Uutta vuotta vastaanottamassa

☆ ☆ ¸. • * ♥ * • ¸. Hyvää uutta vuotta 2013 ¸. • * ♥ *
☆ ☆ ¸. • * ♥ * • ¸. Hyvää uutta vuotta 2013 ¸. • * ♥ * • ¸. ☆ ☆

☆ ¸. • * ¨ * • ¸. ☆ ¸. • * ¨ *• ¸. ☆ ¸. • * ¨ * • ¸. ☆
☆ ¸. • * ♥ * • ¸. Hyvää uutta vuotta 2013 ¸. • * ♥ * • ¸. ☆
☆ ¸. • * ¨ * • ¸. ☆ ¸. • * ¨ *• ¸. ☆ ¸. • * ¨ * • ¸. ☆

Jouluaaton jälkeen ei ole tullut kirjoiteltua...Ensinnäkin tietokone hyytyi ja toisekseen perhe on sairastellut kuumetta ja flunssaa.

Joulua on kuitenkin vietetty jouluisin tavoin. Aattoillan oli melkoista huisketta, kun miehen suku oli joulua meillä vastaanottamassa. Joulupukkikin käväisi. Tonttusia oli talon täydeltä ihan omasta takaa- tässä alla suvun nuorimat tonttutyttöset:) Olihan ihanaa pidellä tonttusia koko illan sylissä:)))

Ja se glögikakku, josta glögikuorrutus sattuneista syistä puuttui -se oli oikein kysyttyä:))) Naurujen kera sitä maisteltiin, etenkin kun joku kysyi ohjetta:))) Kuvailin jotain sen  tapaista, että "Tee kuorrutus. Totea sen valuneen ulos jääkaapista. Pese lattia. Tee uusi kuorrutus. Tunnin päästä tarkista tilanne. Totea keittiön lattian olevan glögitahmaa täynnä. Pese lattia..."

Uutta vuotta otetaan täällä vastaan ihan kotosalla. Isäntä on edelleen kuumeessa, isompi poika kaupungilla. Lähtiessään huuteli ovensuusta "Nähdään ensi vuonna!"
Pienempi touhuaa naapurin pojan kanssa. Lupasin heille hetken päästä pöydän täydeltä uuden vuoden herkkuja:)

Tässä teille kaikille lukijoille kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvät toivotukset uudelle vuodelle 2013!

 

Aaton alkuiltana...

Pirtti on jo pesty puhtoinen, piha valkoluminen...Vai miten se laulu menikään...

Joo-o! Jotta tähän on päästy, piti muutama homma tehdä vähän pitemmän kautta:/

Eilisiltana ryhdyin vääntämään aattoillan kahvipöytään meillä perinteisesti kuuluvaa glögikakkua. Turha kai mainitakaan, että leipomus on aina ennen onnistunut... Kun isäntä palaili iltayhdeltätoista maissa  töistä kotiin, kuului keittiön korvilta huudahdus "Mitä  tuolta jääkaapista valuu?! " Pikainen kiito paikalle ja toteamus "Irtopohjavuoka vuotaa..."Glögigakun kaunis punainen päällynen oli kuorruttanut vastapestyn lattian...Ei muuta kuin moppaamaan.

Ja uudestaan hommiin...Onneksi aineksia oli vielä jäljellä. Tarkistelin vuokaa sen mitä sitä pystyi leipomus sisällään tarkistelemaan. Uusi hyydyke kakun pinnalle. "Neljän tunnin päästä pitäisi olla valmista..." Kun poika palasi yömyöhällä kotiin, kuului keittiöstä tutunkuuluinen huudahdus "Mitä tänne lattialle on valunut? Jee, uudet, punaistakin punaisemmat töhnät lattialla! Liivatteetkin oli jo loppuneet, joten ei enää kolmatta glögikuorrutusta! Tänään koristelin kakun suosista tomusokerilla ja suklaahippusilla.Toivotaan, että maistuu, ihan kaunis siitä lopulta tuli! Ties minkä uuden hittireseptin kehitin:)


Varhain aamulla isä soitti ja kyseli, onko äidin kännykkää näkynyt- oli siis hukassa...Eipä muuta kuin pikavauhtia sängystä ylös, vaatteet niskaan, ja kännykän etsintään. Lopulta löysin sen autoni lattiatilasta...Oli näämmä tippunut eilisen ajelureissun tuoksinassa. Vanhempani huruuttelivat sitä tyytyväisinä hakemaan.

Kun kännykkä oli onnellisesti palautettu omistajilleen, ajattelin pikaisesti puunata vielä  veskin lavuaarin tiptop-kuntoon. Kaikki 18 vuotta, mitkä tässä talossa on asuttu, on allas  toimittanut tehtävänsä moitteettomasti. Päätti tehdä sitten juuri aattona kerrasta  topin: putkessa oli tukos, joka ei lähtenyt mihinkään millään viemärinaukaisunesteillä:/ Ei muuta kuin isäntä aukaisemaan putkia. Sitä ennen oli tyhjennettävä allaskaapin tavarat... No, parin tunnin pähkäilemisen jälkeen lavuaari saatiin
sitten kuntoon.

Loppupäivä on sujunut leppoisammissa merkeissä. Käytiin miehen ja nuorimmaisen kanssa miehen sukujen haudoilla. Lunta pyrytti kovasti. Hyvin kaunis, jouluinen sää.






Isompi poika lämmitteli puusaunaa sillä välin. Löylyt olivat lämpöiset. Nuorimmainen kävi löylyistä kolme kertaa hyppimässä hankeen. Olisi ollut hauska kuvauskohde vaikka MTV3:n loppukevennykseen:))

 

Parin tunnin päästä tulee miehen suku ja joulupukki. Niitä odotellessa...Hyvää joulua!

Aatonattona

Juice Leskisen Jouluvirren sanoin:

Joulunkellot mäikää,
radiossa soittaa Tauno Äikää.
Se ihmismielen herkistää.

Jouluntähdet tuikkii,
joulukuusivarkaat pakoon luikkii.
Vaan kuuset myymättä ei jää.

Joulumieltä kootaan,
joulupatoihin ja postilootaan.
Ja kuolleet loistaa kynttilöin.

Talvipäivän seisaus,
eetterissä sietämätön veisaus
möykäten jatkuu päivin öin.

On luvassa lunta,
tavaratalossa taivasten valtakunta.
Vielä viikon päästä korvat soi.

On kuvassa lunta,
jokainen karhu ei tarvitse talviunta,
meitä ne kun vartioi.

Tilhet pihlajoissa, niin,
Find More lyrics at www.sweetslyrics.com
ja ylensyöneet sairaaloissa.
Se ihmismielen rauhoittaa.

Lämpöänsä valaa,
yöhön joulusauna kun se palaa.
Taas ambulanssit töitä saa.

On luvassa lunta,
tavaratalossa taivasten valtakunta.
Vielä viikon päästä korvat soi.

On tuvassa lunta,
jokainen karhu ei tarvitse talviunta,
meitä ne kun vartioi.

Stressi päälle pakkaa,
äijä hakkaa lapsia ja akkaa,
kun mennä ei voi kapakkaan.

Puuro pohjaan kiehuu,
tuhat sotaa maailmalla riehuu.
Näin syntymistä juhlitaan.

Tuo laulu soi auton radiossa, kun vanhempieni ja nuorimmaiseni kanssa matkasimme tänään hautausmaakierrokselle. "Ja kuolleet loistaa kynttilöin..." Koskettavaa... Olin luvannut matkan vanhemmilleni jo kauan sitten. Se oli heille odotettu käynti, he muuttivat reilu vuosi sitten kotipaikkakunnaltaan pois.

Kävimme Evijärven ja Lappajärven hautausmailla. Sitä ennen kävimme paikallisessa kaupassa ostamassa paikkakunnan joululehden. Se on meillä jokavuotinen perinne. Samalla tapasimme entisen naapurimme. Tapaaminen oli liikuttava. Naapuri kertoi ikävöineensä erityisesti kesällä vanhempiani niin kovasti, että purskahti välillä pihamaallaan itkuun:/ "Ne uudet naapurit kun vain kävelevät siinä pihassa, eivät edes tervehdi." Koskettavinta oli kuitenkin, että tuo vanha nainen -mummoni pikkuserkku - muistuttaa päivä päivältä yhä enemmän mummoani ulkomuodoltaan. Olisin voinut tuijottaa häntä vaikka kuinka kauan...Tuntui, että sain aivan joulutervehdyksen häneltä mummoni muodossa...Mummoni kuoli jo 23 vuotta sitten. Kasvomuisti ei kuitenkaan näköjään katoa mielestä. Hämmentävää, mutta samalla koskettavaa...

Hautausmaareissu oli kylmä. Pahimmillaan pakkasta oli -26. Niin kylmä, että kynttilän pystyi hädin tuskin sytyttämään. Hautausmaallakin näimme tuttuja. Oli ihanaa vaihdella kuulumisia. Suurin osa paikkakunnan ihmisistä, joita enää tunnen, on jo vanhuksia.

Vanhempani halusivat pikaisesti käydä vielä parissa talossa viemässä joulutervehdyksen. Heidät otettiin vastaan lämmöllä. Isä totesi autoon palatessaan "En tajunnutkaan, että naapurit välittävät näin paljon. Kesän korvilla luvattiin palailla uudestaan...

Päätimme kierroksen Lappajärven kauniille hautausmaalle. On aina koskettavaa käydä isoisän sankarihaudalla. Sytytin kynttilän myös isoisän pikkuveljen haudalle. Hänen kohtalonaan oli kadota sodassa. Silti muistona on hautakivi...Ajatuksella hänelle, missä lieneekään...

Päivän matka oli lämmin, koskettava. sain siitä joulun tunnun! Tällä kertaa kamera ei ollut mukana,sanat puhukoon puolestaan.

Joulusiivoja

Hohhoijaa,
joulusiivouksia tässä on puskettu pitkin päivää. Kyllä tämä ihan työstä käy!Imurikin teki vielä lopulta tenän,kun oli keittiö enää jäljellä. joten jätän suosiolla huomiseen loput...

Kaappeja siivotessa tuli vastaan hauska jouluinen teksti:

Elämäsi jakaanntuu neljään osaan:
1. Uskot joulupukkiin (lapsi)
2. Et usko joulupukkiin (nuori)
3. Olet joulupukki (isä)
4. Näytät joulupukilta (vaari)


Ihanaa, kun on kunnon pakkassäät ja pystyi tuulettamaan vuodevaatteet ja matot raikkaiksi.


Aamulla käytiin jo ostamassa jouluruoat. Kaupassa riitti tungosta. Hienoa, kun sekin homma on nyt jo hoidettu.


Kuusi on autotallissa lämpiämässä, aamulla otamme sen sisään ja koristelemme.

Huomisen päivän vietän vanhempieni kanssa. Aikomuksena on käydä synnyinseuduilla sukuhaudoilla...


Tässä vielä pari kuvaa tonttusista joulun alla...

 

Joulun juhlintaa

Viikon kolme koulun joulujuhaa on sitten onnekkaasti takana!

Suoraan sanottuna viikko on ollut enemmän kuin kiireinen...

 

Tässä tunnelmia eilisillan joulujuhlasta, joka oli oman poikani alakoulun juhla...

 

Ruotsinkielisissä kouluissa Lucia kulkueineen ilmaantuu yleensä  valoksi joulujuhlissakin. Niin tälläkin kertaa. Koulun perinteenä on, että oppilaat äänestävät Lucian 6. luokan tyttöjen keskuudesta. Aidot kynttilät väenpaljoudessa tuo aina oman jännityksen...

 

 

Perinteisesti juhlan alkuosassa on aina myös jouluevankeliumi näyteltynä. Sitä on  vuosi toisensa jälkeen ihana herkistyä katsomaan.

 

Kyläkoulullamme on perinteisesti vahva musiikkiosaaminen, niin tänä vuonnakin.  Oppilaskuoro lauloi useamman laulun ja isäksi kuultiin useita sooloesityksiä. Tällä kertaa pääsin itsekin kuulemaan oman poikani "Varpunen jouluaamuna-"esityksen.

 

Pojalla oli tänä vuonna myös päärooli joulunäytelmässä. Poika esitti joulupukkia,jonka tontut intaantuivat maistelemaan "partadynamiittia.":)))

 

 

Ohjelmalehtisessä luki, että tänä vuonna juhlassa on myös yllätysvieras! Vähänkö oppilaita jännitti, kuka hän olisi... Kuinka ollakaan; Idols-kisassa kolmanneksi tänä vuonna sijoittunut Torsten Borg astui lavalle!

 

Torsten on kyläkoulumme entinen oppilas, isomman lapseni luokkakaveri niiltä ajoilta. Hän kertoi omista joulujuhlamuistoistaan; kuinka hienoa ja merkittävää oli päästä jo alaluokilla esiintymään juhliin. Juupa juu, taisi poika laulaa aika monena vuonna soolo-osuuksia:) Taas kerran ajattelin mielessäni, kuinka tärkeässä roolissa koulu onkaan ilmaisukasvatuksessa! Rehtorilla taisi olla lähes kyynel silmännurkassa, kun Torsten omisti hänelle toisen laulamistaan kappaleista;  Hallelujah. Yleisökin oli oikein vaikuttunut nuoren miehen puheesta ja muisteluista  paikallisella murteella...

 

Väliajalla Torsten jakeli nimmareita kuvakorttien taakse-. Poikani hehkutti vielä kotimatkalla "Ajatella, mun korttiin se kirjoitti mun etunimenkin, vaikken mä edes sanonut nimeäni!"

 

 

Tämän päivän ohjelmassa oli  vielä joulukirkko omassa koulussani jo aamukahdeksalta. Toimin kirkossa kanttorina, mikä tuo aina hieman ylimääräistä  sähinää omaan joulukirkkoon. Pappi piti hienon puheen joulun lahjasta. Kirkon kuusen kätköistä hän "löysi" punaisella joulurusetilla kiedotun käärön, jossa oli Taivaan isän joululahja meille; Joh.3:16.

 

 

Tiernapojat liikkeellä

 

Onhan kiireinen viikko! Kolme peräkkäistä iltaa kuluu tällä viikolla  perinteisten joulujuhlien parissa! Kaksi omaan työhön kuuluvaa on jo onnellisesti  takana päin, illalla on vielä nuorimmaisen koulun joulujuhla...

 

Eilen fiilistelin kahden näytöksen verran Tiernapoika-esitysten  parissa. Opelle meinasi tulla melkoinen kiire, jotta ennätettiin hioa esityskuntoon kaikkien rooliosat. Mutta onnistuihan se!

 

Perinteisen neljän tiernan lisäksi valjastin touhuun mukaan koko oppilasryhmän: kolme poikaa säestämään rytmisoittimilla (djembe-rumpu, tamburiini ja marakassi...) sekä tyttöporukka laulamaan mukana esitykseen kuuluvia yhteislauluja. Näin hommaa oli helpompi harjoituttaa musatunneilla, kun kaikilla oli oma osuus...

 

Lasten into onnistuneiden esitysten jälkeen oli sanoin kuvaamaton! Lisää tällaisia projekteja pitäisi ideoida:)

 

Alla muutama fiilistelykuva varustuksista. Tuli aivan omat lapsuuden tiernakiertueet mieleen:):

 

 

 

Piparin tuoksua:)))

Poikaseni intoutuivat leipomaan. Annoin vapaat kädet...
Kaulinta ja muotteja etsiessä hyräiltiin joulutunnelman valtaamina  laulua
"Piparin tuoksua, kiirettä, juoksua -siinäkö joulu on..!

Lähdin ulkosalle pienelle kävelylle ja vannotin, että piparit ei sitten saa unohtua uuniin...
"Eipä tietenkään!" Ne kuuluisat viimeiset sanat:/

, "Piparin tuoksua, kiirettä, juoksua..."

Kun palasin takaisin, isompi juoksi naurussa suin  ovelle vastaan.
"Arvaa miten kävi ensimmäiselle pellille...!"

Liesituulettimen ulvonta kuului ovensuuhun saakka...

 "Piparin tuoksua, kiirettä, juoksua..."

Oli ihan pakko ottaa kuvat muistoksi:






Nämä piparit päätyivät ajokoiramme suupaloiksi -kystä kyllä sillekin näin joulun alla:)))

Piparkakkutalohommissa

Pakko tunnustaa - viime joulun jälkiä siivotessa takahyllyltä löytyi kaupasta ostettu piparkakkutalopaketti! Jotenkin vain pääsi unohtumaan kaiken hulinan keskellä:/

No, en hennonut roskiinkaan pistää vaan vuosi tässä on siirrelty piparipakettia paikasta toiseen. Jo hyvissä ajoin syksyä siirsin paketin näkyvälle paikalle keittiöön, ettei toista kertaa pääsisi unohtumaan...

Nuorimmainen halusi kovasti talonrakennuspuuhiin. Ok, rakentakoon mieleisensä - tuskinpa tuo enää syöntiin menee, mutta tärkeä lapselle ja kiva koristeena!

Talopaketti oli täydellisen kattava - sisälsi jopa koristeet!

Poika puuhasteli keittiön pöydän ääressä isänsä kanssa. Totesivat valmiit elementit melkoisen vinoiksi, mutta näillä mentiin! Kiinnitysaineena käyttivät tomusokeri-munanvalkuaisseosta ja coktailtikkuja...

Kun seuraavan kerran menin katsastamaan taloprojektia, oli naurussa pitelemistä:isäntä oli TEIPANNUT kaikki osat ympäriinsä vielä varuiksi! Kovin tuntui miesten logiikalta. Mutta mitäpä siitä - eihän sitä suuhunpantavaksi aiottukaan:) Isäntä visioi, että seuraavana päivänä teipit saa irrottaa...

Poika jatkoi kyhäilyä alkuperäisessä talonrakennusaikataulussa pysyen. Rustaili oman mielensä mukaan koristeet kiinni ja oli kovasti tyytyväinen käsiensä työhön. Niin ja ne teipitkin saatiin irrotettua:)))

Kauneimmat joululaulut 40. kerran!

Tänä vuonna lauletaan Suomen Lähetysseuran Kauneimpia Joululauluja  jo 40 kerran!
Oman seurakuntani pääkirkoissa Kauneimpia Joululauluja laulettiin jo viikko takaperin.Tuo ilta ei sopinut aikatauluihini, joten ennätin jo harmitella, että taisi perinteiset laulelut jäädä tältä vuodelta väliin.

Vaan aamun lehteä silmäillessäni huomasin, että nykyään Kokkolaan kuuluvan Kälviän kirkossa joululauluilla on hetkensä tänään. Siispä sinne! Muistelin mieheni kanssa että kuta kuinkin parikymmentä vuotta takaperin olemme kerran käyneet Kauneimmat Joululaulut laulamassa siellä edellisen kerran.

Olin paikalla hyvissä ajoin. Parkkitilat olivat kuitenkin jo täynnä. Ajattelin, että löydänköhän vieraana autolleni sijaa lainkaan. Löysin onneksi. Kirkossa oli sisään astuessani vielä kolme taaimmaista penkkiä sivusisäänkäynnin luona  vapaana. Nekin täyttyivät äkkiä. Lehterit pursuilivat myös väkeä ja suntio kehotti tiivistämään. Kaikki mahtuivat lopulta istumaan sentään.

Maalaispaikkakunnan laulutilaisuus oli kodikkaampi, mitä isoissa seurakunnissa. Ilokseni huomasin, että tilaisuuden juonsi tuttu pappi ja isäni hyvä tuttava lapsuuteni  kotikulmilta. Hänet esiteltiin seurakunnan uutena sijaisuutta tekevänä pappina.  Harmitti, etten tullut pyytäneeksi vanhempiani mukaan... Papin puhetta oli leppoisaa kuunnella, hän ei käyttänyt edes kirjakieltä ja kertoi omista lapsuusmuistoistaan. Erittäin onnistunut juonto!

Joululauluvihkosesta laulettiin tietysti perinteisiä lauluja, mutta myös kiitettävästi uudempia lauluja. Yhteislaulujen lomassa tilaisuudessa esiintyi kolme erilaista kuorokokoonpanoa sekä miessoolona laulettu "Oi jouluyö." Kanttorin soitto oli vauhdikasta, jopa leikittelevää nopeammissa kappaleissa.

Muutaman penkkirivin päässä edessäni istui pieni, arviolta ekaluokkalainen poika,  joka innostui laulamaan kovaan ääneen aina kun vain osasi. Yllättävän monta laulua osasikin:)

 Täältä löytyy tämänvuotisen vihkosen laululista. Lauloimme ne lähes kaikki puolentoista tunnin mittaisessa tilaisuudessa. Ja samaiselta sivulta  voi muuten äänestääkin toivejoululauluja ensi vuoden Kauneimpiin Joululauluihin. Käyhän äänestämässä, minäkin tein sen juuri:)

Heli Laaksosen joulusanoja...

Aika moni tuntee jonkinlaista tuskaa, kun jouluostokset on tekemättä ja ideat hukassa.
Ihmisvilinässä suorastaan hikeä pukkaa etsiskellä sitä parasta lahjaa kuuma toppatakki päällä...

Entä jos ahdistukseen löytyykin syy itsestä -valoisa ajattelu ja hullu luovuus voi muuttaa kaiken aivan erinäköiseksi!  Itselleni asia kirkastui ratkiriemukkaasti, lukiessani Heli Laaksosen kirjoitusta, jonka liitän tähän alle.
 Eiköhän oteta uusi tyyli tulevan  joulun lahjojen hankintareissuille! Asennetta:)

Ei hitasse nauttimise mittän teehuanei tarvita,
eiks jouluostoksillaki vois hekumoir?
Kui siluselt kaupa ove messinkikahva tuntu kätte!
Mikä hauskanen krapsaus kuulu,
 ko nostat pinost ostoskori.
Nakkipaketis o kylk kyljes kivoi piäni porssai,
niil voi anta nimet.
Tavaratalon pyäröoves ilmavirta vaihtele naamal
ko ilmastovyähykeitte läpi kulkis:
lämmyne henkäys, kylm henkäys, lämmyne henkäys..
O mahrolline, et joulustressantunull lähimmäisil
ei riit ymmäryst hänel, ketä vitkastelee kassajonos
ja laske antaumuksel erel oleva miähe villakaulaliinan silmukoi,
mut heil voi sanno:
 voitin!
- H. Laaksonen, Pursu-



Muistetaanhan tämä runo, kun tungos kaupassa ahdistaa! Riemukkaita lahjojenhankintareissuja:)))

Lucia tuo valon

Eilen, 13.12., vietettiin Lucian päivää. Seurasin Ylen suoraa lähetystä netistä. Kuten jo aikaisemmin kerroinkin, on tämän vuotinen valtakunnallinen Lucia tuttu tyttö kotikulmilta. Lucia-neidoksi valittu Julia Hanhikoski kruunattiin Helsingin tuomiokirkossa. Kruunauksen suoritti puolustusministeri Carl Hägglund. Kirkossa esitettyjen laulujen jälkeen Lucia laskeutui kulkueineen tuomiokirkon portaita Senaatintorille, jossa väkeä näytti olevan paljon. Lucia-kulkue jatkoi tästä matkaansa kaupunkikiertueelle...


(Kuva lainattu Ylen sivuilta!)


Lucia-perinne juontaa juurensa Sisiliaan. Pyhä Lucia Pyhä Lucia, latinaksi Santa Lucia, eli noin vuosina 283-304. Hän on katolisen kirkon pyhimys,  joka koki marttyyrikuoleman.


Lucia-perinne alkoi jo 1700-luvulla Ruotsissa. 1900-luvulla se kulkeutui myös Ahvenanmaalle ja sieltä muille Suomen ruotsinkielisille alueille. Suomessa Lucia-perinnettä on vaalittu kaksikielisillä alueillamme vuodesta 1949 saakka.

Myös lasteni ruotsinkielisessä koulussa Lucia-juhlaa vietetään vuosi vuoden jälkeen. Kun eilen  sanoin pojalle, että "Tänään on sitten Lucia-päivä", hän huudahti "Jee,  saadaan sitten koulussa Lusse-bullia!" Niin, miehenkin juuri muisteli, että Lucia-päivän aamuna koulussa tarjottiin aina oppilaille mehua ja Lucia-pullia. Oma kouluni on suomenkielinen ja siellä ruoan jälkeen tarjottiin pullat -aika harva suomenkielisistä oppilaista osasi niitä sen kummemmin yhdistää Lucian päivään kuuluviksi...

Lucia-keräys muuten jatkuu aina tammikuun 2013 loppuun saakka. Sen tuotto ohjataan yksinäisten vanhusten tueksi.

Tässä alla linkki Yle areenan sivuilta löytyvään Lucia-juhlaan. Tallenne on katsottavissa vielä 27 päivän ajan!

 http://areena.yle.fi/tv/1735345

Opastontun kierroksella vanhassa kaupungissa

Viikonlopun iltana osallistuin Vanhankaupungin "Opastontun kierrokselle.". Kokkolan vanha kaupunginosa  on nimeltään Neristan ja siellä on yksi maamme yhtenäisimmistä ja laajimmista puutaloalueista, jonka ruutuasemakaava on peräisin 1600-luvulta!

Olen käynyt kesäaikana useammalla opastetulla kierroksella kyseisellä alueella (joo, olen jäänyt koukkuun, rakastan historiaa...), mutta talvi, jouluun valmistautuminen  ja valaistus tuovat oman tunnelmansa, jonka halusin ehdottomasti  päästä myös  kokemaan.

Kierros lähti liikkeelle kaupungin kirkon edustalta, jossa on näin joulun alla jouluseimi, joka valmistuu vähän kerrallaan kohti joulua. Nyt seimessä oli vasta kolme lammasta.



Kaupunkimme kirkko on uudehko ja moderni. Itse asiassa se on jo kolmas kirkko samalla paikalla. Ensimmäinen, puinen ristikirkko, rakennettiin jo 1654-1655  ja purettiin  1876. Toinen ristikirkko rakennettiin paikalle 1877, mutta se paloi onnettomasti loppiaisyönä 1958. Tämä uusin kirkko on nimeltään "Syvyydestä" Psalmin 130 mukaan.

Lähdimme oppaiden ja osallistujien kanssa pienessä pakkassäässä kulkemaan kohti Neristania Läntistä  Kirkkokatua pitkin  kolmen euron hintaiselle kierrokselle..

Matkan varrella pysähtelimme aina kun tuli mielenkiintoista eteen.Vanhojen talojen ikkunat ovat kaunista katseltavaa. Tunne, kuin olisi äkisti palannut toiseen aikakauteen...




Näin joulun alla Neristanissa on myös useampia pieniä kojuja ja puoteja, joihin on ihanaa pistäytyä. Alla oleva potkukelkka johdatti pieneen, tunnelmalliseen joulukirppikseen, joka on auki vielä seuraavasti ennen joulua:

pe 14.12. klo 16-20, la 15.12. klo 10-15, su 16.12. klo 11-14 ...

Kävimme käännähtämässä kirppiksen sisällä (Läntinen kirkkokatu 18) koko seurueemme kanssa... -myynnissä oli sekä uutta että vanhaa, kaunista tavaraa...Kannattaa poiketa!

Matka jatkui pitkin vanhoja katuja. Neristanin katuvalaistus uudistettiin muutama vuosi sitten  muistuttamaan tyyliltään  vanhanaikaisia lyhtypylväitä. Ja vinkki:Jos joulunpyhinä menee kulkemaan alueelle, siellä ei ole lainkaan katuja valaistu!


 


Jo toista vuotta voi Neristanista löytää myös joulukalenterin! Alueen taloista on valittu 24 ikkunaa, joihin talon asukkaat tekevät jouluisen ikkunan kukin vuorollaan. Tänä vuonna kalenteriluukuista oli jopa ylitarjontaa, joten ikkunatilaa tarjottiin ensin niille taloille, joille ei siihen viime vuonna ollut mahdollisuutta.

Kalenterinluukkuihin voi käydä tutustumassa päivittäin tai vaikka tehdä kierroksen kaikkiin kerralla luukkujen auettua. Antiikkiliikkeen  luona  (Itäinen kirkkokatu 38) olevasta ilmoitustaulusta selviää karttakuvasta tarkemmat kohdetiedot!



Katujen varsilta saattaa löytää tunnelmaa vaikka mistä -erään kadun reunalla oli jäälyhtyjä...

 

 

 

Antiiikkiliikkeen kulmilta bongasin koristellun joulukuusen kadun kulmauksesta - ihana!

 


Samaisen liikkeen edustalta opas puhdisti katukiveystä lumesta ja kysyi, tietääkö joku, mikä ihme koukku kadunreunaan on naputeltu kiinni...Juu, aikoinaan tähän on pistetty hevonen kiinni... Saisikohan nykyään sakot, jos hepan tuohon kadunvierustaan kiinnittäisi kauppareissun ajaksi:/

 

Isokatu, jota pitkin kuljimme, on Kokkolan pääkatuja. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoista. Pieni vinttipuoti ei ollut avoinna retkemme aikana, mutta sielläkin pitäisi ehdottomasti käväistä! Tarjolla  on grafiikkaa, koruja, villasukkia, kransseja, kädentaitoja ja joulutunnelmaa...

 

Samalta kadulta, osoitteesta Isokatu 29, löytyy kaunis LifeStyle-myymälä, Zinna. Isokadulta löytyy myös,mm. historiaa, paljon, lähes rajattomasti...

 

 

Paljon mahtui matkan varrelle, jota en tässä sen kummemmin kertonut. Osin samoja juttuja voi lukea toisesta blogistani useammasta päivityksestä...

 

Viimeiseksi säästin kierrokseltamme kuvan sinisestä talosta. Tämä oli oikeastaan sattumusten summa...Ei mitenkään etukäteen suunniteltu juttu (mikä siis aivan parasta!). Kierroksellamme tuli vastaan herttainen, iäkäs pariskunta. Opas tunnisti heidät ja kiitti aikaisemmin mieheltä saamistaan historiatiedoista.

 

Ja kuinka ollakaan - pariskunta kutsui meidät tuosta noin vaan kierroksen päätteeksi kotiinsa glögille. Siis koko ventovieraan porukan! Meitä oli pitkälti toistakymmentä innokasta, jotka astelimme sisäpihan kautta vanhan talon portaat hartaudella ja saavuimme  olohuoneeseeen.

 

Stenmanin perheen talo oli lämmöllä ja huolella tehty kuuden huoneen kokonaisuus. Kalusto koostui pariskunnan perimistä, upeaakin upeamista esineistä. Onhan talon isäntä entinen museonhoitaja...Olisin voinut tuijottaa niitä vaikka ikuisuuden.

 

Meille tarjottiin lämmintä glögiä ja kaurakeksejä. En tiedä, onko glögi koskaan maistunut yhtä hyvältä. Varmaan tunnelmalla oli osansa. Olimme kaikki aivan otettuja lämpimästä vastaanotosta.

Opas puki tämän sanoiksi "Saimme ihanan joululahjan!"

 

 

Joulukortteja lähettämässä

"Joulukortin lähetin sulle,
sillä sinä olet tärkeä mulle.
Tahdoin iloa toivottaa,
vaikk´en vielä osaa kirjoittaa..."

-Maija Baric-

Tuossa yksi laulunvärssy Maija Baricin  joululaulutuotannosta.ja siitä sujuvasti aasinsiltaa eteenpäin: On taas  aika kirjoitella ystäville joulukortteja! Postikorttien tulisi olla postipojan laatikossa viimeistään 13.12, jotta ne saa lähetettyä huokeampaan hintaan.

Minulla on vuosikymmeniä jo ollut perinteenä tehtailla joulukortit ihan itse. Siinä samalla on kiva virittäytyä joulutunnelmaan...Vaan aika aikaansa kutakin -vuosi sitten tein päätöksen luopua tästä ihanasta perinteestä. Aikaa ei ole jouluihmiselläkään loputtomiin joulun alla...

Tänä vuonna olen kunnostautunut olemalla harvinaisen nopea! Osa ystävistäni sai jo marraskuun viimeisenä päivänä pienen pienen joulukalenterikortin. Toivottavasti heillä  on löytynyt intoa aukoa luukkuja:))

Loput kortit tehtailin edellisellä viikolla. Pieni runonpoikanen joka korttiin ja osoitteita selvittelemään. Muutama osoite oli taas vuoden jälkeen hakusassa, mutta löytyi ne siltikin!






Postimerkkiarkinkin olin ostanut jo aikapäiviä sitten.Tämänvuotisen  60 centin Joulukuusi-joulupostimerkin  muoto oli mieluinen. Merkit oli hauskasti myös sommiteltu arkille kolmion muotoon niin, että sivujen taitos piti kolmion pystyssä.  Postin sivuilla merkkiä mainostettiin hauskasti:"Kurkota kuuseen!":) Postimerkin on suunnitellut Nina Rintala.




Muutama joulukortti matkasi tänäkin vuonna ulkomaille saakka Norjaan, Iso-Britanniaan, Amerikkaan...

 

 

Sitten valmiit joulutervehdykset postin punaiseen postituskuoreen...Postipoika hoitaa loput, helppoa!

 

Vanhankaupungin joulumarkkinat

Tänä vuonna kaupungissamme on aivan uudenlainen markkinaidea: 10 päivää kestävät Vanhankaupungin joulumarkkinat! Niin, kaupungissammehan on upea vanha puutalokaupunginosa, jonka arvo on loputakin tajuttu viimeisten vuosien aikana. Alue on kovasti elävöitynyt.

Markkinat ovat idyllisellä mukulakivikatetulla Mannerheiminaukiolla, joka on paikkana aivan loistava  -sekä sijainniltaan kaupungin ydinkeskustassa, että myös historiansa ja tunnelmallisuutensa vuoksi.

Kuljeskelin markkina-alueella sunnuntaisena iltana. Paikalla käyskenteli iloisenoloisia, tyytyväisen näköisiä ihmisiä. Viereisen raatihuoneen portailta kajahteli jouluisia lauluja. Paikalla on tarjolla silloin tällöin myös elävää musiikkia.










Ehdottomat plussapisteet alueen visualisoinnille! Myyjät möivät pienistä, suloisista puukojuista tuotteita. Tarjolla oli mm. käsitöitä, kotijuustoja, ternimaitoa, risuluutia -kaikkea ihanaa...

 

Aivan hurahdin tuohon alla olevassa kuvassa näkyvään suloiseen katajapukkiin -hintaa en tohtinut katsoa:)




Talvinen pimeys ja kylmyys oli myös hienosti huomioitu -puisille tervatynnyriteemaisille penkeille saattoi istahtaa lämmittelemään aidon nuotion äärelle!

Kojut oli myös ihanasti koristeltu...


















Kellä aikaa ja mahdollisuuksia on, kannattaa ehdottomasti käydä pistäytymässä paikan päällä:)

Joulukonsertissa

Kuten edellisessä bloggauksessa vinkkasinkin, vietin eilisen illan ihanassa joulukonsertissa. Kirjoitin tästä jo toiseen blogiin, mutta ansaitsee tietysti tulla vähän toiselta kulmalta mainituksi täälläkin:)

Viime joulun alla olin saman orkesterin, eli kokkolalaisen Guardia Nuevan joulukonsertissa anoppini ja poikani kanssa. Tänä vuonna seuralaisina oli poika ja vanhempani. Olen ollut seuraamassa lukemattomia kertoja tango-orkesteri  Guardia Nuevan konsertteja, enkä ikinä kyllästy. Nuorimmaistani  puolestaan kiinnosti seurata orkesteria, jossa soittaa hänen teoriaopensa:)

Kirkon penkeissä on huvittavaa kuunnella vieraiden ihmisten jutustelua. Takanamme istui arviolta kolmekymppinen pariskunta, jonka naispuolisko selaili tiiviisti älypuhelimellaan nettiä ennen konsertin alkua. Nainen kyseli mieheltään, "Mitä se adventti sanana oikein tarkoittaa?"Asiaan ei näyttänyt tulevan selvyyttä -kysyi sitä varmaan kymmenen kertaa. Heh,miksiköhän ei googlannut älypuhelimellaan:))

 Nuorimmaistani asia huvitti ja hän supatteli korvaani, voiko joku aikuinen oikeasti olla tietämättä "Sehän on joulun aikaan valmistautumista ja odottamista..." Poika pohti, kehtaisiko huikata asian heillekin, mutta päädyimme sitten vaikenemaan... No,se hyöty asiasta,että mielessäni sävelsin pienen adventtilaulun asian tiimoilta... Ehkä joskus saan sen paperillekin asti:))

Orkesteri esitti tuttujen ja rakkaiden joululaulujen lisäksi myös Astor Piazzollan musiikkia, kuten heillä usein on tapana. Nuorten muusikoiden yhteissoitto on upeaa kuunneltavaa; kokoonpanossa on useampia viuluja ja harmonikkoja sekä pari bandoneoniakin. Höysteensä sitten pianoa, kitaraa ja kontrabassoa.





Kapellimestari Raimo Vertainen on lunastanut jo paikkansa kaupunkimme vilkkaassa musiikkielämässä -lienee niitä harvoja taiteilijoita,joilla on arkinen ja ihanan tavanomainen ote yleisöönsä. Kun osaa asiansa,ei tarvitse esittää mitään...

Solisteina konsertissa oli Mari Palo ja Matti Korkeala. He lauloivat yhdessä muutaman laulun,sekä muutaman myös soolona. Kaunista kuunneltavaa. Palo lauloi ihanan  Konsta Jylhän "Joululaulun." Kylmät väreet aisti  sitä kuunnellessa...Koko kirkkokansa oli aivan hiljaa...





Konsertissa kuultiin joululaulujemme helmiä, kuten Sylvian joululaulu, Marian poika ja Me käymme joulun viettohon. Parissa jouluvirressä yleisökin pääsi laulamaan.

Yleisöä paikalla oli enemmän kuin runsaasti. Penkit suorastaan pursusivat joulumusiikin kuuntelijoita.  Hieno juttu, että ihmiset ovat löytäneet tämän joulukonsertin! Ensi jouluksi toivottavasti saadaan jatkoa!