä - tuskinpa tuo enää syöntiin menee, mutta tärkeä lapselle ja kiva koristeena!

Talopaketti oli täydellisen kattava - sisälsi jopa koristeet!

Poika puuhasteli keittiön pöydän ääressä isänsä kanssa. Totesivat valmiit elementit melkoisen vinoiksi, mutta näillä mentiin! Kiinnitysaineena käyttivät tomusokeri-munanvalkuaisseosta ja coktailtikkuja...

Kun seuraavan kerran menin katsastamaan taloprojektia, oli naurussa pitelemistä:isäntä oli TEIPANNUT kaikki osat ympäriinsä vielä varuiksi! Kovin tuntui miesten logiikalta. Mutta mitäpä siitä - eihän sitä suuhunpantavaksi aiottukaan:) Isäntä visioi, että seuraavana päivänä teipit saa irrottaa...

Poika jatkoi kyhäilyä alkuperäisessä talonrakennusaikataulussa pysyen. Rustaili oman mielensä mukaan koristeet kiinni ja oli kovasti tyytyväinen käsiensä työhön. Niin ja ne teipitkin saatiin irrotettua:)))

Kauneimmat joululaulut 40. kerran!

Tänä vuonna lauletaan Suomen Lähetysseuran Kauneimpia Joululauluja  jo 40 kerran!
Oman seurakuntani pääkirkoissa Kauneimpia Joululauluja laulettiin jo viikko takaperin.Tuo ilta ei sopinut aikatauluihini, joten ennätin jo harmitella, että taisi perinteiset laulelut jäädä tältä vuodelta väliin.

Vaan aamun lehteä silmäillessäni huomasin, että nykyään Kokkolaan kuuluvan Kälviän kirkossa joululauluilla on hetkensä tänään. Siispä sinne! Muistelin mieheni kanssa että kuta kuinkin parikymmentä vuotta takaperin olemme kerran käyneet Kauneimmat Joululaulut laulamassa siellä edellisen kerran.

Olin paikalla hyvissä ajoin. Parkkitilat olivat kuitenkin jo täynnä. Ajattelin, että löydänköhän vieraana autolleni sijaa lainkaan. Löysin onneksi. Kirkossa oli sisään astuessani vielä kolme taaimmaista penkkiä sivusisäänkäynnin luona  vapaana. Nekin täyttyivät äkkiä. Lehterit pursuilivat myös väkeä ja suntio kehotti tiivistämään. Kaikki mahtuivat lopulta istumaan sentään.

Maalaispaikkakunnan laulutilaisuus oli kodikkaampi, mitä isoissa seurakunnissa. Ilokseni huomasin, että tilaisuuden juonsi tuttu pappi ja isäni hyvä tuttava lapsuuteni  kotikulmilta. Hänet esiteltiin seurakunnan uutena sijaisuutta tekevänä pappina.  Harmitti, etten tullut pyytäneeksi vanhempiani mukaan... Papin puhetta oli leppoisaa kuunnella, hän ei käyttänyt edes kirjakieltä ja kertoi omista lapsuusmuistoistaan. Erittäin onnistunut juonto!

Joululauluvihkosesta laulettiin tietysti perinteisiä lauluja, mutta myös kiitettävästi uudempia lauluja. Yhteislaulujen lomassa tilaisuudessa esiintyi kolme erilaista kuorokokoonpanoa sekä miessoolona laulettu "Oi jouluyö." Kanttorin soitto oli vauhdikasta, jopa leikittelevää nopeammissa kappaleissa.

Muutaman penkkirivin päässä edessäni istui pieni, arviolta ekaluokkalainen poika,  joka innostui laulamaan kovaan ääneen aina kun vain osasi. Yllättävän monta laulua osasikin:)

 Täältä löytyy tämänvuotisen vihkosen laululista. Lauloimme ne lähes kaikki puolentoista tunnin mittaisessa tilaisuudessa. Ja samaiselta sivulta  voi muuten äänestääkin toivejoululauluja ensi vuoden Kauneimpiin Joululauluihin. Käyhän äänestämässä, minäkin tein sen juuri:)

Heli Laaksosen joulusanoja...

Aika moni tuntee jonkinlaista tuskaa, kun jouluostokset on tekemättä ja ideat hukassa.
Ihmisvilinässä suorastaan hikeä pukkaa etsiskellä sitä parasta lahjaa kuuma toppatakki päällä...

Entä jos ahdistukseen löytyykin syy itsestä -valoisa ajattelu ja hullu luovuus voi muuttaa kaiken aivan erinäköiseksi!  Itselleni asia kirkastui ratkiriemukkaasti, lukiessani Heli Laaksosen kirjoitusta, jonka liitän tähän alle.
 Eiköhän oteta uusi tyyli tulevan  joulun lahjojen hankintareissuille! Asennetta:)

Ei hitasse nauttimise mittän teehuanei tarvita,
eiks jouluostoksillaki vois hekumoir?
Kui siluselt kaupa ove messinkikahva tuntu kätte!
Mikä hauskanen krapsaus kuulu,
 ko nostat pinost ostoskori.
Nakkipaketis o kylk kyljes kivoi piäni porssai,
niil voi anta nimet.
Tavaratalon pyäröoves ilmavirta vaihtele naamal
ko ilmastovyähykeitte läpi kulkis:
lämmyne henkäys, kylm henkäys, lämmyne henkäys..
O mahrolline, et joulustressantunull lähimmäisil
ei riit ymmäryst hänel, ketä vitkastelee kassajonos
ja laske antaumuksel erel oleva miähe villakaulaliinan silmukoi,
mut heil voi sanno:
 voitin!
- H. Laaksonen, Pursu-



Muistetaanhan tämä runo, kun tungos kaupassa ahdistaa! Riemukkaita lahjojenhankintareissuja:)))