Joululomalla

Kiitokset matkaamisesta blogini kanssa jouluun!

Nyt on aika lepäillä, olla ja nauttia vapaapäivistä.

Paljon kauniita joulumuistoja saatiin kokea tänä vuonnakin.

Aaton juhla kotona isolla sukulaisporukalla oli vaikuttava.

Taivaan valkea ja jouluseimi

Tämän kertaiset kuvat tulevat viime lauantaina vietetystä koululaisten joulukirkosta. Olemme halunneet vaalia tätä perinteistä kirkkoa lukukauden lopussa. Siitä on tullut itsellekin jouluperinne- jopa niin, että kollegani, joka oli lomautettuna joulukirkkopäivänä,  kiisi paikalle ihan omasta tahdostaan. Ei kukaan voi kieltää kirkkoon tulemasta -ei edes työnantaja:)

 

Ymmärrän hyvin kollegaani, jouluinen tilaisuus kirkossa on itsellekin mahdollisuus rauhoittumiseen ja hiljentymiseen kaiken se jouluhysterian  ja - hälinän keskellä.

 

 

Minulle koulun  joulukirkko on joka kerta mieliinpainuva- jo siitä syystä, että yleensä toimin kanttorina. Niin tänä vuonnakin. Kotona tapaan soittaa  etukäteen tilaisuuden virret parin kertaan läpi. Mielestäni on yleisön kunnioittamista, että hoitaa tehtävänsä huolella ja hallitsee hommansa.  

 

Aamuyhdeksältä tämän kanttorin ääni ei ollut vielä aivan iskussa. Ajattelen niin, että kanttorin tehtävänä on myös johtaa laulua ja antaa kirkkokansalle rohkeutta laulaa. Itselle tutuimmissa virsissä on mahtavaa laulaa akustiikaltaan upeassa kirkossa. Mieleen palaa  aina ne lapsuuden kultaiset vuodet - hyvän kaverini isä oli kirkkoherra ja meidät pyydettiin  usein pikapikaa kirkkoon laulamaan  tai keräämään kolehtia tai mitä milloinkin... jos jonkinmoisiin tilaisuuksiin. Siksi varmaan en pelkää kirkossa musisointia, olen kasvanut siihen ja se tuntuu ihanalta...Oppilaille olen moneen kertaan sanonut että jokaiselle ihmiselle soisin kokemuksen kirkossa yksin laulamisesta...

 

 On jotensakin outoa istua  kirkon edessä  - näköalapaikalta näkee tilaisuuden niin toisin päin kuin kirkon penkeissä istuvat. Näkee myös yleisön ilmeet ja puuhastelut penkeissä:)

 

Pappi puhui kaunisti joulun lahjasta. Hän avasi kaksi pakettia joulusaarnassaan. Ensimmäinen sisälsi muistilapun JOH. 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että...

 

Toisesta paketista kuoriutui joulupuhe. Oppilaille hän kertoi, että jouluna meitä käsketään  olemaan kilttejä, jotta saisimme lahjoja, mutta Taivaan Isä ottaa vastaan kaikki, ne ilkeätkin ja kiukuttelevat.  Lapset kuuntelivat tarkkaan -  olisipa päässyt lukemaan, millaisia ajatuksia pienissä ihmismielissä tämä puhe herätti...

 

Paketista löytyi myös pieni Jeesus-lapsi, joka kapaloitiin ja pantiin  seimeen nukkumaan. Pappi kertoi, että on joulu on Jeesuksen syntymäpäivä. Siksi sitä juhlimme.

 

 

 

 

Tilaisuuden lopuksi oppilaamme lauloivat upeasti joulujuhlassammekin esitetyn "Taivaan valkeat". Pappi totesi minulle tilaisuuden jälkeen, että hän hurmaantui niin laulusta, että meinasi sännätä hakemaa sakastista kännykkäkameraansa, jotta olisi saanut esityksen äänitettyä:)))

 

Liitin tähän laulun - tosin ennen kirkkoreissua jo nauhoitetun. Kaunis, Samuli Edelmanin levyltä löytyvä laulu...Sen myötä HYVÄÄ JOULUA!

 

 

Kauniita koristeita

Tänään laitan teille nähtäväksi kollegani somistelemia asioita työpaikallani. Mikä ilo tullakaan töihin, kun  on kaunista---ja joulutunnelmaa...

Tässä kuvia kahvipöytämme somistuksesta tältä joululta.

 

Kiiltävää...

Suloisia eläinhahmoja...

Ja blingblingiä pelkistettyjen havujen kanssa. NIIN kaunista!

 

Ovensuussa tulijaa tervehtii elävä kynttilä ja sammalasetelma. Tästä kuvasta puuttuu enkeli, joka yleensä makoilee tuossa sammalten päällä...

Lucia

13.12. Lucianpäivä. Tänä vuonna olen päässyt mukaan kolmeen erilaiseen Luciajuhlaan. Ensimmäisen juhlan aika oli jo eilen, kun naapuruskoulumme ruotsinkieliset oppilaat kutsuivat koulumme katsomaan heidän Luciajuhlaansa. Kulkue oli kaunis. Ruskeatukkainen Lucia kantoi ylväästi aitoa kynttiläkruunuaan.  Pojista koostunut lauluryhmä esitti muutaman  ruotsinkielisen laulun. Tässä juhlassa oli panostettu erityisesti  äänentoistoon ja valaistukseen. Lopuksi kulkue lauloi yhden suomenkielisenkin laulun.

Tänä aamuna oli poikani koulussa  yhdistetty Lucia- ja joulujuhla. Hieman haikein tunnelmin, sillä  se oli samalla nuorimmaiseni viimeinen alakoulun joulujuhla. Lisäksi opettajakunta on vaihtunut aika lailla, vanhat konkarit ovat eläköityneet ja vuosikymmeniä voimassa olleet traditiot muuttuivat rytinällä. Onneksi sentään Luciakulkue oli vielä jäänyt.

Pojan koulussa 6. luokka on etuoikeutettu Luciaroooleissa. Yleensä oppilaat ovat äänestäneet Lucian 6. luokan tyttöjen joukosta. Nyt tyttöjä oli vain kaksi ja he olivat keskenään saaneet sopia, kumpi ryhtyy Luciaksi. Koulussa on perinteisesti ollut iso osa lauluilla. Niin nytkin. Lisäksi  nuoremmat oppilaat muodostivat hienon tähtikujan, josta Lucia saapui juhlasalin eteen.

Minä olin varustautunut kunnolla. Varasin hyvän istumapaikan penkkirivin reunasta. Sitä olisi hyvä näkyvyys.  Mukana kamera pisimmällä putkella ja iso extrasalama. Kun  juhla alkoi, kaivoin kameran kassistani. Painoin ja painoin käynnistysnappia. Ei tapahtunut mitään. Samassa karu tosiasia puski esiin: illalla olin ladannut kameran akun ja se akku oli nyt suloisesti edelleen siellä piuhan päässä kotona.  Ei auttanut istumapaikka, ei pitkät putket tai extrasalama. Jupisin itsekseni. Tällaista ei ole koskaan ennen sattunut...Kaivoin nöyrtyneenä heikon kännykameran, jonka kuvat olivat tosi kulahtaneita.

No, joka tapauksessa tunnelma oli se tärkein. Poikani oli saanut erityistehtävän -hän soitti djemberumpua. Ja hyvin soittikin. Harmi ettei tullut sitäkään kuvaa...

Tänään illalla oli vuosien tauon jälkeen Kokkolan keskustassa Kokkolan Lucian kruunaus kirkossa. Kirkkoon en ennättänyt, mutta sain nuorimmaisen houkuteltua mukaan katsomaan kadun varteen ohi kulkevaa Luciaa.

Tällä Lucialla oli teknisemmät kynttilät ulkoillessa...

 

Lucia seurueineen matkasi kaupungin halki traktorikyydillä. Mukaan sai istahtaa kyytiin maksamalla...

 

Kadulla seurasi kulkuetta paljon ihmisiä. Isukin harteilla istui näköalapaikalla kenties tuleva Lucia...

 

En kiertänyt koko reittiä, missä Luciat kulkivat. Lopuksi he saapuivat kuitenkin Kauppatorin lavalle.

Tätä ennen hieman kauhuissani katselin pienten 2-5- vuotiaitten lasten touhua Luciaa odotellessa. Korkeahkon kivilavan reunalla oli pihasoihtuja ja vanhemmat antoivat pienokaistensa juoksennella siellä lavalla  ees ja taas ilman valvontaa...Aika hurjaa, mutta onneksi onnettomuuksilta tällä kertaa vältyttiin..

 

Luciat saapuivat lyhyelle käynnille lavalle. He lauloivat yhden laulun  tonttujen kanssa. Äänentoisto olisi ollut kova sana...

 

Lucioiden poistuttua kipitimme viereiselle kaupungintalolle. Siellä jaettiin lapsille kuumaa glögiä ja pipareita. Joulun tuoksut, mmm...

 

Rajaton joulukonsertti

 

Jo vuosi sitten unelmoimani joulukonsertti on nyt totta! Kävipä vielä niin ällistyttävän upeasti, että työnantajani  tarjosi ilmaisen  lipun tähän  konserttiin.

 

Konsertti oli Rajaton- yhtyeen joulukonsertti 2.12.2014 Kokkolan kirkossa. Kirkossa on istumapaikkoja 1200, mutta voipi olla, että istuttiin sen verran tiiviisti, että oli jopa tätä enemmänkin kuuntelijoita.

 

Tilaisuudessa oli kuvauskielto, joten kuvani tulevat esitteistä ja keikka-auton kyljestä:)

 

 

 

 

Rajaton esitti  joulun 16 laulua.  Ilta alkoi tutulla Sibeliuksen/Topeliuksen  "En etsi valtaa loistoa" -laululla, joka on itselleni näistä perinteisistä joululauluista yksi kolmen kärjessä. Pidän myös tarinasta laulun takana: Laululla oli erityisasema Sibeliuksen perheen jouluissa- laulun säesti aina rouva Aino Sibelius /os. Järnefelt).  

 

Rajaton- yhtye puolestaan on tunnettu a cappella- lauluistaan, jolloin säestyskin tulee laulaen...

 

Uudemmista lauluista pidin konsertissa lauluista "Aattoyö" ja erityisesti  "Seimen ääressä." Jälkimäisessä on upeat lempparirunoilijani Einari Vuorelan sanat Jussi Chydeniuksen säveltämänä. Essi Vuorela laulaa laulussa kauniin puhtaasti soolon ja muiden ryhmäläisten laulusäestys on todella kaunis. Erityisesti plussaa Chydeniuksen bassoäänistä!

 

Alla olevaa laulua kuunnellessa vieressä istunut kollegani liikuttui laulun sanoista kyyneliin. Jälkeenpäin huomasimme, että yksi hänen kasvoissaan olleista tikeistä oli tunteenpurkauksen yhteydessä suolaisista kyyneleistä  sulanut:)

 

 

Poikani, poikani, nuku, oi nuku.

Näetkö juhdatkin lepäävät hiljaa.

Lyhtyä tuo lempeää valoa seiniin.

Puhtain kasvoin sä muistutat liljaa.

Katsos, kun peitän sut tuoksuviin heiniin.

Poikani, poikani  nuku.

 

Enkelten parvet sinua suojaa.

Idän viisaat tähteäs palvoo.

 Taivaan joukot ylistää Luojaa.

Kedon paimenet seimelläs valvoo.

Poikani, poikani nuku, oi nuku.

 

Täällä on pimeää, täällä on tummaa.

Hyeenat kiertävät lammastarhaa.

Kuuntele ihmisten itkua kummaa.

Täällä he eksyy, täällä he harhaa.

Poikani, poikani, nuku.

 

Katsos, perhokin siipensä sulkee.

Tuuli pienoista pilveä ajaa.

Kuuhut kultavaunuilla kulkee.

Vartioi meitä ja matalaa majaa.

Poikani, poikani, nuku.

Poikani, poikani nuku, oi nuku.

 

 

 

Saimme kuulla useita tuttuja ja vieraampia lauluja. Carola Häggqvistin upea "Himlen i min famn" esitettiin alkuperäiskielellä ruotsiksi. Pidin siitä, että kirkon miljööseen soveltuvasti oli valittu hyvin rauhoittavia ja sanomaltaan sopivia kappaleita. Kokonaisuus oli upea!

 

Viimeinen laulu, "Enkelit", oli  uunituore, vasta kuukauden ikäinen. Tämän jälkeen tuli valtaisat aplodit. Yhden ylimääräisen kappaleen jälkeen kirkosta poistui paljon tyytyväisen oloisia ihmisiä. Varmaan yksi parhaista joululahjoista!

 

Laulajien äänet sointuivat ihailtavan puhtaasti ja kauniisti yhteen. Erityiskiitoksen ansaitsee myös valovastaava. Melko karu  kaupunginkirkkomme pukeutui valkean tiiliseinän ylle punaiseen, siniseen...Upeaa värileikkiä!

 

Pidin myös siitä, että laulajien esiintyminen oli rauhallista, vähäeleistä ja hyvin suunniteltua. Kun laulajat kääntyivät vuorollaan katsojiin selin, tuli hieno koruton vaikutelma. Samoin, kun osa kokoonpanosta seisoi kirkon edessä vastakkain. Erityispisteet tästä!

 

 

 

 

Adventtijuhla

Eilen vietimme koulussa adventtijuhlaa. Tällä kertaa ensimäistä kertaa eri koulussa kuin aikaisemmin. Koulumme on home-evakossa vanhalta koulultamme.

Hieman erilaiseltahan se tuntui.

 

Kollegani ovat onneksi taitavia. Aina odotan jännityksellä juhlan koittaessa, minkälaisia koristeita juhlatila on saanut ylleen...

 

Aloitimme tilaisuuden Tiellä ken vaeltaa-laululla. 5-6 luokan oppilaat säestivät mukanani. Hoosianna hoosianna kaikui juhlavasti ja laulu päättyi tamburiinien värinään.

 

Nyt sytytämme-laulu on lasten kestosuosikki, vaikka ensimmäisenä adventtina lauletaankin vain ensimmäinen säkeistö.

 

Nyt sytytämme kynttilän,

se liekkiin leimahtaa.

Me odotamme Jeesusta,

seimessä nukkuvaa.

 

 

Tämän kertainen adventtihartaus pohjautui äänitteeseen, josta tuli  pätkittäin joulun odotuksen tekstiä. Miesääni kertoi Joosefin ja Marian matkasta Beetlehemiin.

Tekstikappaleiden välissä laulettiin.

 

Uudempana lauluna mukana oli israelilaistaustainen Bim bam. Oppilaat pitävät tästä kovasti. Sanat jäävät helposti mieliin ja soitinryhmän soittimet loivat taustalla kellojen tuntua.

 

Bim bam biribiri bam.

Biribiri bim bam,

biri biri bam.

Kellot tarinoivat

 ja ne soivat yli koko maan.

Bim bam, biri bimbam

 biri bimbam

biri biri bam.

 

 

 

Adventti on joulun odottamisen aikaa. Adventtiaika on odottamista ja valmistautumista.

Tunnelma salissa oli aamuyhdeksältä kaunis, sähkövalot olivat sammuksissa. Kynttilät keraamisissa astioissa loivat valoa...

Pianonikin saa joka juhlaan ylleen juhla-asun.
Lauloimme juhlassa monta laulua. Tällä kertaa monta virttä.

 

 Tilaisuus päättyi lauluun Maa on niin kaunis, jonka jälkeen nuorisotyönohjaaja luki kanssamme Isä meidän-rukouksen ja tilaisuus päättyi Herran siunaukseen.

 

Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie. Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie.  Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointu säilyy vaan.  Enkelit ensin paimenille lauloi, sielusta sieluhun kaiku soi: Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.

 

Do they know it`s Christmas...

Vuosi 1984. Hyväntekeväisyysryhmä Band aid. Muistatteko?  Laulu Do thy know it`s Christmas...Alun alkujaan Bob Geldof perusti ryhmän keräämään rahaa  nälänhätää  lievittääkseen Etiopiassa. 

 

Etiopiassa nälänhätä oli pahimmillaan vuosina 1983-1985. Sen seurauksena Etiopian pohjoisosissa menehtyi noin 400000 ihmistä. Myös muissa Etiopian osissa menehtyi kymmeniä tuhansia ihmisiä. Nälänhädän suuri syy oli kuivuus.

Myöhemmin hyväntekeväisyysryhmä koottiin uudelleen myös vuosina 1989 sekä 2004. Live Aid -konserttien sarjalla on tähän saakka  kerätty jo yli 50  miljoonaa euroa!

Tämän vuotisen hankkeen puuhamiehenä on edelleen Bob Geldof. Hankeessa ovat mukana myös Adele, U2-yhtyeen keulahahmo Bon sekä One Direction-yhtye.  Kappale on Midge ren sekä Bob Geldofin kirjoittama. Sen on tuottanut Trevor Horn.

Uusimman keräyksen tuotto menee ebolan vastaiseen taisteluun Länsi-Afrikassa. Tähän mennessä ebola on surmannut jo yli 5000 ihmistä.  Hittisingle on juuri äänitetty uudelleen. Tällä vuoden 2014 versiolla laulavat mm. Bono, Ed Sheeran, One Direction, , Rita Ora, Sam Smith, Paloma Faith, Emeli Sandé sekä Chris Martin.

Julkkisten maailma on omansa lainen. Lähes joka kerta näihin hyväntekeväisyysnauhoituksiin on liittynyt kohuja. Niiltä ei vältytty tälläkään kertaa. Adele, jonka piti  olla mukana levytyksissä, loisti poissaolollaan h-hetkellä. Hänen edustajansa selitteli jälkikäteen poissaoloa Adelen halulla vaikuttaa ebolan taisteluun omalla henkilökohtaisella lahjoituksella...
 

It's Christmastime; there's no need to be afraid
At Christmastime, we let in light and we banish shade
And in our world of plenty we can spread a smile of joy
Throw your arms around the world at Christmastime

But say a prayer to pray for the other ones
At Christmastime
It's hard, but when you're having fun
There's a world outside your window
And it's a world of dread and fear
Where the only water flowing is the bitter sting of tears

And the Christmas bells that ring there
Are the clanging chimes of doom
Well tonight thank God it's them instead of you
And there won't be snow in Africa this Christmastime

The greatest gift they'll get this year is life
Oh, where nothing ever grows, no rain or rivers flow
Do they know it's Christmastime at all?

Here's to you, raise a glass for ev'ryone
Here's to them, underneath that burning sun
Do they know it's Christmastime at all?

Feed the world
Feed the world

Feed the world
Let them know it's Christmastime again
Feed the world
Let them know it's Christmastime again

 

 

Joulukalenterihyllyllä

Joulukalenterit jo mielessä.
Meidänkin perheessä niitä on vuosien mittaan nähty jos jonkinlaisia.




Kauppojen hyllyillä rakastan katsella erilaisia kalentereita. Tänä vuonna on silmiin vilahtanut ainakin Hello Kitty, Spiderman, Duudsonit, Legot, Muumit, Disneyt, Playmobilit....Myönnetään - kovin kaupallista...

Pidän myös joulukalenterijoulukorteista. Tapaan lähettää niitä muutamille ystävilleni joka vuosi. Niissä ainakin itseäni kiehtoo luukkujen pienuus:)

On tietysti olemassa myös eri säätiöiden  ja firmojen kalentereita. Omasta lapsuudestani  muistan partiolaisten kalenterit, joita joskus itsekin lapsena möin. Niissä on perinteiset kuvaluukut. Näyttääpä noita olevan edelleen myynnissä...




Tämä on ensimmäinen joulunalusaika, kun nuorimmaiseni ei enää halunnut lahjaksi Lego-kalenteria. Meillä onkin usean vuoden ajalta tallessa pikkutavaroita, joita on kuoriutunut kyseisen kalenterin luukusta...Mutta aika aikaansa kutakin!



Tänä vuonna "lapsukaiseni" toivoivat  Dumlen kalenterit. Ne odottavat jo hattuhyllyllä valmiina.




Monesti säälittää allergiset lapset, jotka eivät voi näitä kalenteri-ihanuuksia hankkia.
Törmäsin googlaillessani kivaan joulukalenterijuttuun - nimittäin maidottomiin joulukalenterikarkkeihin! Näyttävät olevan sekä pähkinättömiä, gluteenittomia, kananmunattomia että  maidottomia!

http://www.dammenberg.fi/product/62/maidottomat-joulukuviot-joulukalenteriin-12-kpl

(Kuvat  lainattu mainossivuilta).

Tuunattaisko joulu?

Netissä sattui  vastaan kiva sivu. Kyseessä on itse asiassa kilpailu, jossa etsitään jätemateriaalista  tuunattua jouluista tuotetta. Kisan idea liittyy marraskuussa 22.-30.11.2014 vietettävään  Euroopan jätteen vähentämisen viikkoon.

Tuunatusta askareesta tulee ottaa digikuva, joka lähetetään oheistietojen mukana kisaan mukaan.

Parhaat ideakuvat julkaistaan joulukuussa Itä-Suomen jäteneuvonnan sähköisessä joulukalenterissa. Pieni tuunattu palkintokin on jollekulle luvassa...




Monenmoista tuunattua on tullut vuosien varrella tehtyä etenkin koulun jouluaskarteluissa, mutta eipä noista ole liiemmin kuvia tullut otettua.

Yksi kuva sentään löytyi - viime joulun tiernapoikaprojektin yhteydessä työkaverin kanssa suunniteltiin knihdille jääkiekkokypärästä tällainen sotapäähine:) Kai tämä vähän jouluunkin siis liittyy...Idea minun, tuunaus kaverin! En tätä kisaan kuitenkaan lähetä, mutta ideoida ennättäisi vielä!

Tästä alapuolen osoiterivistä pääset kilpailusivulle:) Kisa päättyy 16.11..2014!

http://puhas.fi/p/fi/media/ajankohtaista/index.php?we_objectID=2405

Pyhäinpäivänä

Pyhäinpäivä on minulle rauhoittumista.
Edellä menneiden muistelua. Kaipuuta.
 Ikävää, jonka on oppinut hyväksymään,
muttei halua unohtaa. Kynttilän valoa.




Alla oleva runo pukee sanoiksi tämän marraskuun ensimmäisen päivän.

Runon "äitivainaa" istuu mielessäni rakkaaksi mummokseni, jonka kanssa vietin ensimmäiset vuoteni maatalossa.  Kesäaamut, kun saattelimme lehmät yhdessä niitylle, talvi-illat, kun hämärässä kuljimme pihan poikki navetalle...Tuo runon toinen säkeistö - se on kuin lapsuuteni kesäaamu... 

  

Syystuuli liehtoo nurkissa,
kun tinaat, Lindblad, kannuja.
Kun ikkunastasi katselet
näet: ruohonkorret kuloiset
pihalla taipuvat maata vasten.
On aika henkien autuasten.
On sielujen päivä. Marraskuu.
Hämärä tupaasi laskeutuu.
Jäät katselemaan ja keskityt.
Jotakin, Lindblad, muistat nyt.

On juuri näkökentässäsi
utuinen, kuulas naisen käsi.
Se kantaa kiulua. Navettaan
joku leijaa yli pihamaan.
Nyt askelen näet kiirehtivän,
nyt näet huivin himmeän,
nyt sumun seassa hameen harmaan
sinä tunnet äitivainajan armaan.

Ja niinpä, Lindblad, marraskuussa
kuhankeittäjä laulaa pihasi puussa
ja ryytimaassasi kukkivat
satakaunot, mintut, resedat,
on ruoho liian vihreää,
mehiläisiä lentää vilistää,
koko päivä huokuu suvea,
on liian kaunis maailma.

Ja juosten, hyppien, huutaen
tavoitat äitisi suloisen.
Ja sinua, lapsivainajaa,
hymyillen äitisi taluttaa.
Hän nauraa kanssasi ihanasti
kun menette lehmitarhaan asti.

Ei muuta sitten. Hämärässä
nyt istut tuvassa, Lindblad, tässä.
 -P. Mustapää: Commemoratio Animarum-

Tänään en  ennätä hautausmaalle rakkailleni kynttilää viemään. Hyvin poikkeuksellista. Mutta matka on pitkä.



Sytytin jo aamusta pihamaalle kymmenkunta lyhtyä. Piha oli kuurainen. Aurinko paistoi lyhtyjä sytytellessäni. Oli aivan hiljaista.


Toiseen kuvaan lisäsin  pellon laidasta keräämäni kaurakimpun. Kekri kuuluu maaseudun tytön lapsuuteen myös...

 

"Hän nauraa kanssasi ihanasti
kun menette lehmitarhaan asti."

Muistot- ne lämmittää!

Edullinen lahjavinkki

Olen niin iloissani omista ekoista lahjahankinnoistani, että haluan jakaa linkin muillekin!
Vielä ennättää reippaan parin päivän ajan toteuttamaan edullisesti kivan joululahjan! Tämä ei ole maksettu mainos, vaan ihan oma  tyytyväisyys puhuu puolestaan .

Oma lahjabudjettini on tänä jouluna tavallista tiukempi. Joulun jälkeen on luvassa isohko reissu, johon tänä vuonna perheen kanssa panostamme. Silti läheisiä haluaa jotenkin muistaa!

Kyseessä on canvas-taulut, joissa löytyi googlailemalla kiva tarjous.

Itseasiassa tilasin jo elokuussa yhden taulun. Se oli eri firmasta, mutta silloin reippaassa tarjouksessa sielläkin. En enää muista mistä firmasta tilaus silloin  oli. Joka tapauksessa postipoika toi silloin tilauksen kotipihaani asti ilman erillisiä postimaksuja.

Appivanhemmat tulevat saamaan  seinänsä somistukseksi  todella ison ja näyttävän  taulun, jonka kuvasin kauniina elokuisena iltapäivänä  valkealla laiturilla heidän kultahääpäivänään  meren rannalla. Morsiamella oli alkuperäistä hääkimppua jäljittelevä kukkakimppu käsissä ja yli 80-vuotias pariskunta hymyili kuvassa niin onnellisena...

Tuosta ensimmäisestä tilauksesta hurmaantuneena oivalsin, että voisin muitakin muistaa tauluilla.
Intouduin tilaamaan kaikkiaan 5 canvas-taulua (joista tosin 2 löytää joulun jälkeen paikkansa omilla seinilläni...).

Vanhempani  (ja minun  oma perheeni) saavat lahjaksi taulun, jossa kaksi poikaani on kuvattua syyskuussa, kun  vehreä omenapuu taustalla oli täynnä meheviä omenia. Kuvanottopäivänä vietimme vanhemman poikani valmistujaisjuhlaa.  Työn ja tuskan sekä tuhannen mairittelun jälkeen sai pojat poseeraamaan äidilleen. Räiskin reilut  paikymmentä kuvaa. Suurin osa otoksista on tosi onnistuneita, mitä nyt jokusessa 12-vuotias keksi pistää silmänsä kieroon  tai 19-vuotias kätensä  esittämään luolaihmisasentoa...Tilaamassani taulussa pojat katsovat toisiinsa ja ovat kovin onnellisen näköisiä.

Veljen vaimo saa lahjaksi kuvan 2-vuotiaista kaksostyttäristään. Tämä oli ehdottomasti haastavin kuvaussessio. Kun on kaksi nuorta kuvattavaa, niin toinen ennätti  aina katsoa  väärään suuntaan, jos toinen katsoikin kohti kameraa. Tai toinen pomppasi kyydistä juuri kun toinen asettui hyvin. Mutta onnistuin lopulta! Kuva on otettu samaisen omenapuun edustalla, tosin jo  reilua kuukautta aikaisemmin. Toinen tytöistä istuu polkutraktorin ohjaksissa, toinen tyttö on traktorin peräkärryn kyydissä jalat pötköllä. Aivan hurmaavia ilmeitä!

Viimeinen kuvataulu on omistettu sisarelleni (mutta en voinut vastustaa kiusausta hankkia samanlaista taulua myös itselleni).  Tämä kuva on minulle rakas. Luulen, ettei 3 vuotta nuorempi sisareni edes muista kuvan olemassaoloa. Se tulee olemaan hänelle todellinen yllätys! Kyseessä on oman lapsuusperheeni kuva -ainut kuva muuten meidän nelihenkisestä perheestä, joka on otettu lapsuudessani.  Kuva oli selvästi heikompilaatuisempi kuin nykykameralla otetut, mutta onnistuin  saamaan siitäkin tarpeeksi terävän tilaukseen...

Kuvauksesta on jo 41 vuotta. Muistan kuvaustilanteen selkeästi, vaikka olin vain 6-vuotias. Enoni tuli ensimmäistä kertaa perheemme kotiin vierailulle. Hän asui kaukana, enkä ollut nähnyt häntä kuin kerran aikaisemmin. Enolla oli kamera ja hän ehdotti, että pitäisi ottaa perhekuva. Ehkä hän halusi näyttää sitä vaimolleen, joka ei ollut matkalla mukana. Kuvassa minä istun isäni sylissä. Isä katsoo minuun lämpöisesti. Sisareni istuu leveä virne kasvoillaan äidin sylissä. Sisarella on hieno punainen käsilaukku kuvassa. Hyllyllä on enolta lahjaksi saadut kuutiopalapelipalikat. Seinällä  korkeuksissa on veivattava puhelin. Muistan vielä, että puhelinnumeromme oli 19:) Tunnelma kuvassa  on lämmin.


Toimituksessa meni  8 päivää viikonloput mukaan lukien. Tilauksesta seuraavana päivänä sähköpostiini ilmestyi tieto, että tauluni on tehty ja valmiina matkaan.

Taulut lähetettiin mitä ilmeisemmin ulkomailta (maa ei selvinnyt mistään tuotetiedoista, mutta mukana ollut lähetyskoodi oli englanninkielinen ja sieltä löytyi tieto, että tuotteet olivat saapuneet Suomeen 5 päivän kuluttua tilauksesta. Tänään  hain ne sitten postista. DHL:n matkassa olivat sinne saapuneet.

Omat tilaamani taulut olivat kokoa 40 x 30, ja koko oli mielestäni  jo  näyttävä. Halvemmallakin olisi selvinnyt - mitä oikeasti saa hintaan 3,90...

Tuotteisiin sai tilata samalta sivulta kiinnitysvermeet lisähintaan. Tilasin ne, mutta ehkä helpommat kiinnittimet olisi saanut askarteluliikkeestä. Isännän kanssa naulasimme kiinnittimet vähän eri tavoin kuin alkuperäisohjeessa, mutta väliäkös sillä - kyllä taulut seinille löytävät!

Jos innostuit, toimi nopsaan, sillä tarjous on tosiaan voimassa vain pari päivää enää! Tässä vielä kopio Photoboxin sivuilta taulujen hinnoista kiinnostuneille:

Koko	Hinta	Alennushinta
30 x 20 cm	19,95 €	3,90 €
40 x 30 cm	29,95 €	9,90 €
40 x 40 cm	39,95 €	12,90 €
61 x 30 cm	44,95 €	15,90 €
75 x 50 cm	69,95 €	25,90 €

Haaveilen joulutoreista, osa V, Tallinna

Tämän haaveilun viidennessä osassa (kuvat lainattu nettisivuilta)  matkataan vähän lähemmäksi -Tallinnaan!

Tallinnan Raatihuoneenaukion satumaiset joulumarkkinat ovat avoinna 21.11.2014 - 08.01.2015 klo. 10:00 - 19:00. Tallinnahan on vanha Hansa-kaupunki ja markkinat noudattavat saksalaistyyppisten joulumarkkinoiden perinteitä.

Tallinnan joulumarkkinat ovat  läheisyytensä vuoksi enemmän kuin helposti koettavissa. Näillä markkinoilla voi nähdä joulupukinkin poroineen...

Torin sydämessä on Viron tärkein joulukuusi. Sitä ympäröivät joulumökit auringonsäteinä. Ensimmäinen pulska joulupuu on muuten tuotu torille jo vuonna 1441 Mustapäiden veljeskunnan miesten toimesta! Tähän vuonna 1399 perustettuun kiltaan kuului pääasiassa naimattomia kauppiaita, jotka eivät vielä päässeet osallistumaan arvokkaimpana pidettyyn Suurkiltaan. Nämä hilpeät nuoret miehet järjestivät usein huvituksia kaupungille. Kerrotaan, että tuo joulupuu oli kaikkien aikojen ensimmäinen kaupunginjoulukuusi koko Euroopassa!


Viikonloppuisin  ja juhlapäivisin matkaajia hellitään myös kulttuuriohjelmistolla. Esiintymässä voi nähdä eri maakuntien tanssi- ja lauluryhmiä sekä kuoroja.





Koska Tallinnan venäläisväestö juhlii joulua erityisesti Loppiaisena, tarkoittaa tämä sitä, että tori on auki myös uuden vuoden alussa.

Torilla on tarjolla yli 60 kojua. Myynnissä on virolaisia käsityöläisten tuotteita, kuten pipoja, koreja ja huopatossuja. Lisäksi löytyy käsintehtyjä kynttilöitä sekä kransseja, jouluruokia  (verimakkaroista hapankaaliin - hmm...) ja -juomia.    Lapsille on tarjolla katseltavaksi ja syötettäväksi  jäniksiä, karitsoja, vuohia, hanhia ja poneja, joilla saattaa päästä ajelullekin.

Torin itälaidan torilla on jouluohjelmaa to-pe klo 17-19 ja la-su klo 12-14. Leppoisasti sujuu jouluisten ohjelmien seuraaminen, kun kirpeässä pakkasillassa siemailee mukavasti lämmittävää jouluglögiä , kuumaa juomaa (= hõõgveiniä) tai hieman eksoottisempaa appelsiinipunssia.



Jos joululahjoja haluaa kotiintuomisiksi muualtakin kuin torilta, voi  kierrellä Rotermannin kauppakorttelissa. Siellä on vuodesta 2010 lähtien järjestetty Rotermannin joulutori, jossa  on  tarjolla lähinnä käsityöläisten tuotteita.


Torin hienouksina mainittakoon lumiveistokset, jotka valaistaan. Tiesittekö muuten, että vuonna 2009 brittiläinen The Times-lehti valitsi Tallinnan Vanhankaupungin Joulutorin yhdeksi Euroopan parhaista joulutoreista.



Ja sitten videoon...

Haaveilen joulutoreista, osa IV, Berliini

Ja nytpäs pääsette virtuaalimatkalle Berliiniin.
(Kuvat lainattu eri sivustoilta netistä)

Joulumarkkinoita sydämensä kyllyydestä etsivälle Berliini on todellinen keidas. Kaupungista löytyy kymmeniä joulumarkkinoita.

Berliinin suurin ja kuuluisin joulumarkkinapaikka sijaitsee Breitscheidplatzilla,  aivan keisari Wilhemin muistokirkon vieressä. Joulutori on avoinna kirkon raunioiden vieressä -itse kirkko joutui pommituksen kohteeksi toisen maailmansodan aikana.

Tällä joulutorilla on tarjolla  170 myyntikojua.  Valikoimista löytyy  joulukoristeita, leluja, paikallisia herkkuja, puuveistoksia, vaatteita,  koruja, ja taidekäsitöitä. Jos kylmä hiipii luihin ja ytimiin, voi sitä koettaa karkottaa  nauttimalla kuumaa kaakaota, glögiä tai punssia.



Erityisesti lapsenmielisyyttäni ( ja tietysti ammattikasvattajan roolissa ja myös äitinä) haluaisin piipahtaa pikkuväen raatihuoneella Rotes Rathausin  edustalla. Pikkuisille markkinakävijöille on  tarjolla poniratsastusta ja kieppumista historiallisessa karusellissa. Berliinissä joulumarkkinoilla voi huvitella myös luistellen. Lainahokkareilla pääsee kiertämään Neptunbrunnen-suihkulähdettä kiertävää rataa. Äänimerkin kajahdettua kaikki luistelijat vaihtavat kuin taika-iskusta samanaikaisesti suuntaa. Jos luistamisen jalo taito on vielä hakusassa, on mahdollisuus lainata pingviinikelkkoja huterille jaloille tueksi.:)



Spandaun joulumarkkinat  lienevät yhdet  perinteisimmistä ja suurimmista. Spandau tosin sijaitsee hieman Berliinin ulkopuolella. Torilla on jopa nelisensataa  kojua viikonloppuisin, arkipäivinä vähän vähemmän! Tarjolla on päivittäin musiikkiesityksiä ja keskiviikkoisin on teemana perhepäivä. Kauniita jouluvaloja, valtaisa joulukuusi, karamelleja ja leivonnaisia...




 Opernpalais- ja Gendarmenmarktin joulutoreihin voi tutustua myös  oppaan kanssa! Opastuksessa tarjoillaan tietoa  ennen kristinuskoa vallinneista myyteistä, kristillisestä joulunvietosta sekä  joulun kaupallistumisesta. Olisipa mielenkiintoista!

Sophienstraßella paikalliset käsityöläiset ja ympäristöjärjestöt kaupittelevat myssyjä, villapaitoja ja laukkuja.  Nämä ovat erityisesti ekoilijoiden markkinat, bratwurstitkin ovat luomutavaraa.
Mieskuoron laulellessa vanhoja joulusävelmiä, maistuu ehkä glühweinmukillinen...














Vielä mainittakoon  Charlottenburgin linnan  joulumarkkinat. Sieltä voi löytää erityisesti kynttilöitä, astioita, koruja tai koristeita. Kovin houkuttelevilta kuulostaa lebkuchenit, värikkäästi koristellut piparit, joihin on pursoteltu sulosanomaisia tekstejä. Näit tavataan antaa lahjoiksi rakkaimmille ja lapsille.
 
 

Ja sitten vilkaisu videoon!

 

 

 

 

 

 

Haaveilen joulutoreista, osa III Wien

Edellinen joulutoripäivitys kuljetti meidät Bratislavaan. Tällä kertaa matkaamme hyvin lähelle sitä, naapurimaahan.

Wienin kaupungintalon kupeessa järjestetään suurin ja ehkä  tunnetuin joulutori. Koko puisto on täynnä joulukoristeita. Valtaisasta määrästä kojuja voi ostaa monenlaista koristeista tai leluista paahdettuihin manteleihin. Lapsille on avoinna myös  satutalo ja poniratsastusta. Paikalla on lisäksi oma postitoimisto, joka on avoinna vain joulun aikaan. Joulukortteihin saa toimistosta oman leimankin.

Schönbrunnin torin  (23.11. – 26.12.2013) valikoima on eleganttia ja hieman kalliimpaa, mutta laadultaan erinomaista käsityötä. Karlsplatzista (22.11. – 23.12.2013) löytyy boheemeja käsitöitä. Osa tuotteista on kalliimpia, mutta laadukkaita. Tarjolla on muun muassa upeita hopeatöitä ja puuveistoksia.




Voitteko kuvitella kuumien kastanjoiden, punssin ja höyryävän Gluchweinin (kuumennettu, maustettu viini) tuoksun pimeässä talvi-illassa ihmisten parveillessa pienten markkinakojujen ympärillä!




Itävallan pääkaupungissa, Wienissä, panostetaan joulutunnelmaan  valtaisasti. Christkindlmarkt on yksi Euroopan tunnetuimmista joulutoreista, joka on avoinna  raatihuoneen torilla marraskuun lopusta aina joulupäivään saakka.



 Tämän joulutorin historia on lähtöisin  jo vuodesta 1296, tällöin  keisari  Albrecht I antoi kansalaisille oikeuden järjestää "Dezembermarkt" (Joulukuumarkkinat). Itse markkinat on järjestetty raatihuoneen  torilla  kuitenkin vasta vuodesta 1975. Torilla on vuosittain 140 myyntikojua ja peräti 3 miljoonaa vierailijaa! Noin 500000 kävijää on ulkomaanturisteja...



Raatihuoneen korkeissa ikkunoissa on esillä  joulukalenteri, jonka luukuista avautuvat taideteokset myydään huutokaupalla hyväntekeväisyyden hyväksi joulun jälkeen. Kaupungintalolla alakerrassa on avoinna työpajoja lapsille jouluaskartelun ja keksien leipomisen merkeissä. Kaupungintalon puistikon poluille  jäädytettävät luisteluradat ovat nekin mieleen jäävä kokemus.

Markkinoiden viralliset nettisivut löytyvät osoitteesta www.christkindlmarkt.at  ja sieltä voi tutustua myyntikojuihin ja toriohjelmaan.

Ring- kadulla ja raatihuoneenaukiolla  on satoja pieniä myyntikojuja juhlavalaistuksessa.  Kojuista voi löytää vaikkapa. rakkausviesteillä koristeltuja pipareita (haluaa sellaisen!), käsintehtyjä lasisia joulupalloja, glühweinia, kotitekoisia viinejä  sekä perinteisiä jouluseimiä.

Eri hyväntekeväisyysjärjestöt kaupittelevat  lämpöisiä hehkuviinejä ja punssia hieman alle kolmen euron hintaan/mukillinen.Lisäksi mukista peritään pantti, jonka saa takaisin mukin palauttaessaan! Kätevää...



Yksi itävaltalaisten tärkeistä  jouluperinteistä on pöydällä pidettävä  joulukranssi. Kranssissa on neljä kynttilää. Kynttilät sytytetään jokaisena adventtina yksi kerrallaan. Kaupungin perinteikkäämmällä Freyungin joulutorilla voi seurata joulukranssin valmistusta.

Aitoa wieniläistä joulutunnelmaa voi  löytää  myös  Spittelbergin joulutorilta. Tarjolla on kulkeville sekä  taidetta että käsitöitä.   Taidetta kaupittelevat usein  nuoret, omaperäiset taiteilijat ja tunnelma biedermayer -tyyliä edustavilla perintökortteleiden kujilla on aivan omaa luokkaansa.

Keskustan läheisyydestä mainittakoon vielä Belvederen linna puutarhan joulutori sekä Kaarlen aukion joulutori, josta löytyy myös ihastuttava elävä seimi.



Joulutorien lisäksi Wienin jouluvalot ovat näkemisen arvoiset!



Ja ei kun tunnelmoimaan...